Lue keskustelun säännöt.
Mikskähän sitä pitää vielä lähes nelikymppisenä murjottaa synttärimuistamisten takia
06.06.2010 |
Lapsilta tuli kortti, mutta ei mitään muuta. Itse siivoilin, itse leivoin kakun, itse keitin kahvit. Hailulta tuntuu, vaikka enhän minä mitään lahjoja tarvi enkä ilmapalloja kaipaa ja senkin tiedän, ettei mies osaa kakkuja leipoa, paremman saan itse. Silti... Oishan se kiva jos edes vähän ois jotain.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on ihan peruskohteliaisuutta huomioda puolisonsa syntymäpäivä perheessä vakiintuneilla käytännöillä ja tavoilla. Jos teillä on perheessä kovin erilainen kulttuuri muistamisten suhteen, niin voisitteko te sopia siitä?
Kyllä minäkin olisin pettynyt jos minulle rakas ihminen ei huomioisi syntymäpäivääni ollenkaan.
ja kutsun aikuiset lapset. Kyllä se mieskin siin sivussa menee. Ihan kiva on yhdesä kahvitella ja jutella ja on joku syy saada perhe kokoon. Ja aina lämmittää se ite tehty kortti. En edes halua mitään lajoja.
ja kyllä se ehdottomasti kuuluu perheessä muistaa myös äitiä. Olisin kyllä tosi pettynyt. Ja 40 v on kyllä jo sellainen pyöreä vuosi että kutsuisin itse jo sukulaisiakin kylään. Minusta olisi itkuisen keskustelun paikka jo miehen kanssa. Sanoisin, että on epäreilua ja moukkamaista toimintaa. Antaa lapsillekin mallia ettei äitiä ole niin tärkeää muistaa.
Paljon onnea sinulle nyt kumminkin!!
Äiti kävi kahvilla ja toi kukkia, mies ja lapset ei muistaneet mitenkään. Toki tiesivät että on mun synttäripäivä. Toisille kun järkkäilee juhlia ja lahjoja niin toivoisi että itseäkin muistettais. Ymmärrän pettymyksesi.