Löydän koko ajan syitä miksi emme voi tehdä lasta :(

Jos lapsen haluaa, niin sen tekee ja siinä se.

Mua aina ihmettyttää se miten joku voikin ajatella noin perusteellisesti. Jos lapsen haluaa, niin sen tekee ja siinä se.

Mutta haluasin myös olla lapseni kanssa, jos sellaisen joskus saan.

Eihän siinä ole mitään mieltä jos olen 12 tuntia päivässä pois kotoa.

mutta ne eivät mielestäni saa olla este. Lapsi on niin ihana lahja, ettei maailmassa ihanampaa voi olla! Synnytys voi olla helppokin, sitä ei kannata kauheesti etukäteen miettiä. Ite oon ollu semmonen ressaaja aiemmin, mutta nyt osaan ottaa jo vähän rennommin. Jos lapsen haluaa, niin sitten "tekee"-ja eritoten se haluaminen on kaikkein oleellisinta!!

Mua aina ihmettyttää se miten joku voikin ajatella noin perusteellisesti. Jos lapsen haluaa, niin sen tekee ja siinä se.

Mutta haluasin myös olla lapseni kanssa, jos sellaisen joskus saan. Eihän siinä ole mitään mieltä jos olen 12 tuntia päivässä pois kotoa.

Sun lapsella on myös isä, lisäksi kehoittaisin lyhentämään työpäivää jos mahdollista.

Heippa..



et ole ainoa. olemme 8v naimisissa ollut ylikolmekymppinen pariskunta ja tuntuu etta jos joskus lapsia niin aika alkaisi pikkuhiljaa olemaan kasilla. mutta ajattelen tata ihan liikaa!

olen taysipaivatyossa (asumme ulkomailla maassa jossa 3kk aitiysloma) ja palkkani hyva. mies myos tyossa ja hyvapalkkaisnen mutta en tieda miten isohko lovi tuloissa vaikuttaisi elamaan.

lisaksi olemme tottuneet matkustelemaan ja "nauttimaan" elamasta. rahallisesti ja ajallisesti kaikkea samaa ei voisi tehda lapsen kanssa.



pelkaan myos synnytysta, mutta se ei ole peloista suurin. pelkaan etta jaisin lapsen kanssa todella yksin kun vanhemmat ym asuvat suomessa. ja mieheni matkustelee paljon tyon puolesta.



muutos elamassamme olisi siis niin suuri etta en uskalla hankkia lapsia. mita jos tajuan lapsen thentyani kaipaavani vahnaa elamaani ja pidan lasta suorastaan virheena?

Heippa..

et ole ainoa. olemme 8v naimisissa ollut ylikolmekymppinen pariskunta ja tuntuu etta jos joskus lapsia niin aika alkaisi pikkuhiljaa olemaan kasilla. mutta ajattelen tata ihan liikaa!

olen taysipaivatyossa (asumme ulkomailla maassa jossa 3kk aitiysloma) ja palkkani hyva. mies myos tyossa ja hyvapalkkaisnen mutta en tieda miten isohko lovi tuloissa vaikuttaisi elamaan.

lisaksi olemme tottuneet matkustelemaan ja "nauttimaan" elamasta. rahallisesti ja ajallisesti kaikkea samaa ei voisi tehda lapsen kanssa.

pelkaan myos synnytysta, mutta se ei ole peloista suurin. pelkaan etta jaisin lapsen kanssa todella yksin kun vanhemmat ym asuvat suomessa. ja mieheni matkustelee paljon tyon puolesta.

muutos elamassamme olisi siis niin suuri etta en uskalla hankkia lapsia. mita jos tajuan lapsen thentyani kaipaavani vahnaa elamaani ja pidan lasta suorastaan virheena?

En usko että lapsen tekeminen olisi virhe.

Melko varmasti omaa lastaan rakastaa enemmän kuin mitään :)

Minä koen olevani "olosuhteiden uhri" sillä työni ei ole perhe-elämän kannalta helppoa. Työpaikkaa ei ole mahdollista vaihtaa tai muutoin pitäisi koko elämä vaihtaa.

En ole kuitenkaan mikään työnarkomaani, vaan työ on väline tämän elämän rahoittamiseen. Toki pidän työstäni.

Hyvää elämää voi elää ilman lapsiakin

erossa lapsesta päivittäin. Kyllä lapsi siitä kärsii, olkoot tällä isäkin. Hyvä että ap mietit asiaa lapsenkin kannalta. Ei ole hyvä uhrata lapsen henkistä hyvinvointia oman lapsensaamistoiveen vuoksi.



Joskus lapsen saaminen vaatii luopumista entisestä. Joskus joutuu miettimään, kumpi on tärkeämpää, lapsi vaiko nykyinen mukava asunto tai vaativa, mutta palkitseva työ. Kaikkea kun ei voi saada. Valinnat ovat vaikeita - toivottavasti teet oikeita päätöksiä!



Se että luovut lapsesta on asia, mitä et voi millään korvata. Se voi kalvaa sinua loppuikäsi. Olet ja pysyt lapsettomana ja jäät paitsi kaiken siihen liittyvän.



Jos päätät luopua työstäsi ja ehkä nykyisestä asunnosta lapsen hyväksi, elämä voi kuitenkin tuoda sinulle uusia tilaisuuksia saada ihan hyvät ja mieleiset kodit ja työtehtävät myöhemminkin.

taloudelliset asiat merkitsevät sinulle noin tavattomasti, ei varmaankaan kannata hankkia lasta ollenkaan. Voiko kukaan vanhempi pitää lastaan virheenä? Onko lapsi sinulle virheHANKINTA, kuten vaikka väärän sävyinen sohva? Ihmissuhde, etenkin omaan lapseen, voi olla niin merkityksellinen ja antoisa, kaikkine vaikeuksineen, ettei sitä ihan hevin voi virheenä pitää. Ellei sitten omaa jotain persoonallisuuden häiriötä, joka estää läheisen kiintymyssuhteen muodostumisen omaan lapseen.