Miksi anoppi eli miehen äiti on "vieras" mutta oma äiti eri asia ja tervetullut?

tasavertainen anopin kanssa -tyyppiset äidit sen, että heidän rinnallaan uinuva pienokainen pitää jonain päivänä (joka tulee nopeammin kuin luulisikaan) äitiään ja poikaystävänsä äitiä tasavertaisena.

Itse olen mieluummin oman äitini kuin anopin kanssa, mutta ei meidän perheessä minun äitini silti ole lähipiiriä. Ei mun mies koe mun vanhempia yhtään sen läheisemmiksi kuin minä mieheni vanhempia.

pointti on siis se, että miksi PERHEESSÄ naisen äiti hyväksytään lähipiiriin ja lähelle lapsenlasta, mutta miehen äitiä ei. Tämä näyttäytyy mulle hyvin kummallisena enkä ymmärrä näitä miehiäkään, jotka kaiketi vaimonsa kälätystä peläten suostuvat ulkoistamaan itselleen tärkeän ihmisen!! Ydinperheeseen en ole tunkemassa, mutta perheen käsitys minulla taitaa olla enemmän "italialainen" kuin perussuomalaisen sulkeutunut. Suku on minulle tärkeää muutenkin ja etenkin lapsen myötä sen merkitys jatkumona ja tukiverkkona on korostunut entisestään. Haluan että myös miehen puolen suku on mukana elämässämme muutenkin kuin käsikirjoituksen mukaan muodollisilla merkkipäiväkahveilla.

AP

Siinä puhun sekä miniöistä että vävyistä. Eli koskee myös omien tyttärien perheitä.

Kyllä minä voin sitä paitsi pitää mieheni äitiä vieraampana kuin omaani ja pidänkin. Vastaavasti mieheni pitää minun äitiäni vieraana. Kumpikaan ei ole ydinperhettä. Näin se vaan on, ja jos sitä ei pysty sulattamaan, on just niitä kauhuanoppeja, jotka haluaa olla kolmannsia aikuisia lapsensa parisuhteessa ja perheessä.

"Sulla ap tulee vielä olemaan vaikeeta miniän ja vävyjen kanssa, jos et pysty sulattamaan sitä, ettet kuulu ydinperheeseen".Itsekkäät miniät ovat kyllä kurjia.Jos isän äiti ei kuulu ydinperheeseen,ei kuulu myöskään sinun äitisi.Et voi syrjiä miehesi äitiä.Tai voit,mutta se on väärin.Miehelläsi on yhtälailla oikeus ottaa apua vastaan äidiltään lastenhoidossa,kuin sinulla omaltasi.Sitä ap varmasti juuri pelkääkin,että tulee joku itsekäs miniä,eikä ymmärrä,että äiti rakastaa myös aikuista lastaan ja haluaa olla osallisena lastenlasten elämään.Mutta ehkäpä elämä vielä opettaa sinua ja koet saman kohtalon itse.Silloin ymmärrät miltä tuntuu,kun miniä sorsii.

kaikkien anoppi ei ole sellainen, jonka kanssa haluaisi viettää, kuin pakolliset hetket. Meillä anoppia ei edes kiinnosta poikansa lapset ja on muutenkin niin itsekeskeinen ihminen, ettei häntä jaksa kuunnella. Miksi pitäisi olla "väkisin" sellaisen henkilön kanssa tekemisissä, joka on vastenmielinen typerys?

Ainakin minulla on äitiini läheiset suhteet ollut aina ja olemme kertoneet toisillemme salaisuuksiakin. Anoppiin olen tutustunut vasta mieheni kautta, ja mieheni on tietysti hänen kanssaan paljon läheisempi kuin minä.



Äiti osasi myös suhtautua herkemmin lapsen vauvaikään. Äiti ei kertonut, miten minun pitäisi hänen mielestään lastani hoitaa, anoppi kertoi. Äiti ei kommentoinut, että hänen mielestään tein jotakin väärin, anoppi kommentoi. Äitini ei sanonut, ettei lapseni ole hänelle yhtä rakas kuin toinen lapsenlapsi, anoppini sanoi.



Mm. edellä mainituista syistä välit anoppiin viilenivät lapsen syntymän jälkeen. Äiti on sentään aina äiti.

hyvin herkkänä ja paljaana, anoppi on meille ehdottomasti tervetulleempi kuin minun äitini.



Ja päinvastoin.

ja anoppiin vielä vähemmän.

ovat herkempiä ja empaattisempia äitejä ja samoin mummoja.

Poikalasten äidit ovat kovia ja itsekkäitä.



Näin se vain menee, että poikalasten äidit eivät osaa olla äitejä, eikä heillä ole sitä herkkyyttä, mitä uuden vauvan alussa tarvitaan.

vaan näkeehän sen ja tältä palstaltakin saa päivittäin lukea, että oma äiti osaa tukea tyttöään, mutta poikien äidit eli miehen äiti vain tukkii ärsyttäviä neuvoja ja komentaa ja tulee penkomaan kaappeja ja miniän reviirille.



