Lue keskustelun säännöt.
Paluumuuttajat, kysymys teille
15.06.2010 |
Te kaikki, jotka olette asuneet joskus ulkomailla ja palanneet Suomeen, haluaisin kuulla teidän kokemuksianne. Kuinka sopeutuminen Suomeen onnistui, vai onnistuiko?
Itse olen paluumuuttaja, enkä voi sille mitään että kadun sitä että koskaan tulin Suomeen takaisin. Kaipaan ihan hirveästi entistä asuinmaatani ja elämääni siellä. Milloinkahan tämä helpottaa, vai helpottaako se koskaan? Onko ainoa tapa lähteä takaisin? Meillä kuvioita sekoittaa se että tulin miehen perässä Suomeen, ja mies taas ei halua lähteä Suomesta pois.
Lukisin mielelläni kaikenlaisia kokemuksia. Kiitos etukäteen mahdollisista vastauksista.
Kommentit (14)
Edelleen kaipailen, mutta realismi tulee vastaan, siis en todellakaan pääse takaisin. Enkä oikeesti haluisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole parempaa päätöstä tehnyt kuin silloin 7 vuotta sitten, että palasin kotiin. Asuin ulkomailla 4 vuotta ja tapasin elämäni miehen siellä. Nyt asumme ulkomaalaisen mieheni kanssa entisessä ja samalla nykyisessä kotikaupungissani. Kummallakin on unelmatyöpaikka. Alle kouluikäisiä lapsia ja elämä on ihanaa! Käymme tietysti anoppilassa n. 2 kertaa vuodessa ja siellä on aina kiva käydä. Minusta vain elämänlaatu on selkeästi parantunut sen jälkeen kun Suomeen muutimme. Rahaa on suurin piirtein saman verran käytettävissä (tosin ulkomailla maksoimme vuokraa ja nyt lyhennämme lainaa).
Minusta Suomi on maailman kaunein maa, lapseni saavat tulevaisuudessa kävellä kouluun (eikä tarvitse 500m autolla viedä kun pelottaa laitakaupungit), rakastan suomalaisia jäyhiä, mutta suoria ihmisiä (vaikka itse olenkin ärsyttävän puhelias suomalaisten mielestä). Mummu ja vaari on lähellä ja omat sisaret.
Tiedän, että nyt tulee 500 vastausta kuinka paskaa Suomessa on verrattuna sinne ja sinne ja terveydenhuolto on ihan peestä ja koulutus myös. No minä olen minä ja tämä on oma mielipiteeni. Asun järven rannalla keskisuuressa kaupungissa, tuleva koulu on 700metrin päässä kodistamme. Pyörällä hoito/työmatka kestää 30 minuuttia (hoitoon samat 700 metriä ja siitä 1,5km töihin. ei tällaisia välimatkoja voisi siellä missä asuin olla. Olen terveysalalla töissä. Olen nähnyt sen ulkomaiden hoitotyön nurjan puolen ja arvostan maamme terveydenhuoltoa, vaikka se kyllä jonkin verran alas päin on mennytkin. Arvostan varhaiskasvatusta ja Suomen kouluja. Perheellisen elämä on minusta parasta Suomessa.
Joo tiedän, todella ärsyttävän kuuloista, mutta sydämmestäni olen tuota mieltä.
muutimme Suomeen takaisin ja niinpä palasimme ulkomaille. Toinen kerta oli helpompi, liekkö sitten syynä se että lapset olivat isompia, mutta sillä "jäämiskeikalla" ollaan nyt.
En minäkään tätä maata suuresti rakasta, vaan tunnen olevani enemmän kotona jokaisessa niistä neljästä muusta maasta joissa olemme asuneet. Yksi syy on suomalaisten ahdasmielisyys ja synkkä luonne, toinen syy kalsea ilmasto ja kolmas syy kehno tulotaso suhteessa suomalaiseen kustannustasoon ja verotukseen - noi kaks viimeistä kyllä pitkälti varmaan selittää ensimmäisen :=) Mutta kyllä täällä silti elämään pystyy ilman että pitää sitä joka päivä harmitella.
