Harrastaako kaikkien alle 10-vuotiaat jotain?

- Esikoinen halusi ratsastaa ja aloitti ratsastuksen ekaluokalla (7v). Jatkoi sitä 2 vuotta, kunnes halusi lopettaa. 9-vuotiaana aloitti (myös omasta halustaan) sekä pianonsoiton että partion. Partiota jatkoi pari vuotta, lopetti, kun olisi joutunut siirtymään vieraaseen vartioporukkaan. Pianonsoittoa jatkaa edelleen (nyt 13v).

- Toinen lapsi aloitti 7-vuotiaana omasta toiveestaan partion, jota jatkoi kunnes joutui lopettamaan urheiluharrastusten päällekkäisyyden vuoksi (itse sai valita mikä lopetetaan). 8-vuotiaana aloitti ensin painin (oma idea), sitten kavereiden innostamana jalkapallon. Vuotta myöhemmin minä (äiti) pistin pojan valitsemaan yhden urheilulajin, koska tuntui kohtuuttomalta, että urheiluharrastusta oli yhteensä 5 kertaa viikossa 9-vuotiaana! Ja poika oli itse väsynyt. Hän sai siis valita, lopetti jalkapallon ja jatkoi painia. On ollut tyytyväinen ratkaisuunsa ja painii edelleen (on nyt 11v).

- Kolmas lapsi on nyt 6v ja on viime syksynä (5-vuotiaana) aloittanut painiharrastuksen, omasta halustaan. Isomman sisaruksen esimerkki lienee suurin vaikuttava tekijä. Enempää emme anna noin nuoren harrastaa, vaikka tuntuu haluavan vaikka mitä.

- Nuorin on 4v eikä saa päiväkotielämän oheen vielä harrastuksia, ei kaipaakaan.



Periaatteena on meillä ollut, että 5v on alaikäraja millekään kodin ulkopuoliselle säännölliselle harrastukselle (silloinkin vain se 1xvko). Pienelle koululaiselle riittää yksi harrastus, sitten oman jaksamisen mukaan voidaan lisätä. Jos harrastus aloitetaan, sitä on jatkettava se kausi, joka on maksettu (siis yleensä puoli vuotta). Isompien kohdalla kysyn aina uuden kauden alkaessa aikooko lapsi jatkaa koko kauden.



Tähän mennessä meillä lapset ovat itse toivoneet harrastuksiaan. Asiaa on aina pohdittu etukäteen eikä lähdetty ensimmäisestä mielijohteesta kokeilemaan uutta lajia. Jos lapsi ei haluaisi harrastaa, en pakottais. En luultavasti tekisi muuta kuin esittelisin vaihtoehtoja.

Oma 4vuotiaani käy kerran viikossa muskarissa. Edellisen kerran siellä käytiin 3kk-1v iässä. Tykkää itse kovasti, ja äiti saa 45min aikaa käydä vaikka kirjastossa tai kaupassa. Enempää säännöllisiä, ohjattuja harrastuksia en lapselle hankkisikaan kun on kuitenkin päiväkodissa päivät.



Ehkä sitten kouluikäisenä lisää, jos haluaa itse.

7v ekaluokkalainen tyttö pelaa omasta halustaan jalkapalloa 3-4 kertaa viikossa sekä käy kerran viikossa partiossa.



6v tyttö on käynyt baletissa, mutta vaihtaa nyt keväällä omasta toiveestaan jalkkikseen. Ja kovasti jo odottaa, että vuoden päästä pääsee partioon.

Urheilu kannattaa aloittaa jo nuorena, jolloin motorinen kehitys on nopeaa. Hyvä harrastus on lapselle suuri rikkaus. Ja jos ensimmäinen laji ei osu kohdalleen niin sitten kannattaa vaihtaa lajia. Jokaiselle löytyy kyllä joku sopiva laji, oli se sitten kuvataidetta, partio, musiikkia tai liikuntaa.



Mielestäni on vanhempien velvollisuus ohjata lapsi jonkun harrastuksen pariin. Lajin vaihtaminen tai uuden lajin kokeilu on lapsesta itsestä kiinni, mutta alkusysäyksen antaa aikuinen (jos lapsi ei itse osoita kiinnostusta).

on 7-9 -vuotiaana, jolloin juuri perusliikkeet ja -liikkumistaidot kehittyvät ja automatisoituvat. Hyvät perusliikuntataidot ovat edellytyksenä minkä tahansa lajin oppimiselle myöhemmin. Lajitaitojen oppimisen kannalta liikunnallinen herkkyyskausi on 10-12 -vuotiaana.



Summa summarum, ehdottomasti alle kymppinä jo harrastuksen pariin!

ovat ihan itse halunneet sekä jalkapallojoukkueeseen 7-vuotiaina että soittotunneille jo sitä ennen. Nuorempi poika kinusi koko kesän viulua kun oli täyttämässä 5 vuotta ja vanhempi treenasi leikkipianolla 2-vuotiaasta, 6-vuotiaana pääsi tunneille.

pelasi 6-7-vuotiaana vuoden jalkapalloa, koska kaverit pelaa, mutta lopetti. Ei tykännyt treeneistä ja kun ei muutenkaan oikein sopeudu hälinään ja huutaviin aikuisiiin, niin homma meni ihan pipariksi. Ollaan ehdoteltu kaikenlaista, mutta poika ei halua mennä mihinkään ohjattuun juttuun. Käy nyt kerran viikossa isän kanssa uimassa ja pari kertaa kuussa pelaamassa sulkapalloa. Kyllä minustakin olisi hyvä, jos löytyisi jokin harrastus, missä saisi kavereita ja onnistumisen elämyksiä, mutta en aio painostaa. Harrastamattakin voi kasvaa ihan täyspäiseksi ihmiseksi :-)