Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusongelmani: PAINO. (Pitkä sepustus..)
05.06.2010 |
Mä mietin kroppaani ja painoani joka ikinen päivä. Ja näin on ollut jo yli puolet elämästäni, tämä alkoi silloin kun olin n. 14-vuotias.
Painoni on sahannut 10-20 kg edestakaisin viitisen kertaa, ja näiden välissä 1-5 kiloa varmaan kymmeniä kertoja. Laihdutuksen olen aloittanut ainakin 100 kertaa, toisinaan siis onnistunutkin. Mutta onnistuminen ei ole ollut pysyvää, viimeistään kahden vuoden päästä laihtumisesta on kilot tulleet takaisin. Vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä niitä elämäntaparemontteja enkä kitu-ihmedieetteihin ole sortunut, sitten teini-iän.
Mulla on vähän niinkuin kaksi vaihetta, joita läpikäyn vuorotellen. Ensimmäinen on se, että päätän laihduttaa ja muuttaa elämäntapani pysyvästi, ja tässä onnistun noin vuoden ajan, jonka aikana saan kilot pois. Hitaasti mutta varmasti. Ja sitten kuitenkin kohta hoikkuus menettää merkityksensä, eikä tunnu enää sen väärtiltä, että joudun kyttäämään syömisiäni koko ajan ja urheilemaan kohtuullisen paljon.
Ja sitä se mulla on, kun syön "normaalisti" (eli "virallisnormaalisti"), joudun aina tarkkailemaan syömisiäni ja kieltäytymään. Luonnostaan en syö vähän, vaan paljon.
Ja sitten se toinen vaihe, se on tämä läskivaihe, jolloin syön ilman stressiä ja kyttäämistä, eli syön paljon, ja sitten tuskailen sen kanssa että lihonkohan vielä lisää ja kuinkahan kamalalta näytänkään. Ja yritän hyväksyä kehoani, toisina päivinä tässä onnistunkin mutta suurimmaksi osaksi en.
Eli sitten lopputuloksena nytkin pyörittelen, että kumman näistä "pahoista" valitsen (taas vaihteeksi), alanko laihduttamaan, tietäen, että ehkä onnistun, mutta sitten vuoden-parin päästä lihon jälleen.
Ja että koko tämän ajan joudun joka päivä kieltäytymään minulle luontaisesta syömisestäni, ja ajattelen ja tarkkailen syömistä koko ajan.
Vai syönkö itselleni luontaisesti enkä kieltäydy, ja sitten pelkään koko ajan lihovani lisää (ja tod.näk. lihonkin, hitaasti ehkä mutta varmasti) ja voivottelen joka toinen päivä löysää ja ylipainoista kroppaani.
Huoh. Taisi tulla pitkä ja sekava sepustus. Ehkä joku jaksoi lukea..?
Kommentit (7)
Nii-in, aivan.
Kun nyt sitten vaan tietäisi, kumpaa tässä olisi järkevämpää tehdä, taas vaihteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että syö vaan mitä huvittaa ja sitten lihoo hitaasti mutta varmasti. Sillä ajan mittaanhan se lihominen vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Eikä se lopu siihen 20 kilon ylipainoon, vaan se lihominen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Lopulta painat jotain 180 kiloa. Sillä se on seuraus, jos vain päätät syödä mitä tahdot, etkä lainkaan tarkkaile painoasi.
vaikka 180-kiloiseksi, mutta pointti on lähinnä siinä, että kumman näistä mä valitsen:
- aloitan syömään järkevämmin ja vähemmän, ja liikkumaan, jonka seurauksena hoikistun, mutta sitten jatkuvasti stressaan syömisistäni ja todennäköisesti repsahdan taas vuoden-parin päästä ja lihon uudelleen. Kuten viisi aiempaakin kertaa.
vai
- syön mitä haluan enkä stressaa syömisistäni, mutta sitten stressaan ulkonäöstäni ja se masentaa minua ja päädyn todella lihavaksi.
...että kumpi näistä...
ap
Mulla paino on pudonnut itsestään kun en ahda lautasta täyteen. Nälkä lähtee vähemmälläkin. Välipalat on tärkeitä, jotta ei ole liian nälkä seuraavalla lämpimällä ruualla. Aamupalalla täysjyväruisleipää ja puuroa niin jaksaa hyvin lounaalle. Iltapalaksi riittää hedelmä/ruisleipä.
siis mä kyllä tiedän laihdutuksesta ihan kaiken, eikä tuokaan ollut uutta :)
Ja siis mulla ongelma EI ole nälkä, en mä ole ikinä nälkäinen, en edes silloin, kun syön vähemmän.
Mulle ruoka edustaa vaan jotain niin paljon enemmänkin kuin nälän sammuttamista. Rakastan ruokaa. Ihan kaikenlaista ruokaa. Suklaasta kasviswokkiin, raaoista porkkanoista ja höyrytetystä parsakaalista mozzarellabroileriin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukisematta sopeutua siihen, oli tulos kumpi tahansa.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei kai tässä ole oikein vaihtoehtojakaan.
ap
- jos haluat olla hoikka, tarkkailet syömisiäsi ja urheilet
- jos haluat olla lihava, syöt mitä huvittaa etkä liiku usein
Se nyt vaan on kertakaikkiaan niin. Tsorge.