Uskotteko, että ujous ym. perityy geeneissä vai kasvatuksessa?

että varsinkin monet äidit paapovat lapsensa liian aroiksi/ujoiksi.

On kaveripiirissä niin eriluonteisia lapsia samassa perheessä, että väistämättä tajuaa että kyllä genetiikkakin asiaan vaikuttaa ja aika paljonkin. Mm. erään erittäin rempseän pariskunnan ujo ja kitisevä poika. Ja perheessä on myös isompi tyttö joka taas on ihan päinvastainen ja sanoisko melkein poikatyttö.

Tutuilla on ihan äärettömän arja, ujo ja hiljainen lapsi, vanhemmat ovat kyllä myös rauhallisia ja melko hiljaisia.



Lapsi on varmaan sekä perinyt, että myös kasvatuksen ansiosta, äärettömän arka.

että se on molemmissa. Geeneissä se kulkee, jos sitä on (ja kaikillahan on edes hippunen, sehän on elämää suojeleva ominaisuus kuitenkin). Ympäristö ratkaisee sitten se, kuinka hyvin mikäkin ominaisuus "kukoistaa". Ja tokihan persoonallisuus kehittyy jatkuvasti, ei se ole lukkoonlyöty ja muuttumaton muutoin kuin tempperamentin olennaisimmilta osin. Ja siihenkin pystyy yksilö itse vaikuttamaan kuinka tempperamenttinsa "altistamana" toimii, esim. aikuinen voi valita että yrittää voittaa ujoutensa. Eihän se kokonaan poistu, mutta käytötään voi muuttaa.

Mun lapseni ei ollut missään harrastuksissa tai virikkeissä ja ei siten tapaillut muita lapsia. Vein hänet seurakunnan kerhoon 5-vuotiaana ja heti innostui toisista ja on nykyään supersosiaalinen kolmasluokkalainen.



Eli oli luonteeltaan sosiaalinen, vaikkei ollut toisia tavannutkaan, niin heti oli toisten kanssa reippaasti.

meillä ainakin näin. Itse oon ollut ujo lapsi, mutta nyt aikuisena supersosiaalinen. Lapsemme on ollut kovin ujo näihin päiviin, mutta nyt koulun kynnyksellä on muuttunut kovasti.

Lapsi ei siis ole nähnyt ujon mallia, mutta oli ujo.

Molemmat varmasti vaikuttaa, mutta uskoisin, että geeneissä on pääsyy. Meillä kolme lasta, kaksi hitaasti lämpenevää, ujohkoa ja yksi äärettömän rohkea hölösuu ja kaikki kasvatettu samalla lailla ja kaikki olleet kotona vauva- ja taaperoiän. Itse olin pienenä ujo, mutta nyt aikuisena mielestäni sosiaalinen ja avoin. Mieheni taas ollut aina ns. "reipas ja rohkea". Eli varmasti periytyvää. Itse en ole ollenkaan huolissani, koska ihmisellä on kasvuaikana erilaisia kausia, joskus ujompia ja joskus rohkeampia. Kaikki niin yksilöllistä. Itse olen ollut tyytyväinen, että lapsemme vähän ujoja aluksi, koska koulumaailma eli ns. siperia opettaa ja nyt lapset ovat reippaita, mutta ei ole kuitenkaan mennyt överiksi. Toisin kuin olen huomannut, että ne pienestä lähtien reippaat kaverit ovat "reipastuneet" entisestään ja uskaltavat myös aiheuttaa koulussa vähän menoa ja meininkiä ja härdelliä luokassa. En toki yleistä, mutta näin olen huomannut... Summa summarum, kaikki puhkeavat sosiaalisesti kukkaan, kuka aikaisemmin kuka myöhemmin:)

Meidän lapsi esim. on tosi ujo, mutta myös sosiaalinen ja tosi pidetty kaveri tarhassa.



Ujous on sitä, että uudessa tilanteessa on taipumus tarkkailla ja vetäytyä. Ei mitään muuta. Ja se on ihmiskunnan selviämisen kannalta ihan yhtä tarpeellinen ominaisuus kuin rohkeus.

että temperamentti on synnynnäinen ja sisäsyntyinen ominaisuus.



