Lue keskustelun säännöt.
Mikä "diagnoosi"? Kokemuksia?
06.04.2010 |
Alustus:
Mies on erittäin tumpelo ja hidas perusasioissa (siis todella hidas; mistään ei tule valmista, leipäaamiaisen tekoon voi mennä yli 40 minuuttia jne), liikkuu hitaasti ja kertoo samoja asioita moneen kertaan (eri tapaamiskerroilla) ja AINA, jos joku alkaa puhumaan esim. autosta, leikkauksesta tms, tämä ei tajua keskustella vaan saman tien laukoo aiheeseen, mitä hänelle on joskus sattunu (ja usein juttu on erittäin mitätön, siis keskiverto ihminen ei edes moisesta mainitsisi), eli ei siis anna toisen jatkaa aloittamaansa, kysy jotakin tarkennusta tms, vaan aivot naks omaa itseä kohti ja se on siinä. Jatkuvasti toistuttuaan tuollaiselle ihmiselle ei viitsi sanoa enää mitään, koska ei siitä saa mitään muuta kuin turhautumisen tunteen, kun toinen vaan keskeyttää ja ei kuule toista. Mies myös puhuu erittäin pitkästi itsestäänselvyyksiä ja ns. mitättömyyksiä, mitä kukaan muu tuntemani ihminen ei koskaan mainitse, kun ne todella ovat joko selviä tai täysin merkityksettömiä.
Miksi kutsutaan psyyken ns. ylipuolustusta tai sen ilmentymistä myös lapsellisena hyökkäämisenä kumppania kohtaan?
Esimerkkejä:
- puhuessani yleisellä tasolla jostakin asiasta, emme voi keskustella laisinkaan, koska juttu tyrehtyy siihen, että mies kommentoi asiaan kääntämällä jutun epämiellyttävällä tavalla itseensä (ivaa huonouttaan, tyhmyyttään) ja näin tehden samalla tietysti pumppaa multa vakuutteluja, ettei näin ole tms.
- en voi kommentoida mihinkään normaaliin asiaan (esim. mies erehtynyt koirarodusta ja korjaan asian neutraalisti + hymyillen) ilman em. reaktiota, eli itsen haukkuminen alkaa saman tien, vttuilumainen syyttävä puolustuspuhe (kuulostaa oudolta, mutta näin se on pakko kuvailla).
- yleensä noista kertyneistä tilanteista johtuen mies on lietsonut itsensä outoon tilaan ja kilahtaa aivan mitättömästä asiasta, ja jos yritän puhua asiallisesti, saan törkeän hyökkäyksen päälleni ja kaikki vanhat sairaat jutut (mitä hän hokenut puolustusminässään) vedetään mukaan, väitetään mun sanoneen jotakin, mikä ei ole totta jne. mies lähtee raivon ja vihan viemänä pois tilanteesta eikä palaa siihen myöhemmin tai ole koskaan itse tehnyt aloitetta rakentavaan keskusteluun, tilanteen katkaisuun, asian käsittelyyn aikuismaisesti tms. huutaa vaan, että ei ole mitään sanottavaa, ja puhu sitten saatana, jos haluat asian selvittää.
- jos harmistun hetkeksi (ja se näkyy hyvin miedosti), mies vetää pultit ja lähtee raivostuksissaan pois, eli kaikista mahdollisista vaihtoehdoista valitsee tuon inhottavimman ja rikkovimman; ei siis lue toista, ole tilanteissa ja pyri hyvään millään tavalla (esim. loman jälkeen olemme autojemme luona lähdössä eri paikkakunnilla sijaitseviin koteihimme ja harmistun autonsa tyhjäkäynnistä, koska kaikki pakokaasu pakkautuu avoimista ikkunoista minun autoni sisälle ja menen laittamaan ikkunat kiinni -> alkaa huuto, että eikö tässä heippoja edes sanota ja mies lähtee omaan autoonsa ja kaahaa tuosta vaan pois; välimatkaa meillä alle 200 km ja näemme yl. viikonloppuisin).
- jos mies sanoo rakastavansa minua enkä samoin sanoin sano sitä hänelle (koska mulla on huono ja loukattu mieli eikä juuri silloin tunnu siltä), niin mies saa kohtauksen tästäkin ja alkaa pauhata, valittaa ja syyllistää (olen siis vastannut hänen rakastan sinua- juttuun esim. hymyillen kissamaisesti ynähdyskehräten, ja tämä osoittaa hyväksyntää eleenäni yleisestikin). sama toistuu jatkuvasti, vaikka olen asiasta sanonut, että en itsekään oleta, että hänen täytyisi aina vastata samoin minulle.
