Tää on ihan paras lastenlaulu aikuisille:

En saa pomppia sängyllä,

En saa pelata sisällä.

En saa seistä edessä,

Kun ne katsoo TV:tä.



En saa syödä luntakaan,

Vaikka varoisin keltaista.



En saa leikkiä ruualla,

Enkä puhua sitä suussa.

Pitää kiltisti kuunnella,

Istua hiljaa paikallaan.



Ei enää muuta kuulekaan,

Kuin:

"Älä älä älä älä

Älä älä älä älä

Läl läl läl läl lä."



Lapset, nouskaa kapinaan,

Tää on lasten asia.

Ei jaksa kuulla napinaa

Just, kun on mukavaa.



Nyt menee lastenhuoneen ovi

Aikuisilta kii

Ja kaikki hauska niiltä ohi

Vain siks, kun pikilanka piks.



En saa koskea mihinkään,

En saa kaivaa nenääkään.

En saa puuhun kiivetä,

Tai puusta alas hypätä.



Niin ne määrää lapsia,

Kiire määrää aikuista.



Ei saa itkeä, kitistä,

Vaikka oisikin ikävä.

Ei saa nauraa, kikattaa,

Vaikka kaikki huvittaa.



En enää muuta kuulla saa

Kuin:

"Älä älä älä älä

Älä älä älä älä

Läl läl läl läl lä."



Lapset oli täällä kyllä

Ennen aikuista,

Vai ootteko kuulleet yhdenkään

Syntyvän vanhana?



Nyt menee lastenhuoneen ovi

Aikuisilta kii

Ja kaikki hauska niiltä ohi

Vain siks, kun pikilanka piks.

Vain siks, kun pikilanka piks.



Kun musta tulee aikuinen,

Aion kieltää kaiken.

En saa tehdä itsekään

Töitä yhtään enempää.



Leikin lasten kanssa vaan

Niin kauan, et ne nukahtaa,

Sit ne sänkyyn peittelen.

Soitan pomolle, etten

Tule töihin huomenna.

Sen on turha anella,

Mulle korvaan hokea:



"Älä älä älä älä

Älä älä älä älä

Läl läl läl läl lä."



Noustaan kaikki kapinaan,

Tää on lasten asia.

Ei jaksa kuulla napinaa

Just, kun on mukavaa.



Aivan poikani elämästä. Olispa aikaa joskus pysähtyä miettimään tätä arkea lasten kannalta...