Voisitko olla 5 päivää erossa 2-vuotiaasta? Mitä mä teen..
Tarkoitus palata työhön ensi syksynä. Työpaikka järjestää ulkomailla sisaryrityisessä viiden päivän koulutusjakson pian tässä keväällä, ja minut pyydettiin osallistumaan. Paljon uutta etenkin minulle, joka olen ollut useamman vuoden poissa työelämästä. Mies kannustaa menemään ja sanoo, että he pärjäävät miehissä oikein mainiosti. Tosiasiassa ovat olleet todella vähän lapsen kanssa keskenään, minä ja lapsi olemme tiivis komppania ja mies tehnyt pitkää päivää. Mies ja poika olleet tasan yhden yön keskenään, ja se meni hyvin. Muuten lapsi ollut yhden viikonlopun mummolassa hoidossa, sekin meni hyvin.
Nyt olisi noin pitkä ero äidistä, jännittää! Lapsi siis koko sen ajan isän kanssa kotona.
Kiinnostava ajatus sinänsä jättää mies pärjäämään pojan kanssa, hieman kun omannut sen asenteen että kotona olo lapsen kanssa on helppoa lomailua.. No, nytpä näkisi. Mutta mietinkin lapsen kannalta, onko liian pitkä ero äidistä? Pahimmissa painajaisissani sairastuu juuri silloin, ja sitten ainakin itkee perään eikä mies ole tottunut sairasta hoitamaan.
Sanokaa mitä teen!?
Kommentit (20)
Tottakai ikävä tulisi, mutta kun lähipiirissäni on perheitä joissa vanhemmat ovat lähteneet 10 päivän lomareissulle ja jättäneet alle 1 v:n siksi aikaa hoitoon, kuulostaa TODELLA omituiselta, että joku ihan vakavissaan pohtii, voisiko jättää lasta OMAN ISÄNSÄ kanssa viideksi päiväksi..
ja jättää pikkuinen 10 päiväksi.
2
Olen kai pikkasen liian ylihuolehtivainen..:) mutta mietin, että olisihan se nyt parempi totutella pikkuhiljaa lyhyemmillä eroilla olemaan irti äidistä, kuin että yhtäkkiä repästä viiden päivän ero..
että pikemminkin omituista jättää 1v 10 päiväksi kuin että pohtia tekeekö 5 päivän yhtäkkinen ero äidistä pahaa.
joiden mielestä äiti on lapselle isää tärkeämpi.
MIKSI teette lapsia. Itsellennekö?
2v:n jättäisin aivan huoletta isänsä kanssa tuoksi ajaksi.
Kyllä he pärjäävät teilläkin. Suurin ongelma taitaa olla sulle, ei lapselle eikä miehelle...
Herranjumala jos se äiti on ollut päävastuullinen lapsesta ja lapsi kovasti äidin perään tämän takia (ehkäpä syytä siitä isässäkin joka pitänyt työtä niin tärkeänä??) niin ehkäpä on luonnollista pohtia pitkän eron vaikutusta lapseen!
että syytä on äidissä, joka on estänyt isää ja lastaa lähentymästä. On niin helppo tehdä kaikki ja esittää marttyyria.
ehkäpä syytä siitä isässäkin joka pitänyt työtä niin tärkeänä
jos toinen on viisi päivää poissa.
2
Onhan viisi päivää pitkä aika,mutta jos harjoittelette vaikka kerran kuukaudessa yhden viikonlopun verran eli kaksi yötä, niin ehkä sinä saat varmuutta. Puolen vuoden kuluttua muuten lapsellasi on puoli vuotta vanhemman lapsen taidot.
Olen kai pikkasen liian ylihuolehtivainen..:) mutta mietin, että olisihan se nyt parempi totutella pikkuhiljaa lyhyemmillä eroilla olemaan irti äidistä, kuin että yhtäkkiä repästä viiden päivän ero..
kuopusta en. Hän on äitiriippuvainen. Oksentaa, jos olen yön poissa kotoan jne.
