Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä kaivataan uhmakohtausten kanssa!!!
29.05.2010 |
Kyseessä 2 vuotta täyttänyt poika. Esikoinen ollut ihan toista maata joten tämän uhmiksen käytös tullut vähän shokkina meille vanhemmille.
Tällä hetkellä yhteistä kieltä ei sillä lailla ole, koska poika puhuu n. 20 sanaa ja muuten sellaista omaa hölynpölyä. Ymmärtää kyllä paljon, mutta ei kaikkea.
Esimerkkinä: Aamulla olisi halunnut katsoa Titi-nallen alakerrassa (juomme aina aamumaidot ja kahvit yläkerran makkarissa). Sanoin sitten pojalle, että katsotaan se yläkerrassa ja pikkumies laitto raivoissaan maahan makaamaan ja tavarat lensi. Sitten kun lopulta kuuli yläkerrasta Titi-nallen alkusoiton tuli taas onnellisena perässä. Tällaisia kohtauksia tulee päivän aikana n. 10-15. Kestää varmaan muutamasta sekunnista 15 minuuttiin kerralla. Yritetään olla huomaamatta tai sitten aloittamalla tekemään jotain uutta mielenkiintoista juttua. Tai ihan kehumalla esikoisen hyvää käytöstä. Olen kovasti myös yrittänyt helliä poikaa kun hienosti käyttäytyy ja yrittänyt antaa positiivista palautetta. On kyllä vain niin väsyttävää ja ihmisten ilmoille meno on aina raskasta kun siellä tilanne usein kärjistyy...
Olkaa kilttejä ja sanokaa, että tilanne helpottuu kun lapsi alkaa puhua. Ja kauanko teillä tämä pahin uhmavaihe on kestänyt. Muita käytännön vinkkejä millä olette itse saaneet lapsenne uhmakohtauksen loppumaan ja niiden määrän vähenemään?
Kommentit (12)
Meillä ja muillakin nuo parkukohtaukset voi kestää paljon pitempään. Ei kai auta kuin vain kestää, kyllä ne sitten joskus loppuu (kun kerran rajat pidetään jne.), uhma vaan kuuluu tuohon ikään ja toisilla tulee voimakkaampana kuin toisilla.
Mutta yrittäkää välttää tuota, että korostatte toisen lapsen parempaa käytöstä. Mulla ja sisaruksilla traumaattisia muistoja siitä, että meitä on vertailtu keskenämme, itsellä mm. muistikuva äitin sanomisesta tyyliin "olisitpa kuin siskosi, avoin ja iloinen", tällä siskolla puolestaan toisenlaisiin asioihin liittyneitä mutta täysin vastaavia juttuja. Ja ovat pysyneet mielessä aikuisikään asti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko tämä kirja oikeasti hyvä ja 25 euron arvoinen?
Kävin MLL:n sivuilla ja niiden vinkkit on ollut jo pitempäänkin käytössä. Korjaus muuten siihen aiemmin mainitsemaani. Voisin enemmänkin sanoa, että niitä kohtauksia tulee useita kymmeniä päivässä. Aamusta niitä tulee vähän väliä, mutta päiväunien jälkeen on vähän helpompaa. Ja kyllä ne kohtaukset kesti aiemmin pitempiä aikoja, mutta nyt tosiaan maksimissaan 5 minuuttia. Jotain ollaan siis tehty oikein. Ja pitää tosiaan jättää tuo toisen kehuminen vähemmälle. Itsekin muistan kuinka pikkuveli oli aina kaikessa omasta mielestäni paremmin kohdeltu, enkä halua samaa tunnetta lapselleni.
t.ap
Väestöliiton Kiukkukirjasta.
meillä käytössä kuvakortit eli sanon lapselle mennäänpä katsomaan yhdessä kuvalukujärjestyksestä mitä teemme seuraavaksi, lapsi ottaa käteensä titinallen kuvan ja kuvan yläkerrasta huoneesta jossa katsotaan televisio, lapsen huomio kiinnittyy itse kortin kantamiseen ja siirtymiseen toiseen tilaan. Samalla lapsi oppii ymmärtämään mitä seuraavaksi tehdään ja samalla mallittamalla puhetta. Illalla askartele valmiiksi kuvakortteja, olen ommellut valmiiki sellaisen lokerikon johon laitan kuvat valmiiksi, ruokailua varten, ulkoilua jne. Kokeilkaa, leikkaa ja päällystä kontaksimuovilla/laminoi. Papunetin kuvatyökalulla saat myös valmiita kuvia.
mielenkiintoiselta! Mistä olet tuon keksinyt? Ainut vain, että suurin osa raivareista tulee täysin odottamattomasta tilanteesta, ei niinkään siirtymävaiheista. Mutta toisaalta voisin kyllä kokeilla. Ainakin esim. ruokailutilanteessa haluaa aina pois pöydästä ennen kuin muut on lopettaneet ja sitten kun en suostu, tulee raivarit. Jospa tosiaan piirtäisin vain lusikan kuvan ja sanon, että nyt odotetaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä suositellaan lapsille joilla viivästynyt puheenkehitys. Ei niitä tarvii aina käyttää, mutta välillä. Meillä poika 3v rakastaa kun saa kortin käteen ja saa mennä itse pukemaan esim. takin jne. Siivoamiskorttikin kiinnostaa...