Uskon kuitenkin että kolmen, kahden vuoden sisällä muutamme pysyvästi ulkomaille ja sinne minut myös haudataan. Suomeen emme todennäköisesti koskaan tule pysyvästi palaamaan.
Se on kuitenkin varma
Asuin pois Suomesta yli 10 vuotta ja palasin viitisen vuotta sitten. Täällä asuminen on ihan ok, mutta toivon, että perheenä joskus muutamme taas entiseen asuinmaahani.
Itse olen paluumuuttaja, enkä voi sille mitään että kadun sitä että koskaan tulin Suomeen takaisin. Kaipaan ihan hirveästi entistä asuinmaatani ja elämääni siellä. Milloinkahan tämä helpottaa, vai helpottaako se koskaan? Onko ainoa tapa lähteä takaisin?
Me muutimme Suomeen 5v sitten eikä koti-ikävä ole vielä paljoakaan helpottanut. Onhan se muuttunut, olen tottunut asumiseen Suomessa, mutta ihan konkreettisesti väännän itkua vielä usean kerran kuussa (parannusta toki on, ekan vuoden itkin monta tuntia päivässä, seuraavana vuonna vielä joka päivä, sitten pari kertaa viikossa...)
Voimia tai rahaa ei oikein ole lähteä poiskaan, ja lapset ovat juuri aloittaneet koulun, eli joitain vuosia tässä vielä ainakin kärsitään.
Meistä kumpikaan ei voi kuvitella asuvansa Suomessa loppuikäämme. Onneksi lapset ovat täysin kaksikielisiä, joten sopeutumisen takaisinkaan ei pitäisi olla heidän kannaltaan mikään hirmuvaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vetoavan lasten koulunkäyntiin perusteena ettei voi palata takaisin ulkomaille? Ei Suomen koululaitos ole mitenkään ainutlaatuinen, pikemminkin päinvastoin sen taso on romahtanut pahoin. Lapset sopeutuvat nopeasti ja oppivat kielen, tuntuu vain että vanhemmat tekevät lapsista vain tekosyyn sille etteivät itse uskalla tehdä haluamiaan ratkaisuja!
kaipuu pois täältä on päivittäistä! Asuimme Afrikassa ja paluu Suomeen oli pakko. Hyvää Suomessa on vapaus ja kotimme, mutta kodin ulkopuolella, töissä jne voin vain pahoin koko ajan. Kesällä hieman helpottaa, mutta talvet ovat yhtä painajaista. Elämä on liian "helppoa" täällä, ei tarpeeksi antoisaa eikä haasteellista ja todella yksinäistä ja ilotonta. Jos tänne joudun jäämään, kuolen nuorena, joten parhaani teen, että löydämme paremman ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vetoavan lasten koulunkäyntiin perusteena ettei voi palata takaisin ulkomaille? Ei Suomen koululaitos ole mitenkään ainutlaatuinen, pikemminkin päinvastoin sen taso on romahtanut pahoin.
Toisessa kotimaassamme lapset aloittavat koulun 6v, ja koska meidän lapsemme ovat aloittaneet koulun Suomessa vasta 7v, haluamme odottaa muutaman vuoden, niin että he voivat (toivottavasti) hypätä yhden luokan yli meidän muuttaessamme ja jatkaa koulunkäyntiä samanikäistensä kanssa.
Vanhemmalla lapsellamme on samanikäisiä ystäviä vanhassa kotimaassamme ja olisi toivottavaa että he olisivat samalla luokka-asteella.
t.kuutonen(kohan olin...)
hirveä ikävä Suomeen. Muu perhekin olisi halukas muuttamaan.
Toisaalta tuntuu, että aika on kullannut muistot, eikä Suomessa ehkä sittenkään olisi niin auvoisaa.
Toisaalta kaikki lomat ovat niin ihania puhtaan luonnon keskellä, ympärillä tilaa ja turvallisuutta.
Uskon että parin kuukauden-vuoden sisällä teemme päätöksen, palatako vai ei.