2
Munkin korvaani särähti tuo, että pelkäät, ettei mies osaisi esim. hoitaa sairasta lasta. Anna oppia! Voihan lapsi sairastua milloin vaan sellaiseenkin tautiin, josta sinullakaan ei ole kokemusta - kaikille lapsenhoito on joskus uutta.
mummun ja ukin hoidossa (sekä omat 2 sisarustaan), 6päivää. Hyvin oli mennyt vaikkei ennen sitä ollut kuin yhden yön ollut erossa minusta. Minulla se isompi ikävä ja surku oli..
Mutta silti, nyt olisi minullakin 4 päivän reissu tiedossa, ja tämä nuorin on 2½- vuotias, siltikin hirvittää jättää, isänsä kanssa..Ei siksi etteikö ne pärjäisi, kuopus on itse asiassa nykyään oikein isin tyttö, mutta omassa päässähän se on, minä ikävöin ja mietin miten pärjää.
Miksipä ne ei oman isänsä kanssa pärjäisi, niin sinun kuin minunkin lapsi ;)
Tämä kurssitusreissu on pian, nyt keväällä. Eikä mahdollisuuksia harjoitella viikonloppuja sitä ennen. Puolen vuoden päästä tarkoitus palata siis työelämään.
Etkö luota mieheesi? Aikamoinen epäluottamuslause miehellesi, kun epäilet hänen kykyjään hoitaa 5 päivää 2-vuotiasta lasta.
Relaa vähän ja anna miehellesikin tilaisuus kerrankin olla lapsenne kanssa ilman sinua. Kyllä he pärjäävä!
Isä kyllä osaa lapsensa meillä hoitaa, kysymys ei ole siitä. Kysymys ei oikeastaan ole edes siitä että uskoisin ettei lapsi pärjää, luulen että kysymys on minusta. Lapsi ei ole ollut minusta erossa päivää kauempaa, siis n.8h on pisin aika. Ja ikää siis 2v2kk. Luulen vain etten itse ole vielä valmis olemaan erossa lapsestani yön yli, sanokaa minusta mitä haluatte... =D
t.mamma 20v.
sairastuin vaikeahkoon kilpirauhasen liikatoimintaan, johon lääkitys ei täysin auta.
Minulle annettiin vuosi aikaa päättää jatkohoidosta, vaihtoehtoina leikkaus ( 3-5 päivää pois kotoa, 3-4 viikon toipuminen, äänihuulteen vaurioitumisriski, ym leikkauksen riskit) tai radiojodihoito, jolloin joutuisin olemaan 2-3 viikkoa pois kotoa, jä nähdä lapsia 1/2 -3 tuntia vuorokaudessa tuona aikana. (vähemmän riskejä, ei kipuja)
Poika on nyt 1v 6kk ja tyttö n. 3 ja puoli vuotta, enkä osaa vieläkään päättää, kumman valitsen. Toukokuussa lääkäriaika päätöksiä varten.
Kirjoituksesi perusteella kaikki hyötyisivät.
Minä olin lapsen ollessa kaksi juuri tuollaisia aikoja muutaman kerran matkalla. Kokemukseni mukaan en edes ajatellut lasta niin kauan, kun olin töissä (työmatka siis), mutta kotimatkalla ikävä iski valtavalla aallolla.
Lapsi oli yleensä vikana iltana itkenyt perääni, mutta muuten oli mennyt hyvin. Koti tosin oli kaaoksessa, mikä väsyneenä matkan jälkeen tuntui kurjalta.
tuo ap:n asenne.
Mitä jos miehesi sanoisi että pelkää ettet sinä ap pärjää YHTEISEN LAPSENNE KANSSA? Pöyristyttävää.
ensi kesänä taas edessä se, että mies lasten kanssa mökillä ja minä viikot kotipaikkakunnalla töissä. Nuorin täyttää kesällä 2v. Varmasti onnistuu teilläkin.