Voinko tehdä mitään, jotta lapseni tulisi olemaan hyvä matikassa?
minulle itselleni matikka oli työlästä. Kirjoitin lyhyen matikan c:n arvosanalla, enkä voi sanoa, että olisin koskaan osannut mitään. Nyt kun tarvitsen kertotaulua - en muista mitään yli kolmosen kertotaulua. Numerot vain tippuvat päästäni.
En haluaisi tätä kohtaloa koulutiensä aloittaneelle lapselleni. Voinko mitenkään auttaa häntä`?
Kommentit (9)
Minulla on juuri ekan luokan ja kolmannen luokan päättäneet pojat. Heillä ei ole vielä ollut mitään ongelmia, vaan saavat kokeista lähes täysiä pisteitä. Ja käymme isomman kanssa aina läpi väärät kohdat.
Mutta ei minullakaan ollut alussa sitä vaikeutta matikan kanssa... Tai muistan, että kun kertotaulua piti lähteä opettelemaan, niin se oli tuskaa. Sitä ennen ei ollut mitään.
Mietin aina, miten voisin opiskella ns. unkarilaisen matikan - eikö se ole ihmejuttu...?
ap
ARkipäivän laskeminen on hyvä, esim. kaupassa laskette tuotteiden hintoja ym. Ja kaupoissa on lapsille tarkoitettuja pelejä joissa on laskemista, netistä löytyy sellaisia pelejä myös, mutta tärkein on kannustaminen!!! Koulussa monesti ne heikoimmat (jos ei oppimisvaikeuksia oteta lukuun) on ne jotka ovat jo kotona kuulleet etteivät he tule osaamaan matematiikkaa kun vanhemmatkaan ei ole osanneet. Eli jos hän saa kokeesta hyvän tuloksen niin kannusta ja kehu ja vaikka vähän huonommankin saisi niin iloitkaa silti niistä osioista jotka ovat menneet hyvin.
kyllä isä osaa matikkaa suht hyvin. Laiska hän vain oli, mutta ymmärtämisessä ei ole sitä vikaa kuin minulla :-).
Tai sitten minulla itselläni on se probleema, että oma isäni on matikkanero. Samoin veljeni. Äitini on lääkäri, eli ei hänenkään matikan tajussa ole vikaa.
Minä sain aina kuulla, että minä olen se, joka ei siitä matikasta mitään ymmärrä...
Jos pitää laskea joku prosenttiosuus - en tiedä yhtään, miten se lasketaan. Mutta pystyn sanomaan, mikä on oikea lopputulos. Mutta sehän ei ole matematiikkaa se...
ap
Lapselle matematiikka pitää tuoda jo pienenä arkipäivään. Nimeämällä lukuja, esim. ruokapöydässä on usein luontevaa houkutella ottamaan vielä viisi lusikallista (näytä myös sormilla, vähentäen aina yksi, kun lusikka menee suuhun.) Kaikkea voi laskea, kaikkea voi järjestää, kaikesta voi etsiä eroja ja yhtäläisyyksiä.
Ei sen tarvi olla mitenkään suunniteltua tai järjestelmällistä, otetaan vain luvut mukaan arkisiin juttuihin. Jos se ei tule aikuiselta luonnostaan, sitä voi aluksi opetella.
Virheen tekee siinä, jos ajattelee matematiikan alkavan vasta eskarissa tai koulussa, luonteva pohja matemaattiselle ajattelulle luodaan jo paljon aikaisemmin. Usein lapsen innostus matikkaan tyssää juuri koulussa, jos se irroitetaan täysin arjesta ja lapsen ajattelusta. Konkretiaa kehiin!!
t. Kolmen pojan äiti, itse ei matemaattisesti lahjakas, mutta kaikki kolme poikaa loistavat matikassa. Kaikki ovat matemaattisessa ajattelussaan pari vuotta luokkaansa edellä. Se tosin on tullut myös suvussa, miehen puolelta.
todella mageeta ja kiinnostavaa. Lapset yleensä haluavat miellyttää vanhempiaan ja olla samanlaisia kuin vanhemmat, joten jos lapsi haistaa että matikka on teidän perheessä hip ja pop niin se parantaa todennäköisyyttä että matikkaan alettaisiin panostaa.
Täältä löytyy ainakin jotain tietoa unkarilaisesta matematiikasta
http://solmu.math.helsinki.fi/opetus.html#varga
Muitakin linkkejän varmaan löytyy, nyt en vaan ehdi etsimään!
(ja harmi kyllä paljon riippuu myös opettajasta, tuleeko sieltä suunnalta millaista tukea ja palautetta jos alkaa tulla vaikeuksia oppimisessa)
niin tutkimusten mukaan voisit soittaa hänelle Mozartin musiikkin matematiikkapään kehittämiseksi.
Voithan kokeilla sitä nytkin. Mozart soimaan!
Sen "teho" perustuu siihen että tuo musiikki on äärettömän loogista, rakentuu ikäänkuin matemaattisten kaavioiden mukaan. Musiikin kuuntelu "järjestelee" aivoissa matemaattiset palikat kohdalleen ja matemaattisten lainalaisuuksien ymmärtäminen on siten helpompaa.
C lyhyen matikan ylppäreissä kertoo, että on ihan hyvää keskitasoa.
Oma asenteesi on tosi tärkeä: ajattele, että lapsi pystyy ja kannusta häntä. Kiinnitä huomiota myös siihen, että lapsi oikeasti ymmärtää, mitä tekee ja mitä tehtävissä pyydetään tekemään. Aika usein alakoulussa tehtäviä tehdään ja oppilaat itse tarkastavat ne. Eli tehdään, mutta homma voi olla täysin pielessä, mutta hyvältä tuntuu kun sai taas kaikki tehdyksi. Yritä myös havainnollistaa, legot käyttöön tai vaikka makaronit. Ihan peruskäsitteet on monesti tosi vaikeita: yhtä suuri, enemmän, vähemmän. Eli siis jos vaan suinkin jaksat, tee tehtävät yhdessä lapsen kanssa. Ja jos takkuaa, niin lisää harjoitusta vaan. Ei se suju, jos ei harjoittele. Se suuri ahaa-elämys voi tulla vasta vuosien päästä, mutta mekaanisesti osaamalla peruskoulun voi kyllä hyvällä arvosanalla läpäistä.