Lapsi kysyy vammaisesta, miten vastata?

t. vammaisen äiti

Olen sillä alalla töissä ja lapseni suhtautuu varsin luonnollisesti ja on oppinut välittäväksi ja empaattiseksi ja olen onnellinen siitä.

Lapset suhtautuvat vammaisiin luonnostaan mutkattomasti. Aikuisten kannattaa noudattaa samaa linjaa. Lapset oppivat hyvin nopeasti, jos vammaisuudessa on jotain hyssyteltävää.



Tuossa junatilanteessa olisin varmaan ensin vastannut, että tytöllä on jostain paha mieli, niin kuin varmasti olikin. Jos lapseni kiinnittäisi muuten huomiota toisen erilaisuuteen, niin sanoisin että hänellä on sellainen vamma että herkemmin itkettää tms.

tutuissa olemaan kenelläkään? Yleisillä paikoilla näkee jos sattuu. -ap-

Sanoisin vaan, että tytöllä on varmaan jotenkin paha olla tällä hetkellä, mutta hänellä on kuitenkin läheisiä ihmisiä mukanaan, lohduttamassa, että ei hänellä ole nyt mitään muutä hätää, kuin että häntä itkettää.

johtuu onnettomuudesta. Minua ei loukkaa pätkääkään se, että lapset ihmettelevät ääneen. Harmittaa enemmän vanhempien hyssyttely ja jotkut vievät lapset pois esim. junaosastosta, kun he alkavat kyselemään. Kyllä lasten pitää tottua siihen, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Siskoni kertoi työkaveristaan, joka ei vie lapsiaan hautajaisiin, ei päästä heitä naapuriin (mummo istuu pyörätuolissa), ei anna koskaan katesella uutisia, (isompi on kohta 10v.) jne. , pelkää, että lapset saavat traumoja.



Nyt meni aikalailla ot, mutta ihmetyttää, mitä niistä pumpulissa kasvaneista lapsista oikein tulee. Maailma ei ole kaunis ja siloinen.

johtuu onnettomuudesta. Minua ei loukkaa pätkääkään se, että lapset ihmettelevät ääneen. Harmittaa enemmän vanhempien hyssyttely ja jotkut vievät lapset pois esim. junaosastosta, kun he alkavat kyselemään. Kyllä lasten pitää tottua siihen, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Siskoni kertoi työkaveristaan, joka ei vie lapsiaan hautajaisiin, ei päästä heitä naapuriin (mummo istuu pyörätuolissa), ei anna koskaan katesella uutisia, (isompi on kohta 10v.) jne. , pelkää, että lapset saavat traumoja.

Nyt meni aikalailla ot, mutta ihmetyttää, mitä niistä pumpulissa kasvaneista lapsista oikein tulee. Maailma ei ole kaunis ja siloinen.

Lapset kysyvät kuitenkin avoimesti. Jos lapsi kysyy, sen tietää että siinä on takana aito ihmettely, kun siihen vastataan, niin asia on ok.

Tosin mun lapset eivät kysele, koska olemme puhuneet paljon siitä, että on erilaisia ihmisiä. Jotkut näyttävät erilaisilta, jotkut kulkevat pyörätuolin kanssa, jotkut voivat käyttäytyäkin niin, että he erottuvat ehkä muista, mutta eivät he ole sen kummempia kuin muutkaan.

Useat hyssyttelevät siksi, että pelkäävät sinun ottavan nokkiisi. Eihän vammaista uskalla edes katsoa, ettei vain tulisi tuijottaneeksi liikaa. Jos sua ei haittaakaan, meitä on moneksi, joku saattaa vetää herneen nenään jo pienemmästäkin, kuten "miksi tuo setä kävelee niin hassusti".

lapsen kysyessä voi sanoa, että hänellä on nyt paha olo ja kiukuttaa. Sitähän se onkin. Ei sitä vammainenkaan turhaan itkeskele.

Olisikin aika loukkaavaa todeta, että se itkee, koska sillä on kehitysvamma.. Että oikea vastaus varmaan tuohon on, että en tiedä. Ehkä hän on kipeä tai väsynyt tai jotain.

Sano, että joillain lapsilla voi olla sairaus tai vamma, joka aiheuttaa vastaavan käyttäytymisen.