mä aion olla koko ikäni kotiäiti
Kommentit (19)
mieheni ei voi pysty elättämään minua.
Entä jos miehesi kuolee? Löytää toisen ja jättää sut? Pettää, hakkaa, mitä vaan. Millä elätät lapsesi ja itsesi? Eikö olisi jokaisen äidin varauduttava siihen, että pystyy hoitamaan, kasvattamaan ja ELÄTTÄMÄÄN jälkeläisensä.
jos mies kuolee saan leskeneläkettä tulen muutenkin pienellä toimeen. Jos löytää uuden hän saa jäädä yh-isäksi niin eroonkaan en niin kovasti usko. Väkivaltainen ei ole.
sekä lesekeneläkkeet jne. (myös lapsille). Henkivakuutusturvan voi itse määritellä.
Erotapauksissahan mieheltä ei elatusvelvollisuus poistu mihinkään (ja se määritellään suhteeessa tuloihin).
Entä jos miehesi kuolee? Löytää toisen ja jättää sut? Pettää, hakkaa, mitä vaan. Millä elätät lapsesi ja itsesi? Eikö olisi jokaisen äidin varauduttava siihen, että pystyy hoitamaan, kasvattamaan ja ELÄTTÄMÄÄN jälkeläisensä.
Lapset 7v, 6v ja 4v. Ja nykyisessä työllisyystilanteessa näyttää siltä, että ainakin olen vielä vuoden niin nuorinkin menee eskariin. Sitten on pakko ruveta etsimään töitä - tai menee hermot sekä mieheltä että multa.
Mutta pelkään kyllä että töitä ei ole vuoden päästä sen enempää kuin nytkään. Eli kotirouvana vaan eteenpäin...
Suomessa kun ex-vaimoa ei tarvi elättää toisin kuin monessa muussa maassa
Ihan tosissaan kyllä kannattaa miettiä noita taloudellisiakin juttuja. Tunnen ihmisen, joka kahdenkymmenen vuoden kotiäitiyden jälkeen jäi puille paljaille, kun mies löysikin uuden ja ehomman ja heivasi naisen selittelyittä pihalle. Ja ei tämäkään nainen olisi varmaan odottanut miehensä moiseen pystyvän. Muistattehan myös, että kotiäitiys ei kerrytä eläkettä ja lesken eläkettäkin maksetaan vaan, jos mies kuolee, ei erotapauksessa. Olet siis koko loppuelämäsi täysin riippuvainen miehesi hyvästä tahdosta...
Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne on toinen, sillä siellä mies on vastuussa myös puolisonsa elintason säilyttämisestä eron jälkeenkin.
kotona, hoidin lapsia. (sairas lapsi vaati paljon) Olin tyytyväinen suurimman osan ajasta. Kuitenkin huomasin loppuaikoina alkavani epäillä omia kykyjäni ja itsetuntoani loukkasi kun joku saattoi sanoa että olet vain kotona..Vaikka olen aika tervejärkinen ja en paljon välitä muitten kommenteista, niin huomasin että ne alkoivat vaikuttaa. Menin työelämään ja olen onnellinen monesta asiasta ja etenkin siitä, että saan tehdä nyt työtä aivoillani.
Ole onnellinen että voit olla kotona niinkauan kuin sinusta tuntuu, vaikka loppuelämä. Mutta älä tee loppuelämän päätöksiä vaan elä tätä päivää ja nauti olostasi nyt. Kaikkea hyvää!
Ikään kuin se olisi vain äidin tehtävä.
Suomessa kun ex-vaimoa ei tarvi elättää toisin kuin monessa muussa maassa
Jotakin mikä on sinulle tärkeää ja joka ei katoa lasten kasvaessa tai jos mies jättää. Eihän sen tarvitse olla työ, etenkään jos olet turvannut taloudellisen selustasi, vaan se voi olla jokin hyvä harrastus, vapaaehtoistoiminta, laaja oma ystäväpiiri jne.
Minusta tuollainen perhe-elämä, jossa äiti on kotona lasetn kanssa ja mies tekee pitkiä päiviä, kuulostaa kuitenkin vanhanaikaiselta ja epätyydyttävältä. Me emme eläisi montaa vuotta yksin toisen vanhemman palkalla (olin slti kotona täyden hoitovapaa-ajan), mutta onneksi kummankaan ei toisaalta tarvitse tehdä ylitöitäkään. Molemmat saamme nauttia sekä palkkatyöstämme että lasten kanssa elämisestä.
tietty jos jättää lapset isälle, ja vaan itsensä elättää, jollain peruspäivärahalla niin pärjää
mutta mies ei tienaa ihan niin hyvin.. Onneksi vielä pari vuotta tätä ihanuutta jäljellä :)
t. pauttiarallaa 8v kotiäitinä.
Mun ukolla on hyvät tulot mut ei kattelis pätkäkään akkaa joka ei käy töissä vaan makaa leväperäsenä kotona. Siis vaikka kuin tekis kotityöt ja hoitas kaiken muksuja myöten vimpan päälle.
Eipä tuo mitään, itselleni työ on harrastus.
Toivottavasti et pitkästy!
On kertonut rakastavansa olla raskaana ja rakastaa vauvoja. Siksi aikookin olla kotiäitinä ja pyöräytellä muksuja. Isommista muksuista sitten ei pidä. Nuorin muksu nyt 4kk ja haluaa jo uuden. Vauva kun kasvaa liian nopeasti.
hyvää jatkoa vaan.
t. kuusi vuotta kotiäitinä - ei koskaan enää..