Onko sulla työpaikalla yhtään oikeaa ystävää? Sellaista, joka ei kaveeraa vain

saadakseen itselleen jotain hyötyä. Mun on tosi vaikea olla töissä paikassa, jossa joka sanominen pitää suodattaa sen tosiasian läpi, että tätä tullaan käyttämään minua vastaan. Maireasti udellaan asioita ja teeskennellään ystäviä, sitten juoruillaan niistä tai jopa kerrotaan pomolle muuteltu versio, että joutuisin huonoon valoon. Ihan hirveää, jos tämä on totuus työelämästä. Onko se?

Mä olen töissä paikassa missä on mua vähän vanhempia naisia aika paljon ja miehiä ei ole yhtään meidän porukassa.

Kivoja ne on ja hauskoja, mutta ihan armottomia juoruajia.

Kahvipöydässä kaikki kalkattaa ja nauraa yhteenääneen, mutta heti kun selkänsä joku kääntään niin alkaa supina.

En tiedä mitä musta puhuvat, mutta ihan varmaan puhuvat jotain vaikka en olekaan pahemmin mistään ihmeemmästä avautunut heille.

Niin ja työnjälki, sehän on aina se mitä on hyvä arvostella.

Kaikesta huolimatta pidän nykyisestä työpaikastani. Edellinen oli ihan kamala. Siellä oli joku ihme kauan talossa ollut vakkariporukka joka ylenkatsoi muita. Mun mielestä se oli jopa loukkaavaa. Esim. Maija, Liisa ja minä työskennellään samassa huoneessa, Tiina viereisessä ja Tiina tulee hakemaan Maijaa ja Liisaa kahville tyyliin "Maija ja Liisa, tulkaa kahville". Maija ja Liisa lähtevät ja mä jään yksin tekemään töitä.



Mun mielestä se oli aika törkeetä, olisivat voineet edes yrittää tutustua, mä yritin, mutta huomasin pian että se oli aika turhaa.

Yksi työkavereista ei ole koskaan pitänyt minusta vaan on ollut suoranaista työpaikkakiusaamista. Reagoin tähän viimein näkyvästi, mikä sai aikaan sen, että hän levitti toisille omaa versiotaan siitä mitä oli tapahtunut. Minä en juorua, joten minun versiotani ei kukaan ole kuullut, eikä kukaan ole vaivautunut edesa vaivihkaa kysymään mitä tapahtui.



Meillä esiintyy myös tuota, että vain tietyt ihmiset pyydetään nimeltä esim. lounaalle, vaikka porukka aika pieni.

jäänyt ystäviä

Puhuttiin paljon perheistämme, miehistämme jne. Kyläiltiin toistemme luona. Tämä kaikki loppui siihen kun paljastui että tällä ystävälläni oli suhde mieheeni. Sa**anan lehmä. Nykyisessä paikassa en ole kenenkään kanssa sydänystävä. Ainoastaan työkaveri.

Puhuttiin paljon perheistämme, miehistämme jne. Kyläiltiin toistemme luona. Tämä kaikki loppui siihen kun paljastui että tällä ystävälläni oli suhde mieheeni. Sa**anan lehmä. Nykyisessä paikassa en ole kenenkään kanssa sydänystävä. Ainoastaan työkaveri.

ukkokulta kuin ennekin joka joutui pahan syöjättären pauloihin?

mutta meillä on todella avoin ilmapiiri ja siihen joukkoon kuuluu myös pomo, hoitoalalla tuskin pomon tarvitsee irtisanoa muita kuin työhön sopimattomia.



Vietämme myös vapaa-aikaa yhdessä, koko porukalla.

T.24

vapaa-aikaa yhdessä ja töissä jutellaan paljon muustakin kuin työstä. Pidän hänestä kovasti ja toivon, että hänkin pitää minusta. Kyllä me varmaan ystäviä ollaan... Minulla on muutenkin kiva työpaikka, vaikka en kaikkien kanssa niin läheisissä väleissä olekaan.

Muutin aivan vieraalle paikkakunnalle kauas kotikaupungistani töihin ja ystävystyin työpaikaltani parin naisen kanssa.



Työpaikkani on miesvaltainen ja nuo pari ystävääni olivat myös "miesten" töissä kuten minäkin. Nykyäänkin ollaan läheisiä ystäviä, toinen tosin vaihtoi työpaikkaa. Toisen kanssa ollaan välillä oltu eri osastoilla, nyt taas samalla. Paljon ollaan tekemisissä.



