Palsta saa minut hämmennykseen joka ikinen kerta

jossa ap:llä on menossa talo myyntiin, kun pikavipeillä rahoittaa lahjarahat sukulaiille.



Älä huoli ap. Kohta noiden pikavippi-ihmisten elämä kosahtaa ja totuus paljastuu. Velat on nääs joskus maksettava, eikös juu?

lahjaksi -ihmiset on alle kolmekymppisiä, joilla ei ole mitään todellisuudentajua ja jotka mittavat kaiken rahassa oli sitä sitten tai ei.

Kyllä tää kupla pian puhkeaa. Kaikki elää lainarahalla ja maksaa pitkää velkaa koko ajan. Ja joko täällä kärjistetään omia tilanteita valtavan paljon tai sitten elämän realiteetit vain on tooooosi hukassa monelta.

t. 50-vuotias mummoäiti

En asu kaupungissa, en edes etelässä. Vaan Länsi-Lapissa. Asun omakotitalossa joka ei ole omani. En maksa talosta muuta kuin ylläpitokustannukset..eli sähkön. Talo lämpeää pääsääntösesti puilla. Minulla on ihana, minua nuorempi, mies. Meillä on yksi enkelilapsi. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja mies saa palkkaa noin 1000 euroa kuussa. Minulla on oma ihan ite maksettu auto. Välillä elämä on tiukkaa, mutta toimeen on tultu. Ruokaa on saatavilla koko ajan, nälkää ei ole tarvinnut nähdä. Elämää ei ole suunniteltu, vaan sitä on eletty sen mukaan mitä vastaan on tullut. Ja niin tehdään jatkossakin. Toki haaveissa siintää ihan oma koti..kenties joskus rohjetaan sitäkin harkita.



Ei onni löydy rahasta, se löytyy elämällä.

Ei kellään tavallisella ihmisellä voi olla kaikkea noin nuorena. Itse olemme keskiiän ylittäneitä, olemme koko ajan olleet tarkkoja rahan käytössä. EIpä ole velkaakaan, on oma koti ja käytetty auto. Eikä ole tarvinnu pikavippiä ottaaa, on ilman jos ei rahaa ole ostaa.

Ja varsinkin kun kyse on rahasta. Pieneen päähäni ei mahdu miten ostetaan vain laatu- ja luomu/lähiruokaa ( sikanautajauhelihahan ei ole ihmisravintoa), käytetään palveluja kuten sisustussuunnittelijaa, asutaan kohtuu uudessa tai ainakin tilavassa asunnossa yleensä pk-seudulla, lapset harrastaa, aikuiset harrastaa, vaatteissa ei tingitä eikä ainakaan turvavälineissä. Jos perheessä on vauva, niin hänelle ostetaan kaikki uutena; mikään ei kelpaa käytettynä vaikka ilmaiseksi saisi. Matkustetaan kerra- pari vuodessa ja tehdään asuntolainaan lisälyhennyksiä että päästäisiin siitä eroon ja siinä sivussa sijoitetaan ja säästetään rahastoihin satasia kuussa. Ja kaikkiin kissanristiäisiin ei vain kehtaa mennä alle 50€ lahjan kanssa ja lasten synttärit on viimeisen päälle suunniteltu tapahtuma. Ja luettelo jaaaaaatkuuuuuu

Me ollaan keskituloisten ylälaidassa eikä rahat riitä siltikään murto-osaan kaikesta tuosta! Mikä menee pieleen?

Meidänkin perhe on akateeminen ja ikää on siinä 40 vuoden huyituvilla ja elämää on höystetty kahdella noin 10 vuotiaalla lapsella.

Meilläkään ei ole varaa oikeastaan mihinkään ap:n kertoman mukaisiin asioihin.

No, elämässä ei ihan kaikesta tarvitse pahasti pihistellä ja perusassiat ovat OK, mutta ei puhettakaan etelän lomista tai muusta vastaavasta. Raha asiat ovat mielessä, kun ei sitä ole meidänkään mielestä liikaa.

Jotenkin sitä toivoo, että kun opintolainoista pääsee eroon ja ja palkka nousisi, nin akatemisuudellekin saisi jotain taloudellista vastinetta.

Olisi kiva käydä lasten kanssa lomalla etelässä. Tätä vauhtia asuntolainan saa maksettua kun eläkeikä lähestyy.

mainitsevat vaan ne hyvät asiat.



