Lue keskustelun säännöt.
Miten lahjakas lapsesi suhtautuu muihin samanikäisiin?
04.06.2010 |
Onko hänellä paljon kavereita?
Ylenkatsooko hän muita?
Onko hänen vaikea löytää samanhenkisiä?
Lahjakkaan mittari ei siis ole tässä pelkästään se, että saa kymppejä koulussa.
Kommentit (16)
on aina se että oma lapsi on lahjakas ja muut heikkolahjaisia ja mun lapsen suhtautuminen on oikein ja hyvä....etenkin jos lapseni on esikoinen ja poika, sillä sehän jo melkein kävelee vetten päällä
sillä parane että kadehdit ja ilkeilet muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä av-mammat ovat kovia ilmoittautumaan ketjuihin, jossa kisaillaan jostain. Ihme ja kumma, ei tämän ketjun kohdalla.
on aina se että oma lapsi on lahjakas ja muut heikkolahjaisia ja mun lapsen suhtautuminen on oikein ja hyvä....etenkin jos lapseni on esikoinen ja poika, sillä sehän jo melkein kävelee vetten päällä
Millä tavalla pieni lapsi, puhumattakaan alle kouluikäisestä on lahjakas lapsi?
Lapset oppivat eri aikaan lukemaan ja laskemaan. Opettajien mukaan erot tasoittuvat neljännelle luokalle mentäessä. Vasta silloin erottaa oikeasti lahjakkaat lapset.
Meillä on 5-vuotias tavallinen tyttö. Muiden asioiden tiimoilta jouduttiin käymään viime syksynä perheneuvolassa, jossa psykologi halusi testata lapsen. Oli teettänyt useita erilaisia testejä ja haastatellut ja pelannut ym. lapsen kanssa. Koontipalaverissa kertoi kyseessä olevan erittäin lahjakkaan lapsen. Satuin näkemään yhden hänestä tehdyn diagrammin ja siinä viiva meni melkein suoraan ylöspäin. Valotti hieman mitä osa-alueita testit käsittelivät, mutta ei kertonut niistä syvällisemmin. Joten en osaa sanoa, mitkä tekijät tarkalleen tekevät hänestä lahjakkaan. Akateemisilta taidoiltaan hän toki on jo vähintään ekaluokkalaisen tasoa...
Ihastuu voimakkaalla palolla johonkin lapseen ja pojalla on 2 hyvää kaveria ja yksi vähemmän hyvä. Poika ei ole lähitarhssa, joten ei tunne tämän alueen lapsia.
Jotkut lapset ihastuu poikaani myös voimakkaalla palolla ja kemia on aina mukana.
Nyt jalkapallossa on ihastunut yhteen poikaa ja muut ei kuulemma kelpaa.
Ei saa hakea tätä poikaa ulos, koska he muuttavat kohta, niin ystävyyttä ei aloiteta.
Poikani on vallaton ja persoonallinen tyyppi, aivan omaa laatuansa. Vähän sellainen Eemeli tyyppi.
Ei halua olla yksin koskaan ja joskus koettu tämä sosiaalisuus rasittavaksi.
Erikoinen poika, jonka seurassa viihdyn mainiosti.
Jollain lailla erityislapsi.
Esikoinen viihtyy hyvin yksin ja kaipaa kavereita välillä.
Millä tavalla pieni lapsi, puhumattakaan alle kouluikäisestä on lahjakas lapsi?
Lapset oppivat eri aikaan lukemaan ja laskemaan. Opettajien mukaan erot tasoittuvat neljännelle luokalle mentäessä. Vasta silloin erottaa oikeasti lahjakkaat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja samanhenkisiä on vaikea löytää. Tällainen on meidän 16-v tytär, joka on suorittanut lukion pitkän matikan jo ekana lukiovuonna ja kirjoittaa sen ilmeisesti jo ensi syksynä. On samanlainen nero myös muissa aineissa ja kielissä, vaikka ei oikeastaan koskaan ole lukenut läksyjään. Siksi ei ymnmärrä kun kaverit lukevat viikkokaupalla kokeisiin.
Olemme kuitenkin isänsä kansa lähteneet siitä, että siperia opettaa. Kyllä ylenkatse vielä katoaa.
Lahjakkaan lapsen tragedian?
