Lue keskustelun säännöt.
Paikalla muita jotka uskovat tietävänsä asioita..? Elikkä siis...
08.06.2010 |
... tarkoitan sitä, että olen jo pitkään kokenut näin, ja viime aikoina todennut, että minulla täytyy olla jokin "kyky" tai intuitio, miksi sitä sanotaankaan. Tiedän, että monen mielestä tämä kuulostaa hullulta ja kuvittelulta, mutta sellainen jolla itsellään on tällaista kokemusta, tietää mistä puhun. Eli,
koen, että "tiedän" mitä ihminen oikeasti ajattelee. Jos puhun jonkun kanssa, niin vaistoan hänestä hänen ajatusmaailmansa, ja sen, onko hän aidosti sitä mitä on olevinaan. Ja että yrittääkö hän esittää jotain muuta mitä on. Tällaiset asiat uskon tietäväni.
Ja tuo tekee elämän aika hankalaksi välillä, kun, noh...... minä vain tiedän mitä toinen minusta ajattelee! En voi sille mitään.
Ymmärsiköhän kukaan?
Niin, ja olen äärimmäisen herkkä ihminen, siis todella. Ihan liian herkkä...
Kommentit (37)
Näen enneunia ja myös intuitioni on supervahva ja harvoin väärässä. Kuolemantapauksia olen myös aistinut etukäteen.
Tämä kulkee meillä suvussa. Neljännessä ja mahdollisesti myös viidennessä polvessa jo.... Ja ties kuinka kauan ennen sitä.
Olen oppinut elämään asian kanssa, enkä sitä liiemmin toitottele. Pelottaa joskus vaan niin pirusti, kun vaan tietää asioita.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koen olevani todella hyvä ihmistuntija. Tiedän jo ensitapaamisilla ihmisistä ovatko he aitoja ja mitä pään sisällä pyörii. Epävarmuuden tunnistan kauaksi, vaikka ihminen kuinka sen peittäisi "komean ulkokuoren" alle.
Pidän tätä lahjana.
Minulla on olo, että näen ihmisten läpi. En mitään ajatuksia lue, mutta minä vain näen heidät.
Mietin aika usein, että eivätkö toiset huomaa tätä?
en siis pelkää tai kauhistu sitä että tiedän enemmän kuin muut, enkä puhu siitä koskaan. Itseasiassa ajattelen että mun on helpompaa elää tällä itseluottamuksella tässä maailmassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla lailla kammoksun kyllä koko yhteiskuntaa.
Olen löytänyt uskon, ehkäpä siksi näin.
Kuolemantapaukset ovat tullet eteen niin, että yhtäkkiä joku ihminen alkaa pyörimään ajatuksissa ja tiedän vaan että kohta käy huonosti... Kahden itsemurhan kohdalla näin käynyt. ja ko. tyypit olivat vain ns. tuttavia ei kavereita tai ystäviä. Ei edes tapailtu / juteltu.
Remontoitavasta asunnosta näin unta, että kuljin siellä ja yhtäkkiä alkoi sortumaan. Kuinka ollakaan, kun menin ko kämppään mitä remontoitiin parhaillaan, ehdin huikata työntekijälle varoituksen, ennen kuin tiilistä tehty väliseinä todellakin sortui...
Näitä on paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis luulet tietäväsi vai hän kertoo, mitä ajattelee ja sitten huomaat, että noinhan minä jo tiesinkin.
"Vaistoat" toisen ajatusmaailman, mutta et testaa, oletko oikeassa vai ainoastaan kuvittelet?
mutta suuri vaara on projektiolle. Ja tosiaan, milläs testaat. Voit olla ihan metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis luulet tietäväsi vai hän kertoo, mitä ajattelee ja sitten huomaat, että noinhan minä jo tiesinkin. "Vaistoat" toisen ajatusmaailman, mutta et testaa, oletko oikeassa vai ainoastaan kuvittelet?
Sen vaan tietää. Joskus kun joku yrittää uskotella jotain ihan puutaheinää, niin olen kyllä keskeyttänyt tylysti ja pyytänyt puhumaan siitä oikeasta aiheesta...
Minäkin olen suunnattoman herkkä ihmisten suhteen. Näen, aistin ja tiedän jo lyhyen tuttavuuden perusteella monenlaisia asioita. Pian pystyy huomaamaan esimerkiksi kuka kokee väkivaltaa kotona, kenellä on aviokriisi, kuka on keneenkin ihastunut työpaikalla, kuka inhoaa minua, kuka pitää minusta, kenellä on huono itsetunto, kenellä hyvä, kuka on älykäs, kuka on onnellinen/onneton. Tässä ei ole siis mitään yliluonnollista, koen vain olevani "yliherkkä" ihmistuntija. Yleensä aina menee nappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te itserakkaasti oletatte tietävänne totuuden kuuntelematta muita ihmisiä. Huhhuh.
Jokaisella meistä on joskus sellaisia ajatuksia että riippumatta siitä mitä olemme nähneet, kuulleet tai muuten kokeneet tuntuu kuin joku ehkä olisi jonkinlainen. Niitä kutsutaan ennakkoluuloiksi. On hyvin huono idea vain heittäytyä sen kuvitelman varaan että oma ennakkoluuloisuus on jonkinlainen "lahja".
Siis luulet tietäväsi vai hän kertoo, mitä ajattelee ja sitten huomaat, että noinhan minä jo tiesinkin. "Vaistoat" toisen ajatusmaailman, mutta et testaa, oletko oikeassa vai ainoastaan kuvittelet?