Noihin odottamattomiin tilanteisiin voisit kokeilla kortteja joissa lapsi ilmaisee tunnetta suuttumusta , iloa jne. Kokeilkaa
innostua asiasta. Pitääpäs huomenna alkaa rustaamaan kuvia tai vaikka netistä printata hyviä kuvia.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ihan vaan aikuisen periaatteesta" niin kannattaa miettiä onko varmasti kieltämisen arvoinen juttu. JOs sillä konstilla vähentää 20 kohtausta 15 niin mun mielestä kannattaa. Siis tietenkään mitään sellaista ei anneta periksi mitä "kuuluukin" kieltää eikä mitään enää sen jälkeen jos on kerran kielletty mutta sellaiset millä ei ole niin väliä.
Meillä puhe on kehittynyt huimasti viime kuukausina (lapsi nyt 2,5 v.) ja uhmaa edelleen, välillä menee monta päivääkin hyvin ja välillä kiukkuja tulee kymmeniä. Joskus menee helpolla ohi, joskus heittäytyy lattialle kiljumaan puoleksi tunniksi. Kyseessä esikoinen, joten olen ajatellut, että kaikki ovat tällaisia..?
En tiedä olenko toiminut oikein, mutta etukäteen pyrin antamaan lapselle muutaman vaihtoehdon, esim. otatko vaaleaa vai tummaa leipää. Tietenkään kaikkia asioita lapsi ei voi päättää itse eikä varsinkaan kaikista eri vaihtoehdoista. Varoittelen tulevista asioista etukäteen, 'kohta mennään syömään, ehdit vielä vähän ajaa'.
Kaikkia uhmatilanteita ei pysty ennakoimaan ja toisaalta niistähän lapsi vähitellen oppii tunteiden säätelyä ja rajoja. Aluksi saatan pari kertaa houkutella, mutta jos lapsi jatkaa kiukkua, annan kiukuta. En anna periksi, vaikka mieli tekisi. Yritän sanallistaa lapsen kiukun eli sanoa tyyliin, että sinua suututtaa kun tämä asia meni näin, mutta nyt ei silti voida tehdä eri tavalla. Yleensä lapsesta huomaa, kun hän on valmis lohdutteluun. Jos kesken kiukun yrittää lohdutella, menee vain pahemmaksi. Kiukun loputtua otan syliin ja jutellaan, että sinua suututti tämä asia, ei haittaa, nyt se on ohi ja sovittu. Usein lapsi osaa jo itsekin kertoa jälkikäteen mikä harmitti. Ja asiat saattaa olla tosi pieniä, esimerkiksi leluauto ei pysy tietyssä asennossa. Sitten tietysti ne klassiset syödään jäätelöä aamupalaksi yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi uhmakasta (?) lasta sitten varmaan. Myös noita hepuleita saavat, etenkin esikoinen sai, ja se ei aina ottanut edes rauhoittuakseen. Tunnissakaan välttämättä. Johdonmukaisia piti olla, mutta siitä huolimatta kova uhmaus. Lapsi oli lisäksi herkkä muutenkin, kaikki muutkin tunteet tulevat 100% ulos. Etukäteen varoittelut käytössä myös, mutta en ole huomannut niidenkään meillä täysin auttavan, vaikka kuinka varoittelisi.
Esikoisen "koulun" jälkeen en pelkää uhmakohtauksia julkisilla paikoilla. Niitä tulee jos on tullakseen, se on vain elämää. Toiset lapset ovat temperamenttisempia kuin toiset. Sitten vaikka lapsi kainaloon ja ulos kaupasta, jos tilanne sallii. Tai lapsi kainaloon ja ostokset jatkuvat... eihän se kivaa ole, mutta kaikki eivät ole niin "kilttejä" että osaisivat olla tahtomatta Lujaa.
esikoisen kanssa?
Juuri tuota meilläkin on, että tunteet niin hyvät kuin huonot tulee niin vahvana! On oikeasti maailman iloisin ja hellyttävinkin lapsi ja seuraavassa sekunnissa tulee slaagit.
Olen aika liberaali äiti mielestäni. Mutta kun hiekkoja hiekkalaatikolta aletaan lapiolla tuomaan olohuoneeseen tai murot löytyy pitkin keittiön lattiaa tai vaipan vaihto ei missään nimessä tule kyseeseen vaikka valtavat kakkat on housussa niin pakko on kieltää. Pitää vähän alkaa omaan käytökseen kylläkin kiinnittämään huomiota. Mistä asioista kiellän ja miten uhmaan itsekin reagoin.
t.ap
kaksi uhmakasta (?) lasta sitten varmaan. Myös noita hepuleita saavat, etenkin esikoinen sai, ja se ei aina ottanut edes rauhoittuakseen. Tunnissakaan välttämättä. Johdonmukaisia piti olla, mutta siitä huolimatta kova uhmaus. Lapsi oli lisäksi herkkä muutenkin, kaikki muutkin tunteet tulevat 100% ulos. Etukäteen varoittelut käytössä myös, mutta en ole huomannut niidenkään meillä täysin auttavan, vaikka kuinka varoittelisi.
Esikoisen "koulun" jälkeen en pelkää uhmakohtauksia julkisilla paikoilla. Niitä tulee jos on tullakseen, se on vain elämää. Toiset lapset ovat temperamenttisempia kuin toiset. Sitten vaikka lapsi kainaloon ja ulos kaupasta, jos tilanne sallii. Tai lapsi kainaloon ja ostokset jatkuvat... eihän se kivaa ole, mutta kaikki eivät ole niin "kilttejä" että osaisivat olla tahtomatta Lujaa.
Selkeät rajat on ja pysyy. Kummasti samoilla kasvatusperiaatteilla kuitenkin tämä lapsi ei noihin rajoihin reagoi yhtä hyvin kuin esikoinen. Tempperamenttiero on valtava.
ap