Mikään puhe ei siis ole auttanut, sama toimintatapa toistuu koko ajan ja joka asiassa. Ikinä en ole moiseen käytökseen törmännyt; tuollainen suhtautuminen kuvastaa jopa vihaa ja katkeruutta. Olen pyytänyt, että mies ei jankuta inhottavuuksia tai mollaa itseään kolmannessa persoonassa jne, mutta ei muutosta. Mies tosiaan tulee mulle viikonlopuksi, käyttäytyy huonosti ja pyydän häntä lähtemään, jollei lopeta huutoa ja inhottavuuksia -> mies pakkaa kassit ja syyttää mua paskiaiseksi, joka heittää hänet pihalle. Ja vaikka sanon, että älä viitsi vääristää, sullahan on kaksi vaihtoehtoa (olla ok tai jos et voi olla, niin täytyy poistua), niin mies jatkaa samaa jauhantaa ja lietsoo itseään suurempaan vihaan. Rääkyy, miten haluaa olla luonani, mutta lähtee kuitenkin vauhdilla pois. Järkyttävää. Nämä esimerkit ovat huonoja, mutta niidenkin esille tuominen oli vaikeaa. Olen kai nyt pää täynnä tätä sotkua ja pahaa oloa.
Sen verran tiedän, että miehen äiti on vahva persoona ja mies on kasvanut isättömänä. Haluaisin voida auttaa miestä ja selittää itsellenikin, miksi hän on noin karmea. Siksi kysyn täältä ajatusta tai linkkejä sivuille, joista voisi saada tietoa. Kyseessä reilu 30-vuotias mies, joka on nuoruudessaankin omannut samanlaisia piirteitä.
Kommentit (10)
em.. tilanteissa selkeästi epäkorrekteja ja provosoivia ilmaisuja: "pitikö sun siihen puuttua", jos sanon mielipiteeni _minua_ koskevaan asiaan, "tämä ei kelpaa sulle", kun pyydän häntä puhumaan kanssani ja hän sanoo vaan joo, niin mitä, kulta, ja totean tähän, että voitko ystävällisesti selvittää tämän asian.
Pointtina siis se, että hän syyllistää minua kaikesta, antaa tietynlaista kuvaa.
Ja todellakaan mies ei välttämättä sano mitään, ja kun usean päivän ajalta mun mielestä normaali kommunikaatio ja parisuhdevaikutus on jäänyt lähes kokonaan pois, ilmaisen asian niin, että en viitsi enää aikaani täällä tuhlata, jos mulle ei edes puhuta, niin saan niskaani hyökkäyksen, että painostan häntä puhumaan! Öööö, ihmiset kommunikoivat puhumalla, ja hän on ollut 99%:ia ajasta hiljaa. Eli kohtuuttomia syytöksiä, ihan epärealistisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sut voisin: olet aika itsekeskeinen kontrollifriikki sinäkin.
Miksi ihmeessä SUN pitäisi olla se keskustelus keskus? Miksi teidän pitäisi puhua just sun sattumuksista, eikä miehen? Miksi ihmeessä sun täytyy korjailla miehen erehdyksiä jonkun niinkin merkitysettömän kuin koirarodun suhteen? Ja vielä hymyillä päälle (hymy tulkitaan usein ivallseksi)? Ja mikset nyt vaan voi sanoa, että joo, sä osaat tän jutun ihan hyvin, jos mies kerran sitä kaipaa? Ja MIKSI, oi miksi et voi sanoa että rakastat, jos kerran kuitenkin oikeasti rakastat, vaikkei se nyt juuri sillä hetkellä manifestoituisikaan päällimmäisenä tunneskaalassasi? Ei rakkaus silti oikeasti ole mihinkään loppunut - jos sitä nimittäin on. Ja miksi ihmeessä sinä kuvittelet, että mies tajuaa jonkun "kissamaisen ynähdyksen" tarkoittavan yleistä hyväksyntää? Ei taatusti tajua.
Ja ennen kaikkea, miksi ihmeesä sun mielestäs pitäisi tai sulla olisi edes oikeus "selittää miehelle, miksi hän on noin karmea"?
Olet narsistinen kontrollifriikki...
ap vaikuttaa ihme kontrollifriikiltä, ylianalysoivalta kyökkipsykologilta. todella rasittava tapaus. oelttaa että hänen ynähdyksensä ja ilmeensä ovat luettavissa kuin avoin kirja.
Toivottavasti edellistä auttoi tuo vuodatus. Taisit lukea aika hätäisesti, koska kirjoittelit mitä sattuu.
Mutta tosiaan jos apua ja tietoa voisi vain saada, se olisi hieno juttu. Toivon koko sydämestäni, että tämä mies voisi olla joskus niin ehjä ja omata instrumentit, joilla onnellisuus sekä hyvä olo on mahdollista saavuttaa ilman jumalattomia pelkoja ja itseään toteuttavia manailuja + ilman selkeästi hänet itsensäkin rikkovaa toimintatapaa.
Joku terapia?