Mutta tutkimustulokset myös osoittavat, että ylihuolehtivat äidit kasvattavat arkoja lapsia.



Mutta arkuus ja ujous eivät ole täysin samoja asioita, eihän?

- on synnynnäinen luonteenpiirre, suhtautuuko uusiin asioihin aluksi tarkkailemalla, vai syöksyykö oitis mukaan.



Tästä alkavat käsittääkseni temperamenttitutkijat olla yhtä mieltä.



Eri kulttuureissa taas rohkaistaan ja suositaan eri luonteenpiirteitä (esim joissakin kulttureissa on arvostetumpaa olla ujo kuin räväkkä).

mutta vaikuttaa myös se, miten vanhemat suhtautuvat uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. JOs vanhemmat ovat avoimia ja puheliaita ja selvästi iloisia tavatessaan ulkopuolisia, myös lapsi oppii tähän. On tutkittu, että ihan vauvallakin vaikuttaa perheen ulkopuolisiin henkilöihin suhtautumisessa se, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin. Jos vanhemmat ovat ujoja ja varautuneita, lapsikin oppii varautumaan.

temperamenttiin ei vaikuta ympäristö. Luonteeseen vaikuttaa. Ujous on temperamenttipiirre.

helposti araksi jos ei saa sopivalla tavalla erilaisia sosiaalisia ym. virikkeitä...

joka on lapsella syntymästä saakka, mutta jota ympäristö muovaa, tyyliin: ujo äiti antaa ujolle lapselleen esimerkin siitä, että muita ihmisiä pelätään ja vältellään.

Rempseämpi äiti antaa ujolle lapselleen esimerkin, ettei uusia tilanteita ja ihmisiä tarvitse pelätä, vie lasta leikkimään kodin ulkopuolelle ym.

Näin ujo lapsi todennäköisesti pystyy pääsemään nopeammin ujoutensa yli.



Ujous voi myös kadota iän myötä.

temperamenttiin, eli muovaa sitä.

Kiivaan temperamentin omaava oppii kasvatuksella, ettei muita ihmisiä saa satuttaa, vaikka suuttuisi, ja oppii näin purkamaan vihansa muilla tavoin. Jos kiivasta lasta ei opasteta, hän satuttaa ja häiriköi.

toivoisivat ujojen abortoivan sikiönsä. Ettei vain heidän päivänsä mene pilalle jos ujo ei tulevaisuudessa tervehdi heitä.

niin meidän tyttö ei niitä ainakaan ole perinyt.

ikinä ei ole ollut arka.

rakastaa esiintymistä.

Tutustuu nopsaan uusiin ihmisiin.

Usein selittää ihan vieraillekkin ihmisisille kaikenlaisia asioita ihan kuin oisi tuntenut heidät kauankin.



Minä olen luonteeltani ujo ja arka eikä mieskään mikään essintyjä ja hirmu sosiaalinen tyyppi ole.



Kaukaa on lapsi nuo geeninsä perinyt. Olisko äitini geenejä tullut häneen aimo annos,mene ja tiedä.

Lapsemme on suhteessa meihin vanhempiin pitkä.

pitää piirtämisestä,liikunnasta,tanssimisesta ja laulamisesta.

on noissa suht hyväkin. mitä nyt 7-vuotiaasta vielä voi sanoa. Itse olin surkjea laulaja ja piirtäjä. Samaa voi sanoa hänen isäsätään.



Mielenkiintoisesti nuo geenit on häneen valikoituneet.

mutta ujous ei tarkoita ikuista vankilaa. Ujokin voi olla rohkea, mutta vähemmän ujonkin saa latistettua kun tarpeeksi tassitaan.

temperamenttiin, eli muovaa sitä. Kiivaan temperamentin omaava oppii kasvatuksella, ettei muita ihmisiä saa satuttaa, vaikka suuttuisi, ja oppii näin purkamaan vihansa muilla tavoin. Jos kiivasta lasta ei opasteta, hän satuttaa ja häiriköi.

Ujous voi myös kadota iän myötä.

ihmisen käytös muuttuu iän myötä