Mulle ei ole oikein koskaan selvinnyt, mitä se lahjakas oikein tarkoittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en enää siitä mitään muista. Mutta kasvatustietelijä olen, siksi minua kiinnostaa.
ap
Hän haluaisi hirveästi kavereita. Hänen lahjakkuutensa ei kuitenkaan ole sosiaalista laatua, joten hänen on tosi vaikea olla näyttämättä turhautumistaan näiden samaisten kavereiden kanssa. Tästä taas seuraa, että kaverit helposti hermostuvat häneen.
Ongelmat kestivät noin viidennelle luokalle. Sitten jotain naksahti ja poika alkoi saada ja pystyä pitämään kavereita. Välillä kyllä unissaan puhuu näiden hölmöilyistä kärsivään sävyyn, mutta onnistuu pitämään naamansa kiinni kavereiden kanssa ollessaan.
En tiedä, miten käy murrosiässä. Pelottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka kognitiivinen ajattelu on pitkälle kehittynyt. Hän osaa siis ajattella loogisemmin kuin ikäisensä. Hän myös kykenee jonkin asteiseen abstraktiin ajatteluun, vaikka tuon ikäisen ei pitäisi kyetä.
Olen joskus vuosia sitten kertonut hänestä tällä palstalla ja av-diagnoosi on ollut asperger. Ei, ei hän sellainen ole. Oman tiensä kulkija hän kyllä on, eli ei ala kumartamaan ketään. Siinä mielessä joustamaton. Mutta on empaattinen ja varoo pahoittamasta toisten mieltä.
Hän on myös verbaalinen ja paljon puhuva poika. Hänen on ollut vaikea löytää kavereita, joiden kanssa pystyy puhumaan. Hänellä on kavereita, joiden kanssa riehuu - juuri nytkin on ulkona vesisotaa.
Jotenkin muut lapset myös hieman karsastavat häntä, eli poikani on usein se, joka jää ilman kaveria, vaikka hän ei ylenkatso, ei mollaa tms. Hänellä on niin kova halu saada todellinen ystävä, että ihan säälittää hänen puolestaan. En oikein tiedä, mitä minä voisin hänen puolestaan tehdä.
ap
nelosen poika on muuten myös asperger-diagnosoitu. ja tuohon naksahdukseen viidennellä luokalla vaikutti sosiaalisiin suhteisiin keskittynyt ryhmäkuntoutus. Vaikka sun poikasi ei ole assi, hänkin voisi hyötyä jostain kaverikurssista. Pojat on sellaisia, että se puhuminen tulee samojenkin kavereiden kanssa vasta sen riehumisen jälkeen. Ensin siis tutustutaan riehumalla ja sitten puhutaan niiden kanssa, jotka tunnetaanja joiden kanssa puhuminen tuntuu viisaalta ajatukselta - kaikille ei kannata uskoutua poikienkaan maalmassa.
Minkälainen sun mielestäni muuten on asperge-lapsi, kun sanot, ettei poikasi ole sellainen. Minunkin poikani on nimittäin empaattinen ja varoo pahoittamasta toisten mieltä (aina tosin onnistumatta, mut yrittää kuitenkin). Assi voi olla hyvinkin empaattinen - hänen empatiansa vaan toimii sitä kautta, että hän ensin ajattelee järjellä toisen tilanteen ja sitten miettii, miltä se tuntuu, kun taas normi-ihminen ehkä menee suoraan tunteisiin ja jättää sen järjen väliin.
tervesin nelonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa mielenkiintoista. Täytyy seurata, tuleeko minun lapselleni tuo järki väliin vai en. Sitä en ole osannut katsoa.
Ne as-lapset, joita olen tavannut, ovat silmiinpistävän erikoisia lapsia. Heillä ei ole sitä valtavaa kaveritarvetta, mikä minun pojallani on. He ovat enemmän sisäänpäinkääntyneitä kuin minun poikani.
Minun veljeni ja hänen poikansa ovat varmaan aspergereita. Heitä ei ole diagnosoitu, mutta molemmat ovat Mensassa. Ja molemmat tosi omituisia... en pysty kuvailemaan, mutta se fiilis vain heistä tulee.
No joo - tämäkin menee suvussa...
