Elämää harmaalla alueella

Kiitos kannústavista viesteistänne. Itselläni on ollut samankaltaisia ajatuksia, että luopuisin yrittäjyydestä.

Masennuslääkkeisiin turvautuminen tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta minulle. Keskustelutilanteissa ammattilaisten kanssa päällimmäinen asia, joka minulle on jäänyt käteen, on se, että enhän minä ole se, joka on ajanut itseni tähän tilanteeseen. En voi tuollu lasteni isän vaateelle mitään ja paras keino selviytymiseen on elää "normaalia" elämää. Itselläni ei ole kokemusta lääkkeistä alakuloisuuden hoitoon, mutta minusta tuntuu, että haluan olla läsnä lasteni elämässä täysin omana itsenäni, en lääkkeiden vaikutuksen alaisena. En halua saattaa itseäni lääkekoukkuun, josta pois pääsy on varmasti hankalaa.

Vaikka tilanteemme on nyt hankala, minulla on vahva usko tulevaisuuteen ja ehkä vielä minäkin saan olla onnellinen.

Lomalla en tarkoita 2 viikon luksusmatkaa etelänlämpöön vaan lähinnä reissua johonkin lapsiperheen paikkaan kotimaassa.

Kiitos vielä vastauksista !

Ihan turhaa olet vienyt lapset kauas isästään. Muuta takaisin sinne, järjestä itsellesi työ ja sovi lastesi isän kanssa järkevästä järjestelystä lasten kanssa.

Elämä potkii aina välillä päähän, mutta kyllä ne asiat siitä lutviutuvat.

Nuo lääkkeet voisivat olla hyvä keino sinun jaksamisesi kannalta nyt. Nykyajan masennuslääkkeet eivät nykyään ole koukuttavia eikä niitä välttämättä tarvitse syödä vuositolkulla, vain sen aikaa, että saa asiat selvitettyä ja saa asiat kuntoon.

Kunpa osaisin neuvoa/auttaa paremmin, sillä viestisi on varmasti yksi koskettavimmista tällä palstalla.

Ihan turhaa olet vienyt lapset kauas isästään. Muuta takaisin sinne, järjestä itsellesi työ ja sovi lastesi isän kanssa järkevästä järjestelystä lasten kanssa.

lapselle isän näkeminen 3vk:n välein on mielestäni aivan liian vähän. mikäli teillä on keskenäistä kaunaa, tulee se asettaa sivuun ja miettiä lasten parasta. lapsi kaipaa kahta vanhempaa.

asuinkunnalla aikuiselle tuskin on suurta merkitystä, joten miksi et sitten asuisi isää lähellä? siihen varmaan jäisivät isän vaatimukset luoksemuutosta ja sinunkin stressisi helpottaisi, kun yrityshuolet eivät paina. tukiverkostoakin ilmeisesti löytyisi paremmin vanhalta paikkakunnaltasi, jos olet siellä jo vuosia joskus asunut?

ei kerta turvaverkkoa ole nykyisessäkään kaupungissasi.



Jos voisitte sopia exäsi kanssa yhteishuoltajuuden, niin saisit lepoa enemmän. Ja ehkä lasten isäkin tulisi vastaan, jos tarjoaisit mahdollisuutta olla huomattavasti enemmän tekemisissä lastesi kanssa.



Pystyykö hän muuten paremmin tarjoamaan näitä lomareissuja? Eikö lapset ole kesällä pidempää aikaa isällään?



Myy yritys ja hakeudu palkalliseksi vaikka kauppaan ex-miehesi kaupungissa.

mutta haluan toivottaa sinulle voimia.



Ja muista, että lasten onnellisuus ei ole materiasta kiinni, se on kiinni aivan muista asioista.



Oletko pohtinut yrittäjyydestä luopumisesta? Se on raskas päätös, mutta joskus myös erittäin vapauttavaa.



Olet hyvä äiti kun haet omaan jaksamiseesi apua.

tuon edellisen vastaajan lisäksi (eli oletko harkinnut yritystoiminnasta luopumista, löytyisikö kaupallesi ostaja?) nimittäin että olet selkeästi ja ymmärrettävästi masentunut mikä ei ole ihmekään. Mitä tuumaisit mieliala-lääkkeistä? Itse niitä kokeilin n 10v sitten kun oma elämäntilanne oli hyvin vaikea. Ne palauttivat uskon elämään, en olisi ikinä uskonut miten hyvin ne auttoivatkaan, ihan pelkät lääkkeet. Niiden avulla selvisin vaikeiden aikojen yli, muistaakseni söin niitä n 2-3 vuotta.



Onko sinulla siis myös mahdollista lomailla? Mitenköhän saisitkohan sinä haettua tuettua lomaa itsellesi ja lapsille? En yhtään tiedä onko hakuajat jo menneet mutta sellaiseen olisit varmasti oikeutettu.

