Anoreksia pienten lasten äidillä?

että varmasti on hyvin harvalukuinen joukko, jotka olis samassa tilanteessa.



Oletko kauan sairastanut jo, saatko apua jostain? Ihmettelen, että miten ehdit keskittyä niin itseesi, vaikka sinulla on lapsia. (minkä ikäisiä?) Eikö silloin olisi helpompaa irroittautua syömisen/syömättömyyden ajattelemisesta kun on niin paljon muutakin elämässä? Etkö ole huolissasi siitä, millaisen kuvan ruokaan suhtautumisesta annat lapsillesi?

Nyt avioeron jälkeen sairastuin uudelleen. En saa apua mistään, on aika korkea kynnys edes hakea sitä mistään.

Lapset on 6v 3v ja 1v. Ja olen huolissani esimerkistä jonka heille annan.



Tämä lähti ihan harmittomasta laihdutuksesta kun lasten myötä kiloja oli kertynyt. Sitten eron aikaan ei vain maistunut mikään, ei saanut mitään ruokaa alas--> laihduin lisää ja se tuntui hienolta. Ja nyt tuntuu että ainut asia minkä hallitsen elämässä on laihdutus. Se on vain ja ainoastaan minun hallinnassani mitä teen vartalolleni. Vaikka kaikki muu menee päin helvettiä niin ainakaan ei ole pakko olla lihava.

Mutta tälleen täysin ilman asiantuntemusta toivoisin, että saat itsesi koottua ehjäksi ihan lasten takia. He on tosi pieniä vielä ja tarvitsevat vahvan äidin kotiin. Heillekin on teidän ero vielä varmasti kipeä paikka ja jos äiti ei ole kunnossa, on pienten elämä nopeaan hyvin sekaisin. Kyllähän sinä nämä asiat tiedät, mutta kuinka sen sitten toteuttaa..



Ota yhteyttä vaikka jo tänään, huomenna perheneuvolaan, lastenneuvolaan.. ihan mihin vain, terveydenhuollon henkilökunnalla on velvollisuus laittaa asiasi eteenpäin jos et itse jaksa. Edelleen - lasten takia.



Konkreettisesti arkipäivään.. yritä syödä lastesi kanssa samaan aikaan. Edes vähän.



((*halaa*))

t:2

Olen saanut apua vasta aikuisena, mutta silloinkin todella vähän. Pitäisi kuulemma vaan mennä yksityiselle. Siihen ei ole varaa. Siis sairastan bulireksiaa. Minulla on siis anoreksiavaiheita ja bulimiavaiheita. Pelkään todella myös lasteni puolesta.

Sanon ihan 30-vuoden kokemuksella.

Sanon ihan 30-vuoden kokemuksella.

kun ei lähipiirissä ole ollut syömishäiriöitä. Eli en ees tiedä, minne pitäisi ottaa yhteyttä. Toivottavasti auttava taho löytyy kuitenkin jostain ja ongelmaan tartutaan, vaikkei ihan sitä yleisintä ikäluokkaa ap olekaan.

t:2