G: Tunsitko synnytyksessä hallitsevasi tilanteen vai hallitsiko tilanne sinua?

tulee mitä tulee. Kivunlievitykseenkin suhtauduin lähinnä niin, että otan, jos en enää kestä.



Ja meni molemmat synnytykset aikoinaan pelkällä ilokaasulla ponnistusvaiheessa - omasta tahdosta. Eikä jäänyt traumoja mistään.

Ekassa tilanne hallitsi mua, kun en yhtään tiennyt miten se jatkuu. Kivunlievityksenä ilokaasu ja epiduraali.



Toisessa synnytyksessä minä hallitsin tilannetta ja tiesin täysin miten tulee menemään ja pyysinkin spinaalipuudutuksen oikealla hetkellä. Tosin mulla kans juuri ponnistuvaiheessa meinasi kroppa revetä, kun lapsi olikin kasvot kattoon päin ja joutuivat imukupilla vetämään lopulta ulos.

ei ollut mitään tarvetta hallita tilannetta. Synnytystä kun ei oikein voi suunnitella etukäteen, se menee miten menee. Luotin myös, että sairaalassa mua osataan hoitaa oikein ja saan (ja vauva saa) sen avun mitä tarvitaan.

kuin ponnistusvaiheen alkuun asti, sitten katkeaa filmi. Molemmat synnytykset tapahtuneet ilman kipulääkitystä, koska niitä ei ehditty antaa ja ilokaasu ei vaikuttanut mitenkään. Siksi nyt kolmannessa raskaudessa (rv 39+1) pelottaa enemmän kuin edellisissä koska en vain muista mitä odottaa ja miten itse tilanteen koin.



Ap, sinä sait kohdunkaulanpuudutuksen, miten se vaikutti ponnistusvaiheessa? Auttoiko miten? (sivuaa aihetta, mutta pakko kysyä kun asia tuli esille).

Mulla ei ollut mitään tarvetta hallita synnytystä. menin tilanteen mukana. 2 erittäin pitkää ( yli 30h ja 20h) synnytystä kokeneena täytyi vaan otta minuutti kerrallaan ja katsoa mitä tuli. Toisessa synnytyksessä jouduttiin jouduttamaankin synnytystä, sillä vauvalla oli tukalaa. Epiduraalin ja ilokaasua sain ja ihan tarpeeseen. Mutta en kokenut pätkääkään tarvetta hallita.

Synnytys käynnistettiin, mutta supistukset alkoivat kunnolla vasta vuorokautta myöhemmin; sain alkuun kipulääkettä lihakseen että sain nukuttua. Lämpötyynytkin auttoivat yllättävän paljon, vaikka sitä alkuun epäilinkin. Synnytyssaliin siirtymisen jälkeen sain epiduraalin, ja sen jälkeen sitten vaan odoteltiin. Tunsin koko ajan että tilanne on hallinnassa, ja koko synnytyskokemus oli mukava. Ilokaasu oli yhtä tyhjän kanssa, en vissiin vaan osannut hengittää sitä oikein.

Ap, sinä sait kohdunkaulanpuudutuksen, miten se vaikutti ponnistusvaiheessa? Auttoiko miten? (sivuaa aihetta, mutta pakko kysyä kun asia tuli esille).

ponnistusvaihe oli huomattavasti vähemmän kivulias kuin toisessa synnytyksessäni. Oikeastaan se sattui yllättävän vähän. Ponnistaminen ikään kuin peitti alleen supistuskivun. Tätä en ollut kokenut edellisissä synnytyksissä. Toisaalta ponnistamisen teki helpommaksi myös selkeä ponnistustarve, joka oli puuttunut toisessa synnytyksessä kokonaan.

Olin tosi tyytyväinen kohdunkaulan puudutukseen. Se ei vienyt kipua pois, mutta lievitti sitä hyvin.

ap

Se on tunne siitä, että hallitsee (sietää) kivun ja pystyy säilyttämään luottavaisen mielen.



ap

kaikki meni päi peetä heti alusta asti, ku kätilö ei edes kuunellu minua vaan teki hommat kuten halusi.Sain kohdunkaulapuudutuksen yhe kerran eikä auttanu mitään.Loput meni sit ilokaasul eli ponnistusvaihe kesti tunti 50.



Kätilö ei uskonu vaikka kuinka sanoin ettei se tule sieltä,ponnista vaan ,tulee,tulee ym.

Lapsi väärässä tarjonnassa,tajus sitten lääkärin pyytää paikalle eli lopulta olikin sit jo kiire.

Imukuppi käyttöön,lapsi äkkiä ulos ja seuraavan yön olikin sitten lastenosastolla tarkkailussa hapenpuutteen takia.



Ite olin jo niin väsyny,että aattelin eikö tää lopu ikinä.Piti sit viel paikkoja tikata ja miulla ei ollu siin vaiheessa mielessä muuta kun sais haarat kiinni.

oli hienoo,lapsi osastolle ja tuotii jotai syötävää sit siihe vieree.isukille onneks maistu miulle ei, iha jo sen takia et miu jalat vapis kun horkas sen kaiken ponnistelun ja 2tunnin haarajumpa jälkeen ym.



Toine kätilö kävi luonani osastolla ja pyyteli anteeks kaikkea tapahtunutta.

Oisin voinu valittaa monista asioista,mutta mitä turhaa.Yhestä lapsesta oltiin 7v.haaveiltu ja se tuli kyllä ihan tuskan kautta,mutta enempää ei ole tarkoitus hankkia ni mitäpä tuosta.



Tää oli ihan vaan pintaraapasu kaikesta mitä tapahtu.

"Ekat" 13 h meni vaan ilokaasulla (ei toiminut vaan oksensin sen oton jälkeen) ja aqua-rakkuloilla (ekat toimi, sitten ei). Kylpyyn olisin halunnut, en päässyt vaikka amme oli samassa huoneessa, suihkusta ei apua. Ja tuo "ekat" siksi että synnytys kirjattiin alkaneeksi n. klo 9 koska silloin tulimme sairaalaan, tosiasiassa supistuksia oli ollut koko yön niin etten ollut saanut nukuttua. Sairaalassaolosta muistan ehkä 1/3, muu katosi kivun mustaan aukkoon.



Epiduraali (ain kun olin 2 cm auki) toi taivaan ja palautti muistin, 1,5 h epiduraalin annon jälkeen lapsi syntyi.

2 ekaa hallitsin, ja mukavat muistot jäi. mutta viimeinen :( yllätyssynnytys rv 32 ja en todellakaan hallinnut tilannetta. itkettämään rupeaa vieläkin aina kun synnytystä mietin. onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin lopuksi.