Te kenellä on lapset pienellä ikäerolla, mikä oli pikkulapsiajassa

Lapsia tullut parin vuoden välein viisi kappaletta.

jatkuvasti muksimassa pikkuveljeä.

Vuoden jälkeen helpotti nopeasti. Meillä on 3 lasta 3,5 vuodessa, ensimmäisten väliä 14 kk. Kolmannen kanssa kaikki sujui kuin rasvattu.

pieni ikäero on vuodesta kahteen vuotta.



ap

se, että vauva ei nukkunu tunnin pätkiä pitempään ja kuitenkin piti jaksaa pyörittää arkea ja olla isoveljen kanssa

Kaksi lasta ja ikäeroa alle kaksi vuotta. Hankalinta oli kuopuksen ensimmäiset 4 kuukautta (imetykset kun esikoinen pyöri jaloissa, päivisin ei omaa aikaa ollenkaan kun nukkuivat eri rytmissä, katkonaiset yöt, joita ei saa päivisin kirittyä kun esikoinen on kotona) ja siitä eteenpäin helpotti joka kuukausi enemmän ja enemmän! Puolen vuoden jälkeen sisaruksista rupesi jo olemaan seuraakin toisillleen ja hymyilen joka päivä heidän touhujaan katsellessani. :)

vajaan kahden vuoden ikäerolla. En ole kokenut että kaksi olisi kauheasti rankempaa kuin yksi, siinä on paljon hyviä puolia. Vaikeinta oli juosta 1,5-vuotiaan perässä kun oli hankala raskaus ja iso maha. Toisen vauvan synnyttyä elämä oikeastaan helpottui. Tietysti verrattuna isoon ikäeroon tai yhteen lapseen tuntuu rankalta se, että pikkulapsiaika kestää kerralla niin kauan. Olen huomannut että lapset ottavat vuorotellen hankalan lapsen roolin. Toisaalta minusta tuntuu, että ainoat lapset ovat hankalia koko ajan :)

Raskainta oli se, kun kolmas lapsemme alkoi nukkumaan yöt läpi vasta 2 vuotiaana. 2 ekaa lasta on aina nukkuneet kuin unelma Väsymys oli raskasta. Jos sitä ei olisi ollut, minulla ei olisi mitään valitettavaa.

En kokenut raskaaksi tai vaikeaksi ikäeroa vaan pikemminkin päinvastoin. Pieni isoveli unohti pian olleensa ainoa ja hyväksyi pikkusiskon nopeasti perheeseen. Mustasukkaisuutta ei juuri ollut, ehkä siksi että isoveli ei ehtinyt mennä hoitoon välillä vaan sai olla koko ajan kotona ja mukana kaikessa vauva-aikanakin. meillä molemmat nukkuneet aina hyvin ja imetys sujui myös helposti. Esikoiselle usein luin kirjaa samalla kun imetin kuopusta, alussa varsinkin kun vauva söi usein. Ainoa varsinainen hankaluus oli jossain vaiheessa saada esikoinen rauhoittumaan päiväunille omaan sänkyynsä jos samaan aikaan vauva touhusi hereillä tai häntä piti hyssyttää vaunuihin. Sen takia yritin alusta asti saada vauvan samaan päiväunirytmiin esikoisen kanssa. Ja myös siksi että sain vähän omaa rauhallista aikaa, se oli raskasta kun muutama kuukausi meni niin että lasten nukkumiset meni ristiin ja koko ajan oli toinen hereillä. Alusta asti kävimme perhekerhossa, puistoissa ym missä aikaisemminkin että esikoisella säilyivät tutut rutiinit ja leikkikaverit.