Minun kasvatuksen johtotähtenä on ollut ihan vauvasta lähtien empatiakasvatus. On siis mahdollista, että olen onnistunut siinä terapeuttisella tavalla...
ap
nelosen poika on muuten myös asperger-diagnosoitu. ja tuohon naksahdukseen viidennellä luokalla vaikutti sosiaalisiin suhteisiin keskittynyt ryhmäkuntoutus. Vaikka sun poikasi ei ole assi, hänkin voisi hyötyä jostain kaverikurssista. Pojat on sellaisia, että se puhuminen tulee samojenkin kavereiden kanssa vasta sen riehumisen jälkeen. Ensin siis tutustutaan riehumalla ja sitten puhutaan niiden kanssa, jotka tunnetaanja joiden kanssa puhuminen tuntuu viisaalta ajatukselta - kaikille ei kannata uskoutua poikienkaan maalmassa.
Minkälainen sun mielestäni muuten on asperge-lapsi, kun sanot, ettei poikasi ole sellainen. Minunkin poikani on nimittäin empaattinen ja varoo pahoittamasta toisten mieltä (aina tosin onnistumatta, mut yrittää kuitenkin). Assi voi olla hyvinkin empaattinen - hänen empatiansa vaan toimii sitä kautta, että hän ensin ajattelee järjellä toisen tilanteen ja sitten miettii, miltä se tuntuu, kun taas normi-ihminen ehkä menee suoraan tunteisiin ja jättää sen järjen väliin.
tervesin nelonen
Oma lapseni on pieni vielä (6-vuotias) mutta osoittautunut jo poikkeuksellisen lahjakkaaksi (mikä hämmentää äitiä...).
Tyttö rakastaa kavereita ja ystäviä, mutta suhtautuu samanikäisiin kavereihin kuin pari vuotta nuorempiin pikkusiskoihinsa, leikkii ihan nätisti mutta selvästi kokee etteivät ole tasavertaisia.
Parhaat kaverit ovat muutaman vuoden vanhempia, joiden seurassa on sitten aivan luonteva oma itsensä ja tuntuu nauttivan kun saa "elää täysillä" eikä tarvitse "pysyä muotissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla oli nuorempana vaikeaa löytää itselleen ystäviä. On sosiaalistunut kuitenkin aivan valtavasti viimeisen vuoden, puolentoista aikana ja löytänyt itselleen useankin hyvän ystävän. Ei ylenkatso muita, vaan heittäytyy leikeissä samalle tasolle kuin kaverinsa (riippumatta siis siitä, minkä ikäisestä kaverista on kyse). Poika hakee mielellään kavereita ulos leikkimään, mutta jos useampi naapuruston lapsi on leikkimässä pihalla yhdessä, ei välttämättä lähde mukaan vaan on mieluummin yksin.
etten ole ainakaan toistaiseksi havainnut, että lastani haittaisi se, ettei hänellä useinkaan ole mahdollisuus "henkevään keskusteluun" saman ikäisten kanssa. Poika keskustelee, väittelee ja analysoi meidän vanhempien kanssa, isovanhempiensa kanssa, opettajiensa kanssa ja se näyttää hänelle riittävän. Toisaalta voihan olla, että kun ikää tulee lisää, rupeaa häntä harmittamaan se, ettei ihan samanhenkistä seuraa ole aina tarjolla. Poika nauttii näistä riehumis- yms. leikeistä, mitä tämän ikäiset yleensä harrastavat ja sitten sitä älyllisempää tehdään yhdessä aikuisten kanssa.
jolla oli nuorempana vaikeaa löytää itselleen ystäviä. On sosiaalistunut kuitenkin aivan valtavasti viimeisen vuoden, puolentoista aikana ja löytänyt itselleen useankin hyvän ystävän. Ei ylenkatso muita, vaan heittäytyy leikeissä samalle tasolle kuin kaverinsa (riippumatta siis siitä, minkä ikäisestä kaverista on kyse). Poika hakee mielellään kavereita ulos leikkimään, mutta jos useampi naapuruston lapsi on leikkimässä pihalla yhdessä, ei välttämättä lähde mukaan vaan on mieluummin yksin.
on aina se että oma lapsi on lahjakas ja muut heikkolahjaisia ja mun lapsen suhtautuminen on oikein ja hyvä....etenkin jos lapseni on esikoinen ja poika, sillä sehän jo melkein kävelee vetten päällä