Lue keskustelun säännöt.
Te joilla ylipainoisia lapsia
26.05.2010 |
En ymmärrä miksi vanhemmat eivät reagoi tähän suureen ongelmaan. Minusta lapsen ylipaino johtuu 98%:sti vanhemmista. Heidän ruokailutottumuksista ja vähäisestä yhteisestä liikkumisesta. Loput 2 % johtuu sairaudesta, lääkityksestä ja perimästä. Eli ymmärrän kyllä jos lapsella on jokin perussairaus tai jokin syndrooma joka heikentää liikkumista ja aineenvaihduntaa. Tietysti myös monet lääkitykset siihen vaikuttavat, mutta se on loppujen lopuksi pienin murhe maamme ylipaino-ongelmassa.
Miksi olette päästäneet tilanteen siihen, että lapsenne on ylipainoinen. Aiotteko puuttua nyt paino-ongelmaan? Kuinka paljon lapsenne liikkuu päivittäin? Onko se se suositeltu 2h/pv ja minkälaista ruokaa/hyväskää ostatte kaupasta.
Eikö teitä mietitytä se, että lapsellanne on riski diabetekseen (maailman tappavimpaan tautiin) ja, että heitä esim. kiustaan koulussa?
En tarkoita, että lapset olisivat laihdutuskuurilla. Minusta vain koko perhe voisi muuttaa ruokailu-ja liikuntatottumuksia ja sen kautta lapsellakin painonnousu pysähtyisi.
Pieni purkaus. Sori, harmittaa vain oman veljen tytön puolesta.
Kommentit (8)
mulla on jotain telepatiaa. En ollut sitä huomannutkaan. Töissä koko pv ja sitten lasten kanssa. Pitääpäs alkaa etsimään näitä keskusteluja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten ennnen sanottiin, lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
Homma alkaa jo päiväkodissa, jossa liikunnan ja ulkoilun arvostus on nolla. Sokerisia välipaloja on tarjolla joka paikassa, myös päiväkodissa.
Kauppojen sipsihyllyt on kilometrin pitkiä. Sipsiä ja karkkia tuputetaan partiossa, iltapäiväkerhoissa, kaupoissa, jne jne jne.
Mummot tuputtaa kaikkea mahdollista. Pienten lasten vanhemmat on ERITTÄIN KOVILLA työelämässä (omakin työnantajani ilmoitti pari viikkoa sitten että 6 tunnin päivän pitäjiä ei enää katsella, pakko ruveta täydelle työpäivälle , lapset 6 v ja 8v.)
Tosin omat lapseni ei ole ylipainoisia. Minulla onkin tylsän nipon maine, olen mm. kirjelmöinyt kotikaupungille että päiväkodeissa ja kouluissa palattaisiin karkittomaan aikaan, ja närkästytän mummoja tämän tästä kun sanon että arkipäivisin ei tarvitse kakkua tarjoilla.
Nugetteja ja ranskiksia nähdään tässä talossa noin 2 kertaa vuodessa.
Olen itse ollut ylipainoinen lapsi ja nuori, en ole enää ja olen luvannut itselleni että lapsistani pidän huolta. Vaikeeta on varsinkin vanhemman lapsen kohdalla, kun ulkopuolista tarjontaa on niin HIRVEÄSTI. Ja toisessa vaakakupissa nämä tyttöjen syömishäiriöt.
kun vanhemmat tulee kotiin klo 17, tosi nuijaa kun saa kuulla että lapsi ei ole koko päivänä päässyt edes ulos siellä "ammattitaitoisessa varhaiskasvatuksessa"
aamu- ja välipaloina tarjoillaan sokerisia kiisseleitä, jugurtteja ja jopa pullaa :O
myös suomalaisessa yhteiskunnassa on niin iskostunut se, että aina pitää olla rauhassa ja hiljaa. Katsokaa esim. Suomessa Joulu-kirkkoa. Kaikki lapsetkin istuu hiljaa penkillä kuunnellen melankolisia virsiä. Kun minusta sielläkin voisi olla jotain elämää. Ostoskeskukseen mentäessä lapset pitävät äitiä tiukasti kädestä kiinni tai ovat vaunuissa. Itse päästän omani juoksemaan jos tilaa löytyy. Pientä energian purkausta ja liikuntaa se olla pitää. Lapsen kuuluu liikkua.
Eniten minua ihmetyttää viikonloppuisin kun ketään lapsiperheitä ei näy pihalla. Me käymme kaksi kertaa päivässä koko perheen voimin. Mitä ne lapsiperheet sitten sisällä tekee? Katsoo tv:tä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni ei ollut pienenä ylipainoinen. Lihominen alkoi vasta ekalla luokalla. Itse en ehdi lasten kanssa iltaisin ulos(olen töissä) enkä voi kontrolloida lapsen liikkumista. Syömme yleensä terveellisesti kotona, mutta lapsi saa ruokaa ja herkkuja muualla kuin kotona. Olen kieltänyt isovanhempia antamasta herkkuja, mutta kiellot eivät tehoa(asuvat naapurissa) Mielestäni suurin syy on liikunnan vähäisyys. Kouluun ja harrastukseen autolla. Motorisesti kömpelö lapsi ei ole kovin innostunut liikunnasta.
toinen lapseni on hoikka, toinen hiukan pyöreä. Itse olen myös ollut lapsena pyöreä. Meillä liikutaan tosi paljon. Syödään terveellisesti ja säännöllisesti. Olen liiankin tietoinen ravitsemusasioista: rasvan laaduista, hiilihydraateista sun muista.
Toinen lapsista on aina syönyt vähän- häntä on pitänyt patistaa syömään. Toinen taas on makean perään kuten olen ollut minäkin. Ja niinkuin joku kirjoitti, kaikki paikat tursuavat makeaa ja epäterveellistä "ruokaa" ja herkkuja. En voi kahlita lasta kotiin, enkä voi koko ajan vahdata hänen syömistään, tuntuu jo nyt että olen ahdistanut häntä asialla.
Ymmärrän että jos lapsi on sairaalloisen lihava, asia pitäisi kohdata ja lapsenkin kanssa käydä läpi asioita nimenomaan terveyden kannalta, mutta kyllä asia on myös niin että maailman sivu ihmiset ovat olleet eri mallisia, ei tällaista sairasta terveysfasismia missä kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin (ja kuten toisesta lapsestani huomaan- joillekin se on luonnollista- toisille ei)voi pitää mitenkään ihanteena.
Ja niin tuhanteen kertaan on tutkittu sekin tosiasia että ihmiset ovat perimältään erilaisia; toisilla on taipumus makeannälkään, toisilla ei. Toisilla on enemmän massaa kuin toisilla ja ruumiinrakenteet erilaisia.
Ja ei, ei ole ylipainoista lasta minulla, ei lapsia ollenkaan.