Minusta se osoittaa, että poikien äideiltä puuttuu kaikki herkkyys ja empaattisuus ja kasvatuskyky,

Mä en ylipäänsä ymmärrä tätä mustasukkaisuutta omasta perheestä. Kukaan ei saa tulla kylään, ketään ei voi tavata. Istutaan vaan ydinperheen kesken kotona kaiket illat, verhot ikkunan edessä.

odotan nyt esikoista ja ajattelen niin että olisi ihanaa jos anoppi olisi koska silloin lapsellani olisi myös kaksi mummia..



koen että itselleni ei olisi väliä onko anoppi vai oma äitini joka meille tulisi.. vaikka en varmaankaan haluaisi kumpaakaan koska pidän siitä ajatuksesta että itse saisin mieheni kanssa vauvaa aluksi hoitaa.. sillä tavalla kuin haluamme..

tähän asti olen saanut jo tarpeeksi neuvoja omalta äidiltäni ja kaikki neuvot eivät todellakaan ole samankaltaisia mitä nykyään suositellaan vauvan hoitoon liittyen..



joten ajattelen että ihmisen persoona, käyttäytyminen ja läheisyys kaikki vaikuttavat siihen ketä haluaisin nähdä vauvan syntymän jälkeen.. pelkkä oma verisukulaisuus ei minulle riitä..!

En silti kyllä haluaisi omaakaan äitiä huseeraamaan meille vauvan synnyttyä, jos siihen ketjuun viittaat. Omalle äidille on silti helpompi sanoa että suus kinnes, teen niinkuin teen. :) HYvässä hengessä silti siis. Minulla on tosi ihana anoppi, jonka mielelläni pidän mukana kaikessa, mutta kyllä hänenkin kanssaan joudun enemmän varomaan sanojani kuin oman äidin. Se on se eletty historia joka tekee jonkun tutuksi.



Eri juttu sitten miehelle, hänelle minun äiti on vieraampi ja omansa tietenkin enemmän perhettä. Hänestä on helpompi ottaa oma äitinsä mukaan kuvioihin, tietenkin.

rakkaampina kuin poikiensa perheitä. Se ei pelkästään voi johtua siitä, että tytär on järjestänyt huushollinsa saman mallin mukaan kuin äitinsä, vai voiko.

Tämäkö on tulevaisuuteni pojan äitinä? Meikäläinen ulkoistetaan lapseni elämästä heti kun joku miniä niin määrää? Ehanaa. :(

Ja yksi syy miksi olen onnellinen että minulla on vain kaksi tyttöä. Jopa oman suvun kuvioista sen huomaa. Sääli kyllä.

Tottakai pitää myöntää että naiselle oma äiti on tietenkin tutumpi kuin anoppi. Kuka pyyhki tytön kakkapyllyn lapsena - äiti vai anoppi? Kuka otti syliin? Kuka lohdutti? Tottakai se oma äiti on yleensä rakas ja anoppi vieras.

Tulen paremmin toimeen anoppini kuin äitini kanssa. En ole koskaan tuntenut, että anoppi olisi jotenkin vieras. Hän tosi ei olekaan mitenkään tungetteleva ihminen, vaan antaa meille perheenä oman tilan ja rauhan ja arvostaa meidän mielipiteitämme. Tapaamme (ja lapset tapaavat) anoppia enemmän kuin minun äitiäni. Hän vain on ihmisenä sellainen, jota mieluummin tapaan ja jolle annan lapset mielelläni hoitoon.

Minusta on tärkeää, että lapsellemme muodostuu hyvä suhde myös mieheni äitiin. Anoppini on oikeasti kiva ja hyväntahtoinen. Hän ei mitenkään yritä puuttua elämäämme tai neuvoa liiaksi. Hän on rauhallinen luonteeltaan ja näin mukavaa vastapainoa omalle äidilleni. :)

että anopissakin voi olla vikaa. Anoppi voi pitää poikaansa ihan "vauvana" jota äiti on passannut ja paaponut koko ikänsä, sitten kun tämän pitäisi kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyä, niin sehän voi olla mammalle kauhea paikka.

jälkeen äiti oli se jonka hyväksyin lähelleni. Itse on rikki eikä jaksa olla vieraskorea. Anopille ei ehkä halua näyttää heikkouttaan. Lapsien myötä olemme tutustuneet paremmin ja appivanhempani ovat tärkeämmät lapsillemme kuin omat vanhempani. Osittain siksi että asuvat lähempänä ja osittain siksi että lampsemme ovat heidän ainoat lapsensa.



Mutta haluan vain sanoa sen että ei sinua välttämättä ulkoisteta jos olet hyvä anoppi (kuten omani) mutta sinua ei välttämättä kelpuuteta lapsivuoteen äärelle hössäämään (veljeni vaimo kyllä hyväksyi äitini). Itse en halunnut lähes vierasta naista siihen kun itse oli vertavuotava ja rinnat rikki jne.

Mä olen läheinen oman äitini kanssa ja olemme oikeastaan kuin kavereita. Anoppi taas on aivan toisentyyppinen ja ikäkuilukin tuntuu hänen kanssaan joten kyllä hän minulle vieraalta tuntuu. Pelottaa kyllä miten minuun suhtaudutaan kun pojat menevät naimisiin...

tiedät, miten anoppi on miniäänsä kohdellut, ei ne kaikki niin mukavia ole t. yhden tyranni-anopin miniä