Ole lapsillesi se paras ja ainoa äitä. Sinua ei voi korvata mikää tai millään. Olet ainutkertainen ihene äiti. Lapsesi rakastavat sinua suunnattomasti. Kukaan ei vooi viedä sinulta sitä mitä on sinun ja lapsiesi välillä. Joskus arjen harmaus ja huolet voivat kadottaa elämästä sen kaiken ihanan mikä on kuitenkin koko ajan käsien ulottuvilla. Itse olen sen omien ongelmieni kautta karvaasti oppinut. Mutta silti se kaikki mahtava ja ihana on sinulla kaiken aikaa vierelläsi. Koita nauttia niistä ihanista hetkistä. Voisivatko ne olla juuri niitä asioita mistä saat voimaa muuten niin raskaaseen elämäntilanteeseen.

Mietin aivan samaa edellisen kirjoittajan kanssa. Voisitko hankkia toisenlaista työtä. Helpottusiko elämänne jos muuttaisitkin lastesi kanssa lähelle lasten isää . onnistuisiko telitä lasten yhteihuoltajuus samalla paikkakunnalla. Löyhyitsikö sinulle sieltä töitä ja asunto.



Voimia sinulle ! Olet rukouksissani :O)

vaikutat varsin sympaattiselta ja ihan parhaalta mahdolliselta äidiltä lapsillenne. Ei sinun tarvitse pelätä, että isä saisi huoltajuuden.

Mutta tuo kukkakauppa sitoo sinua liikaa? Vai sitooko? Mistähän saisit tukiverkostoa itsellesi?



Se on kyllä ihan totta, että sukuun ei aina voi luottaa,eikä pidäkään. Sinun sukuasi olisivat saman henkiset ihmiset..



Ehkäpä seurakunnasta voisi olla apua?

Mä oon niin väsynyt etten saa mitään järkevää tekstiä aikaan. Mutta usko itseesi ja huomiseen! Kaikki järjestyy, mä lupaan. Mullekin joskus luvattiin ja niin se vaan on, että asioilla on tapana järjestyä!!

ei tarvitse ihmeellisia lomamatkoja. Pakkaa voileivat koriin ja ota suurennuslasi mukaan ja menkaa vaikka metsaretkelle hyonteisia tutkimaan.

Oma aikuinen lapseni muistaa perhosretken ihanalla kukkaniitylla (oli kylla rakentamaton tontti).

Tuollaisesta retkesta jaa parhaat muistot.

Että hae apua. Itse olin lievästi masentunut kun oli samanlaisia oireita ku sulla. Nyt syön masennuslääkkeitä enkä aijo lopettaa. Lääkkeet alkavat ikävä kyllä vaikuttamaan vasta parin viikon kuluttua. On olemassa myös nopeavaikutteisia esim Cipralex mut se on melko hintava. Voit myös käydä juttelemassa psykologin kanssa. Hirveesti tsemppiä sulle. Sä selviit kyllä.

ei tarvitse ihmeellisia lomamatkoja. Pakkaa voileivat koriin ja ota suurennuslasi mukaan ja menkaa vaikka metsaretkelle hyonteisia tutkimaan. Oma aikuinen lapseni muistaa perhosretken ihanalla kukkaniitylla (oli kylla rakentamaton tontti). Tuollaisesta retkesta jaa parhaat muistot.

Tai vaikka ongelle eväiden kanssa ja läheistä yhdessäoloa. Itsekin muistan lapsuudestani parhaiten juuri tuollaiset asiat, jolloin tajusin, että olen tärkeä vanhemmilleni..

Että hae apua. Itse olin lievästi masentunut kun oli samanlaisia oireita ku sulla. Nyt syön masennuslääkkeitä enkä aijo lopettaa. Lääkkeet alkavat ikävä kyllä vaikuttamaan vasta parin viikon kuluttua. On olemassa myös nopeavaikutteisia esim Cipralex mut se on melko hintava. Voit myös käydä juttelemassa psykologin kanssa. Hirveesti tsemppiä sulle. Sä selviit kyllä.

että ennekuin lastesi tilanne selviää lopullisesti, niin elämäsi on tuollaista.



Minkäs teet.



Yritä imeä voimaa ja positiivisuutta asiakkaistasi ja tietenkin lapsista.



Pari-kolme kuukautta menee kuitenkin nopeasti.



Lisäksi olisi todella ihme, jos lapset joutuisivat isälleen. Kerro kaikille avoimesti tilanteestasi, puhu, puhu, puhu. Myös lapsille.





-Niemi Vatanen 37v. *laulaa*

ei tarvitse ihmeellisia lomamatkoja. Pakkaa voileivat koriin ja ota suurennuslasi mukaan ja menkaa vaikka metsaretkelle hyonteisia tutkimaan. Oma aikuinen lapseni muistaa perhosretken ihanalla kukkaniitylla (oli kylla rakentamaton tontti). Tuollaisesta retkesta jaa parhaat muistot.

Tai vaikka ongelle eväiden kanssa ja läheistä yhdessäoloa. Itsekin muistan lapsuudestani parhaiten juuri tuollaiset asiat, jolloin tajusin, että olen tärkeä vanhemmilleni..

Ethän vaan kuvittele,että lapsesi kaipaisivat jotain kallista etelänmatkaa..?

Lapset voivat olla energisiä ja kaivata toimintaa,mutta se toiminta voi olla lähellä kotia joka ei välttämättä vaadi paljon rahaa, mielikuvitus käyttöön. Eikä sitä mielikuvitusta kannata lähteä turruttamaan lääkkeillä.