Sanottakoon nyt sitten tämäkin vielä, että olen miehelle kertonut toiveeni, tunteeni, ajatukseni, pelkoni, eleeni, iloni jne, koska hän on jokaiseen henkäykseenikin reagoinut ja epäillyt ilmettä, sanaa, katsetta, ihan mitä vaan. Ja olen tämän tehnyt siksi, että hänellä olisi parempi olla ja ettei hänen tarvitse koko ajan epäillä ja takertua mitä ihmeellisimpiin asioihin.
Ja toisekseen: jos en korjaisi koirarotua ja asia tulisi ilmi myöhemmin, saisin pahemman reaktion niskaani, koska olisin kuulemma tehnyt hänestä pilaa ja pellen.
Toivottavasti löytyy ihmisiä, jotka osaavat lukea asiani oikein ja kokevat rivienkin välit ilman, että tästä tarvitsee kirjaa kirjoittaa. Tosiaan samantyyppisestä käyttäytymisestä kaipailen kokemuksia ja tätä kautta apua, tukea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen tämän tehnyt siksi, että hänellä olisi parempi olla ja ettei hänen tarvitse koko ajan epäillä ja takertua mitä ihmeellisimpiin asioihin.
Ap
onko mies SANONUT että hänellä on parempi olla kun väännät rautalangasta kaiken j vaikutat vittuilevalta?
Toivottavasti löytyy ihmisiä, jotka osaavat lukea asiani oikein ja kokevat rivienkin välit ilman, että tästä tarvitsee kirjaa kirjoittaa.
tuntuu että odotat tuota ajatuksenlukukykyä ihan kaikilta...
Mies on itse halunnut minun toimivan niin, ihan ahdistavuuteen saakka. Anteeksi vain, mutta en ymmärtänyt, että tämä olisi pitänyt myöskin kirjoittaa (että mies on SANONUT niin). Mutta tämä ei ole oleellinen tieto asiani kannalta.
Ja ei, en odota ajatustenlukua keneltäkään, siksi siis kirjoitan ja puhun. Vertaistukea ei voi antaa, jos ei ole kokenut samaa.
En myöskään aio vastata tämän tyyppisiin epäoleellisuuksiin enää. Olen kyllä tehnyt kaikkeni tilanteiden hyväksi ja arvioinut kokemaani sekä itseänikin erittäin pitkään. Asiani on edelleen se, voiko käytökselle olla jokin oma nimensä ja kuinka auttaa.
Useampikin henkilö on kanssani samaa mieltä, mutta toisia ei tunnu kiinnostavan muu kuin tästä ihmisestä lopullisesti eroonpääsy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse asiassa kummankaan toiminta... kuulostaa siltä, että kumpikin on epävarma itsestään ja toisen tunteista. Lisäksi pidät miestä typeränä ja mies on huomannut sen.
En tiedä diagnoosia tuolle, mutta olen itse ollut suhteessa ns. itseäni tyhmemmän miehen mkanssa ja siinä suhteessa olinkin aika "narsistinen kontrollifriikki". En arvostanut miestä ja turhauduin hänen seurassaan. Olisin voinut ihan samalla tavalla kuvailla, että aamiaisen valmistamiseen menee tunti ja puhuu itsestäänselvyyksiä. Mies oli kuitenkin ihan normaali tyyppi.
Ikävä sanoa, mutta epäilen ettei teidän suhde tule toimimaan :(
Allekirjoitan sanomasi, mutta en pidä itseäni laisinkaan epävarmana ihmissuhteissa. Miehessä kummastelen lähinnä lapsellista ja sekopäistä toimintaa, kohtauksia ja kiukuttelua; niiden suhteen en voikaan ymmärtää, että hän rakastaisi minua, koska tuollaista käytöstä esitetään yleensä äidille lapsena tai teininä tai vihamiehelle.
Kyllä, olen turhautunut ja tylsistynyt. Ja olemme erilaisia, ei tule suhde kestämään (en saa sitä, mitä tarvitsen, ts. ihminen ei ole sytyttävä henkisesti). Siltikin mulla on suuri tunnesidos mieheen nuoruudesta alkaen ja haluan auttaa. Hänen menneisyytensä kertoo karua kieltä siitä, että näihin myös minun havainnoimiini toimintatapoihin ja piirteisiin on hänen parisuhteensa kaatuneet. Enkä usko siihen, että naiset ovat olleet ns. vääriä; sama mies, samat kuviot, samat puutteet touhuissa. Sen perusteella, mitä hän hakee, voin kuvitella, ettei hän noilla taidoilla sitä saa. Valitettavasti.
Mun mittapuuni mukaan miehellä on selkeästi jotakin autettavaa. En sanoisi, että hän on epänormaali, mutta ei myöskään normaali. Asiat on saatava kuntoon, jotta elämä onnistuu toisen ihmisen kanssa.
Mies myös pelkää koko ajan, että hänet jätetään. Ja näin on aiemmin tehtykin.
jätä se. ei ole sun korjattavissa tuo ihminen.