Joka tapauksessa kesällä on mökille päästävä Saimaan rannalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko siis ainut joka ei ole katunut Suomeen muuttoa?!? Missä te olette oikein asuneet ulkomailla? Kyllähän nuo talvet on pitkiä ja pimeitä, mutta silloin on hyvä käydä ulkomailla ainakin lomalla tai siellä anoppilassa. Sitten vanhempana voin lasteni perässä muuttaa poiskin, mutta täällä ollaan ja pysytään nyt. Toivottavasti eläkkeellä on sitten varaa pitää sellainen talvikoti jossain lämpimässä ja kesät Suomessa.
päivääkään en ole katunut Suomeen paluuta. täällä on koti ja juuret, tänne minä kuulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet suomessa nyt kaksi vuotta ja risat ja päivääkään en ole katunut tänne muuttoa. Asuimme Lontoossa aika huonolla alueella ja mahdollisuuksia ei ollut muuttaa "paremmalle" alueelle. Minulla siis kaksi lasta, nyt 7v. ja 3v., mies jäi englantiin eron myötä (se ei kuitenkaan ollut syynä muuttoon).
Täällä on ihanaa!! Lapset saavat leikkiä turvallisesti ulkona, ulkoilla puhtaassa luonnossa, tapaavat kavereitaan omatoimisesti jne, kaikki siis asioita jotka eivät olisis toimineet noin vaan Lontoossa. Myös täällä on minun vanhempani vartin ajomatkan päässä, ja muut sukulaiset myös suht lähellä. Elintaso on noussut huomattavasti, vaikkei rahaa olekaan mielestäni yhtään enempää kun oli enkuissakaan. Työtilanne on suti, siitä ei pääse mihinkään, mutta parempia aikoja odotellessa.
Sen verran pitää kyllä myös sanoa, että mieleni on tehnyt käydä englannissa kääntymässä sukuloimassa jne moneen kertaan mutta en vain ole uskaltanut, koska en oikeesti usko että olisimme tulleet takaisin suomeen. Ikävöin englantia suunnattomasti, vaikka tiedänkin että meillä ja minun perheelläni on asiat täällä paremmin ja täällä on hyvä olla ja paluuta ei ole. Ikäväänkin tottuu ja ajan kanssa se laantuu. Toivottavasti.
"Time is like sand, it buries everything"
Todella mielenkiintoista luettavaa, onneksi löysin vielä tämän ketjun.
Minulla tökkii myös eniten Suomen talvi, joka on kammottavan pitkä ja pimeä. Ei siinä parin viikon lomamatka auta, kun kuitenkin 5,5 kuukautta pitää kärvistellä.
Toki minustakin Suomessa on omat hyvät puolensa, vaikka en tätä minään lintukotona pidäkään. Lapset toki saavat mennä vapaammin, mutta siinäkin on kääntöpuolensa. Onko lasten aikainen itsenäistyminen pelkästään hyvä asia?
Tuon suomalaisten töykeyden tunnistan myös, vaikkakin ajattelen myös niin että suomalaiset ovat aidompia kuin monet muut. Monissa kulttuureissahan ollaan muka-kohteliaita, vaikka oikeasti ajatellaan ihan toista. Mutta joka tapauksessa välillä ärsyttää kun tuntuu että mitään alkeellisiakaan tapoja ei ole omaksuttu.
Myös minulla on ollut suoranaista surua, kuten yhdellä vastaajista, ja olen itkenyt tämän paluumuuton jälkeen (ja oikeastaan jo ennen sitä) enemmän kuin koskaan. Saa nyt sitten nähdä miten tässä käy, toivon sydämestäni että vielä pääsen takaisin entiseen asuinmaahani (Keski-Euroopassa, eli ei sen pidempänä).
Kiitos vielä kerran kaikille, uusiakin viestejä olisi tietysti mukava lukea. T. Ap
Asuin nuorena ulkomailla, ja asia, jota silloin kaipasin yli kaiken, oli suomalainen huumori! Siis sellainen kuivakka, pokerinaamalla lausuttu kiero vitsikkyys, jota tapaa Suomen lisäksi vain Briteissä. Oli todella kamalaa olla omasta mielestään rento ja hauska tyyppi, ja sitten joutua selittelemään, että en minä tosissani, vitsi vitsi. :) Edelleen saan ulkomaisten tuttujeni kanssa selitellä sanomisiani, koska lauon (heidän näkökulmastaan) typeriä juttuja ja sanon niitä vitseiksi. ;)