Lue keskustelun säännöt.
Olen NIIN yksin ei kavereita, kukaan ei koskaan kutsu mihinkään ei pyydä mihinkäään
07.06.2010 |
Vituttaa tää yksinäisyys. On mulla mutsi samassa kaupungissa ja 2 lasta ja on harrastuksii jota harrastaa noin 50-60 vuotiaat.
Kommentit (13)
Mä taas nautin tästä ettei tarvitse kokoajan sosialisoida. Ihanaa olla omissa oloissaan, eikä tarvitse kestää mitään ihme draamaa. Draamaa syntyy aina kun naiset on tekemisissä keskenään.
Välillä kaipaan sitä, kun töissä saa naureskella miesten jutuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vositko vaihtaa harrastusta jhn jossa olisi nuorempaa porukkaa..
paitsi ei niitä harrastuksiakaan. Mies on ja lapset mut ystävä tai edes kaveri puuttuu. Ei siis biletyksiä, lenkkeilyä, jutusteluja kahvi kupposen äärellä.
muuttaneet opiskelujen ja työn perässä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittamaan yhdyssanoja, ja käyt läpi suomen kielen lauserakenteen alkeet.
kirjoittamaan yhdyssanoja, ja käyt läpi suomen kielen lauserakenteen alkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on varmaan joskus kuitenkin ollut kavereita (koulussa esim) ota heihin yhteys, facebook on tähän hyvä (tai kaivat numeron ja laitat tekstarin)
ja sitten kyselet kuulumisia ja ehdotat, että olisi mukava tavata joskus. Elvytät siis vanhoja kaverisuhteita. Jos näillä on suunnilleen samanikäisiä lapsia kuin sulla, on helppo löytää yhteistä puheenaihetta ja järjestää "lapsille leikkitreffejä".
Tai sitten, ota selvää mitä perhekerhoja/kahviloita tai aikuinen-lapsi-kerhoja teilläpäin on, ja ala käydä siellä. Tutustut ja jutustelet äitien kanssa, ja mikäli jonkun kanssa jutut natsaa niin ehdota (ei heti ekalla kerralla) että tulisiko hän joskus lapsineen teille tai että menisittekö yhdessä lasten kanssa johonkin puistoon tms.
Tai mitä jos alat pitämään yhteyttä vaikkapa serkkuihisi tai muihin sukulaisiin, jotka ovat suunnilleen ikäisiäsi? Järjestä vaikkapa serkkujen ilta luonasi, pienimuotoinen, rento "sukukokous"?
Siitä se lähtee. Ole aktiivinen.
Sulla on varmaan joskus kuitenkin ollut kavereita (koulussa esim) ota heihin yhteys, facebook on tähän hyvä (tai kaivat numeron ja laitat tekstarin) ja sitten kyselet kuulumisia ja ehdotat, että olisi mukava tavata joskus. Elvytät siis vanhoja kaverisuhteita. Jos näillä on suunnilleen samanikäisiä lapsia kuin sulla, on helppo löytää yhteistä puheenaihetta ja järjestää "lapsille leikkitreffejä". Tai sitten, ota selvää mitä perhekerhoja/kahviloita tai aikuinen-lapsi-kerhoja teilläpäin on, ja ala käydä siellä. Tutustut ja jutustelet äitien kanssa, ja mikäli jonkun kanssa jutut natsaa niin ehdota (ei heti ekalla kerralla) että tulisiko hän joskus lapsineen teille tai että menisittekö yhdessä lasten kanssa johonkin puistoon tms. Tai mitä jos alat pitämään yhteyttä vaikkapa serkkuihisi tai muihin sukulaisiin, jotka ovat suunnilleen ikäisiäsi? Järjestä vaikkapa serkkujen ilta luonasi, pienimuotoinen, rento "sukukokous"? Siitä se lähtee. Ole aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän aktiivisesti yhteyttä erään serkkuni kanssa, vaikka hän asuu nyt yli 100 km päässä ja aiemminkin pidettiin, vaikka välimatkaa oli n. 300 km. Puhelimet on keksitty ja netti: facebook ja sähköposti, ja muutaman kuukauden välein nähtiin/nähdään livenä.
t. 13
En siis puhu/kirjoittaa täydellistä suomea. Minullako ei saa olla kavereita?
kirjoittamaan yhdyssanoja, ja käyt läpi suomen kielen lauserakenteen alkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis puhu/kirjoittaa täydellistä suomea. Minullako ei saa olla kavereita?
kirjoittamaan yhdyssanoja, ja käyt läpi suomen kielen lauserakenteen alkeet.
Lähde illalla meren rantaan kävelylle meidän kaa!?