Olen kyllä ystävystynyt muutaman miestyökaverinkin kanssa, mutta vapaa-aikaa emme yhdessä vietä, kun yleensä miesten vaimot ovat mustasukkaisia. Mullakin on siis mies ja lapsia eli en ole kenenkään miestä viemässä.

en kyllä kaipaa työpaikalta ystävää siinä mielessä kuin itse sanan käsitän. Mulle riittää reilu ja asiallinen työtoveruus. Selkäänpuukottaminen, pomolle mielistely ja vääristely ja juoruilu eivät kyllä ole sitä.

enkä voi olla kenenkään ystävä enempää kuin muidenkaan, ettei tasapuolisuuteni vaarannu. Vähän yksinäistä hommaa, mutta itsehän olen asemani valinnut. Kaverit on sitten erikseen työn ulkopuolella.

Ollaan kaikki oltu siellä yli 10 vuotta töissä ja siinä ajassa opittu tuntemaan toisemme hyvin. Eli me ollaan sekä työkavereita että ystäviä.

Työ on työtä eikä siihen sovi kaverit.

omalla osastolla, joista voin sanoa että ollaan ystäviä. Ollaan tekemisissä myös työajan ulkopuolella.

Muiden kanssa onkin sit tuo samanlainen "suodatin" käytössä. Naisvaltaisella työpaikalla juttu kiertää ajatusta nopeammin, ja muuntuu vielä matkalla. Väärinymmärrysten välttämiseksi en kauheasti omista asioistani huutele. Varsinkin rahaan ja terveyteen liittyvät asiat pidän visusti salassa...



Siitä olen kyllä saanut kommenttia, kun olen niin sisäänpäinpäinkääntynyt tms. Ja arvaapa oliko huomauttaja yksi niistä, joka kertoo elämästääm ja läheisistään kaiken mahdollisen (jos vaan joku jaksaa vielä kuunnella). Kukin tavallaan.

mutta "ystävä" on ehkä liian vahva ilmaisu. Kenenkään kanssa en esim. vietä vapaa-aikana kahdestaan aikaa, näemme toisiamme töiden ulkopuolella ainoastaan porukassa.



Me kuitenkin vilpittömästi viihdytään yhdessä ja vilpittömästi kannustamme ja autamme toisiamme.



Hyvä yhteishenki ei koske koko työyhteisöä, ei me kaikista pidetä. Emmekä kaikki pidä samoista ihmisisistä. Mutta sanoisin että ainakin kymmenkunta tosi antoisaa kaverisuhdetta minulla on työpaikalla.

olen huomannut, että kaikki arkaluontoinen kannattaa jättää sanomatta. Meillä esim toisten sairausloma-alttius ja arvailut siitä lähteävät kyllä pomon korviin sopivasti jalostettuina, etenkin siinä kohtaa vuotta, kun määräaikaisuuksien uusimisesta päätetään. Synnytysiän ohittaneet naiset eivät myöskään kaihda lausua valistuneita mielipiteitä nuorempien raskaanaolosta tai -tulosta. Ketjutetut määräaikaisuudet tekevät ihmisistä susia, jolloin kaikki kortit on käytössä. Tosin täällä yhdessä ketjussa enemmistö oli sitä mieltä, että tuo on ehkä vähän rumaa mutta ihan normaali menettely työelämässä. Vaikka puheet perustuisivat ihan vaan oman paikan turvaamishaluun.

Muutama niin läheinen "työtuttava" minulla siellä on että olen aika avoimesti kertonut vaikeistakin asioista elämässäni (esim. lapsettomuus).



Mutta heillekin filtteroin. En todellakaan kertoisi kaikkea. Kerron vain sellaisia asioita joita en koe että voidaan käyttää mahdollisesti minua vastaan. En kerro jos työ ketuttaa. En kerro jos työkaveri tai pomo ketuttaa. En kerro jos olen käynyt lapsettomuushoidoissa (itse asiassa uskovat työpaikalla että hoidot on lopetettu, en ole näin sanonut mutta jos nyt jostain ovat saaneet sen käsityksen niin hyvä niin ;-)). Jne jne.



Meillä on kyllä harvinaisen hyvä henki meidän työyhteisössä enkä usko että sieltä löytyy yhtäkään idioottijuoruilijaa. Mutta silti uskon että olemme hyviä tuttavia vain ja ainoastaan niin kauan kun työ yhdistää meitä. En toisaalta ole edes etsimässä työpaikalta parasta ystävää.

Ihmiset myös aidosti välittivät toisistaan.



Nykyisessä juonitellaan, riidellään, soditaan toisiaan vastaan.

ei ole erikseen ystäviä. Kyllä ne on sitten muualta. Mutta en mä tuollaiseen kulttuuriin ole törmännyt paitsi joskus aikoinaan kun olin pankin tiskillä kesätöissä. Työelämää kuitenkin kohta 20 v takana.