Sen vaan tietää. Joskus kun joku yrittää uskotella jotain ihan puutaheinää, niin olen kyllä keskeyttänyt tylysti ja pyytänyt puhumaan siitä oikeasta aiheesta...
Intuitiokyky on todellakin joskus häiritsevää - varsinkin silloin, kun aistii negatiivisia
ajatuksia ja tunteita jossain ihmisessä. Sanat voivat olla yhtä ja ajatukset toista - olen usein joutunut kertomaan mm miehelleni, kun olen aistinut joissain ihmisissä näitä peiteltyjä antipatioita - yleensä sain häneltä vain tyrmistyneitä ilmeitä - nyttemmin hän on alkanut huomata, että nämä "aavistukset" kolahtavat hyvinkin.
Joskus olen jopa miettinyt, "houkuttelenko" itse intuitioillani negatiivista suhtautumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suureen ääneen en varsinkaan enneunista uskalla puhua, koska ymmärrän että leimataan hörhöksi. Kuitenkin näen enneunia ihan oikeasti ja oikein odotan ja toivon että tulisi ihan tieteellisesti todistettua että se on mahdollista, koska itse tiedän sen olevan.
ihmisellä, joka on joutunut lapsuudessaan herkistymään vanhempiensa oikuille ja mielialojen vaihtelulle.
Minä jouduin aina myötäilemään ja pienestä pitäen varomaan, mitä tuleman piti. Aikuisena sama jatkuu siten, että huomaan pienimmätkin ilmeet ja ilmeen ja eleiden muutokset ja osaan niistä päätellä, mitä toinen ajattelee.
Ja kyky on rasittava. Sillä kaikki ihmiset eivät suinkaan ajattele ystävällisesti kanssaihmisestään.
vaan huonoa käytöstä ja ennakkoluuloja.
Tiedätkö puhelinmyyjän soittaessa, èttä hän myy lehtiä? Minäkin tiedän, mutta en pidä itseäni näkijänä.
Te itserakkaasti oletatte tietävänne totuuden kuuntelematta muita ihmisiä. Huhhuh. Jokaisella meistä on joskus sellaisia ajatuksia että riippumatta siitä mitä olemme nähneet, kuulleet tai muuten kokeneet tuntuu kuin joku ehkä olisi jonkinlainen. Niitä kutsutaan ennakkoluuloiksi. On hyvin huono idea vain heittäytyä sen kuvitelman varaan että oma ennakkoluuloisuus on jonkinlainen "lahja".
Yksi "ymmärtämätön" ilmoittautuu. Sä et vaan osaa :P
Toisaalta pyrin järjellä selittämään näitä asioita, skeptikko kun olen, mutta olen alkanut enemmän ja enemmän luottamaan tuohon intuitioon.
Tunnen asiat jotenkin rinnassani ja toisaalta taas vaistoan asioita. Vähän niinkuin keskittyisin noppapeliin ja noppien heittämiseen, suljen silmäni, keskityn ja rauhoitan mieleni ja tunnen jotenkin ne asiat tässä rintakehässäni samaan tapaan kun keskityt heittämään kutoset ja nekutoset sieltä tuleekin.
Esimerkiksi kadullamme asuu eräs herttaisesti hymyilevä, vanhempi pph. Kaikkien mielestä hän on aivan ihana, mutta jotenkin jo ensi kohtaamisella vaistosin, ettei hän ole ollenkaan sitä miltä näyttää. Kerran hän ei kuullut minun lähestyvät häntä takaa ja hän huusi aika rumasti kahdelle n. 18kk ikäiselle hoitolapselleen, nolostui kyllä kun kävelin ohi. Muutaman kerran olen kuullut huutoa sisältä ohi kävellessäni, siis tämän naisen huutoa ja kerran näin ettei laittanut hoitolapsen turvavyötä kiinni.
Monia muitakin ihmisiä on, toisista tunnen että on aivan ihana ja positiivinen ihminen, toisista sitten tulee se läpimätä fiilis. Asioista jotenkin tiedän sen oikean laidan, mitä on vaikkapa tapahtunut tai mitä mieltä joku ihminen tosi asiassa on. Alkkikset tunnistan jo matkan päästä, vaikkei muut olisi asiaa mitenkään huomanneet. Samoin raskaana olevia tuttujani olen bongaillut jo ennen raskaustestien tekemistä, mikä on ihan hullua ja järjenvastaista.Olen vain yhtäkkiä kysynyt, että oletko raskaana, jostakin ajatus vaan pulpahtaa mieleeni.
Olen luonteeltani hyvin herkkä, tarkkailevainenkin, vähän vetäytyjä.
Se on totta, että näin on useimmiten. Tuollaisessa elämässä tuntosarvet kehittyvät hyvin.
ihmisellä, joka on joutunut lapsuudessaan herkistymään vanhempiensa oikuille ja mielialojen vaihtelulle.
Minä jouduin aina myötäilemään ja pienestä pitäen varomaan, mitä tuleman piti. Aikuisena sama jatkuu siten, että huomaan pienimmätkin ilmeet ja ilmeen ja eleiden muutokset ja osaan niistä päätellä, mitä toinen ajattelee.
Ja kyky on rasittava. Sillä kaikki ihmiset eivät suinkaan ajattele ystävällisesti kanssaihmisestään.
ei ole tuota herkkyyttä vieraisiin ihmisiin mutta tutuista tiedän, omasta perheestä nimenomaan niin jopa ajatukset. Usein vastaankin jo ennen kuin toinen kysyy... Mut mielenkiintoinen aihe, vaikutat todella herkältä aistimaan toisten ajatuksia. Kerro lisää, todella mielenkiintoista. Kerro vaikka esimerkkejä tilanteista joissa olet huomannut tuon taidon.