Esimerkiksi mä voisin kertoa, että lähdetään ensi talvena etelään koko perhe. Matka maksaa melkein 3000 €. Ja siis meillä kaksi lasta, minä hoitovapaalla ja mies tienaa alle keskitason. Ja ollaan alle 3-kymppisiä. No, kuinka tämä on mahdollista? Vastaus: ollaan säästetty jo yli puoli vuotta ja säästö jatkuu matkaan saakka (velkaa ei ole otettu sitä varten).



Ja muutenkin pihistellään, oma asunto meillä on (tai vielä enimmäkseen pankin) mutta sekin on kerrostaloasunto, omakotitalo olisi tullut paljon kalliimmaksi (onneksi tykkäämme asua kerrostalossa!), auto on vanha, minä vertailen kaupassa käydessäni kilohintoja ja syynään tarjouksia, lopetin kaikki lehtitilaukset, käytän kirpputoreja, meillä ei tupakoida eikä käydä viihteellä (baarissa juomassa).



Eli mihin kukin sen rahansa käyttää ja mitä haluaa kertoa... :)

paitsi edellinen auto ja nykyinen asunto, ja vaikka pienituloisia ollaan niin käydään kyllä useamman kerran vuodessa ulkomailla ja rahaa on jäänyt hyvin säästöönkin. Meillä on muuten pienet menot. Olettaisin, että jos olisimme edes keskituloisia, elelisimme herroiksi.

Ja varsinkin kun kyse on rahasta. Pieneen päähäni ei mahdu miten ostetaan vain laatu- ja luomu/lähiruokaa ( sikanautajauhelihahan ei ole ihmisravintoa), käytetään palveluja kuten sisustussuunnittelijaa, asutaan kohtuu uudessa tai ainakin tilavassa asunnossa yleensä pk-seudulla, lapset harrastaa, aikuiset harrastaa, vaatteissa ei tingitä eikä ainakaan turvavälineissä. Jos perheessä on vauva, niin hänelle ostetaan kaikki uutena; mikään ei kelpaa käytettynä vaikka ilmaiseksi saisi. Matkustetaan kerra- pari vuodessa ja tehdään asuntolainaan lisälyhennyksiä että päästäisiin siitä eroon ja siinä sivussa sijoitetaan ja säästetään rahastoihin satasia kuussa. Ja kaikkiin kissanristiäisiin ei vain kehtaa mennä alle 50€ lahjan kanssa ja lasten synttärit on viimeisen päälle suunniteltu tapahtuma. Ja luettelo jaaaaaatkuuuuuu Me ollaan keskituloisten ylälaidassa eikä rahat riitä siltikään murto-osaan kaikesta tuosta! Mikä menee pieleen?

Nää samat retostelijat kysyy: Milloin tulee lapsilisät? Miten pärjätä 6 € viikko? Halpoja ruokavinkkejä loppukuuksi?

Täällä eletään väliin unelmaelämää ja väliin ollaan sitten reaalimaailmassa. Voit itse mietiskellä kumpi on kumpaa ;)

Niin ja kesämökki tietysti vielä erikseen.



Itselläni vierähti 6 vuotta yliopistossa, että sain akateemisen loppututkinnon ja sitten olinkin jo 26-vuotias. Sen jälkeen olen ollut matalapalkkaisissa pätkätöissä (nyt vihdoin vasta vakituisessa työssä) ja vuoroin vanhempainvapailla kolmen lapsen kanssa10 vuoden ajan. On selvää, että omaisuus ei ole juuri karttunut. Tuntuu, että en av-speksien mukaan osaa elää ollenkaan oikein tätä elämää. Jossain vaiheessa olen tehnyt nähtävästi kaikki mahdolliset väärät ratkaisut, että olen tuominnut koko sakin aso-kämppään ilman, että ikinä tästä rikastuisimme.



Ai niin, se mies. Pelkästään hänen keskipalkallaan emme ole voineet rikastua varsinkaan, kun on täytynyt selvitä vielä opintolainoistakin perheen ruokkimisen lisäksi.

Täytyy varmaan häipyä hyvän sään aikana.

mutta ihan muista syistä... ;-)

Yksillä on varaa harrastuksiin, toisilla ulkomaanmatkoihin. Jos on tilava asunto pk-seudulla niin eihän mihinkään muuhun varaa olekaan, joten siitä ainoasta mitä on, pitää ottaa kaikki ilo irti.