Mä tulen hulluksi tuon 4-vuotiaan kanssa!!

Vähänkö tekis mieli lopettaa kokonaan sen kanssa kulkeminen yhtään missään. ARGH!! Kotonakin saa vääntää ihan tarpeeksi joka asiasta edelleen (alkoi varmaan joskus 1,5v...) Alkaen pukemisesta ja hammaspesusta. Toreilla ja turuilla menee sitten loputkin lehmän hermoista. Tai ei se ihan 4v ole, kuukautta vajaa...



Äskenkin käytiin ulkona (leikkipuistossa) Nuorin rattaissa ja kaksi isompaa kävellen. Lähtö meinas mennä vaihteeks ranttaliksi. Jätkä huutaa ku hinaaja, kun laitan vaatetta päälle eikä taho, eikä halua, eikä varmaan lähe ulos. Paitsi että mentiin, kun on niin hyvä ilmakii... Mökötti 10 minuuttia rappukäytävässä sillä välin, kun virittelin nuoremman rattaat lähtöön ja kun olin lähössä hakemaan poika, suvaitsi hän tulla lopulta itse alas. Alku meni ihan suht hyvin. Vajaan puolen kilsan päässä tuli joku sanaharkka isosiskon kanssa - poika junttaa pyllynsä maahan, eikä liiku milliäkään. Oltiin kävelytiellä metsässä, joten lähdin vaan eteenpäin. Pysähdyin odottamaan vähän sen jälkeen, kun näköetäisyys loppuu. Ei havaittavia merkkejä edistymisestä. Kävin hoputtamassa, poika kiljuu, ettei haluu, eikä leiki enää mun kaa. Kävin hakemassa mukaan. Karjuu polla punaisena, iskin seisomalaudalle ja poika jatkaa huutamista, mutta päästään sentään etenemään. Leikkipuistossa ei isompia ongelmia ja jopa poiskin lähtee suht mukisematta (ihme!), mutta sit taas... Alkumatkan tuli kyydissä, mut lähempänä kotia tahtoi kävellä. Ok. Näkee skootterin, jossa on Batman-merkki. Joku elämää suurempi kriisi saatiin taas aikaiseksi, kun tahtoi katsoa sitä merkkiä. En edes kieltänyt, käskin vaan kiertää auton, joka oli siinä samalla kohtaa parkissa. Komensin valitsemaan, joko kävelee tai tulee takaisin laudalle. Päätti kävellä.



Vähän ennen kotiovea joudutaan menemään tien yli ja eikös tää hyväkäs sinkoa kuin naton ohjus suoraan sen tien yli tuhatta ja sataa noin 3 sekuntia sen jälkeen kun sanoin, että nyt katotaan vielä ettei tuu autoja.. Ripitin hetken ja seuraavaksi poika saa riidan aikaiseksi isosiskon kanssa, että kuka kulkee ovesta ekana. Mätkähtää maahan makaamaan suoraan oven eteen. Käskin ylös - ei mitään vaikutusta. Nostan ylös - ei vaikutusta, nostelen ehkä keitettyä spagettia. Mun hermot alkaa olla taas nanomillin mittaa vaille katkeamispisteessä. Uhkasin laittaa pelikoneen jäähylle pitkäksi aikaa, jos ei ala totella pikkuhiljaa. Ei vaikutusta. Ok. Pelit menee jäähylle sitten. Jätkä saa kohtauksen ja karjuu koko matkan yläkertaan (anteeksi naapurit), riitelee siskonsa kanssa, huutaa lisää. Saan jotenkin koko lauman sisälle ja pistän pelin pois (oltiin siis aiemmin sovittu, että saa pelata vähän aikaa, kunhan tullaan sisälle...) Huutaa ensin kahta kovempaa ja mä selitin, että äitiä on toteltava ja mä jo varoitin, että peli menee jäähylle, jos ei tottele, joten nyt se sitten on jäähyllä. Ilmoitti rauhoittuneensa, mutta mitäs hyötyä siitä nyt tässä vaiheessa on...



Nyt tuo istuu tuolla eteisessä vaatteet päällä murjottamassa...



Samalla kaavalla tuntuu menevän vähintään 3 kertaa neljästä oltiin sitten kaupassa tai puistossa tai ihan missä vaan...



Mä tulen hulluksi!!!