Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

9kk vauvan takerrus äitiin

Vierailija
25.05.2010 |

Onko muilla sellaista, että vauva vaatii äidin olevan koko ajan vieressään vaikka isäkin olisi kotona? Meillä tilanne se, että iltaisin mielelläni tekisin kotona jotain esim. leipoisin tmv. ja isä mielellään olisi lapsen kanssa. Lapsi saattaa hetken aikaa olla tyytyväisenä isän kanssa, mutta jos näkee tai kuulee vilauksenkin äidistä, alkaa välitön huuto äidin perään.

Vauva ei vielä liiku, joten ei itse pääse äidin luo.

Onkohan tuossa iässä jokin takerrusvaihe?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajoittui noin yhden ikävuoden aikoihin. Isä ei voinut syöttää, vaihtaa vaippaa... Vaihe meni suht nopeasti ohi, ehkä noin kuukaudessa.

Vierailija
2/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun olet koko päivän vauvan kanssa niin ei se isin seura niinkään kelpaa =DDD sellaista se on =D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä sama, mutta lapsi konttaa, joten jos näkee vilauksenkin minusta niin luokse...isän kanssa jaksaa hyvin leikkiä jos en ole maisemissa

Vierailija
4/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on se eroahdistus..tytölläni oli aikanaan lievempi huomattavasti kuin pojallani joka on nyt 8,5kk. Tänäänkin tulin kaupasta kotiin ja oli ollut hyväntuulinen ja iloinen koko ajan ja kun naamani näki niin sairas huuto ja ainoastaan mun syli piti hiljaisena nukkumaan menoon asti.



Välillä raskasta mutta menee ohi. Sitä en ymmärrä että jotkut vie hoitoon tuon ikäiset lapset joilla kova tarve saada olla äidin kanssa :( Homma johtuu kuulemma siitä kun lapsen aivot on kehittyneet sen verran että ymmärtää olevansa eri ihminen kuin äiti ja että äiti tosiaan saattaa kadota.

Vierailija
5/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ainakin oli molemmilla lapsilla kova äidin kaipuu n. 10 kk iässä. Menee ohi muutamassa viikossa, mutta on kieltämättä kuormittavaa,kun kukaan muu ei "kelpaa". Käsittääkseni vauvaa ei voi millään karaista/totuttaa erossaoloon vaan ikävä hellittää ihan yhtä äkkiä kuin tulikin - ihan itsestään sitten, kun vauva on sen kehitysvaiheen ohi päässyt.

Vierailija
6/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin hän konttaa, niin tulee kyllä itse äidin luo ja kitisee samalla koko ajan;) Ennen konttausta katsoi äitiä isin sylistä ja itki ja jos äiti hävisi näkyviltä, niin suorastaan parkui ja kovaa! Nyt olen sitten sanonut miehelleni, että vauva saisi opetella olemaan myös isin kanssa (vaikka siis isi on viettänyt vauvan kanssa aikaa syntymästä asti) enempi kaksin, että vauva tiedostaa äidin lähtevän hetkeksi pois.



-nimin. hoitoon lähtökin vielä edessä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

On vaan niin rankkaa kun yhtään hengähdystaukoa ei saa.

Mutta kiva kuulla, että joskus tämäkin vaihe sitten menee ohi:)

Vierailija
8/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

huolestuttavampaa olisi se, ettei lapsi vierastaisi lainkaan. Vierastaminen kuuluu normaaliin kehitykseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

takas töihin syksyllä kun lapsi on 10 kk.. entä jos alkaa takertumaan juuri ennen sitä? :/ Tarkoitus lapsen jäädä isän kanssa isäkuukaudelle ja sitten hoitovapaaalle kotiin n. puoleksi vuodeksi ainakin.

Vierailija
10/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin meillä nyt 1,5v eikä isi saa syöttää, vaihtaa vaatteita, jos olen lähettyvillä.. mutta kun olen poissa, sujuu kaikki kuulemma hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuleeko noita eroahdistusjaksoja myöhemminkin? Kun etäisesti muistan joskus lukeneeni liittyen juuri päivähoidon aloitukseen, että jossain iässä tulisi toinen kausi, jolloin päivähoidon aloitus voi olla haastavampaa?

Vierailija
12/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

myös. Ihana kuulla että on kohtalotovereita!



Poikavauva 9 1/2 kk on kovasti mun perääni. Konttaa heti mun luo kivankin leikin tai isän luota jos näkee tai kuulee mut. Itku tulee jos on vaikka isän sylissä ja minä kävelen vain ohi. Hyvin pärjäävät kaksistaan kun en ole maisemissa mutta itku pääsee kun tulen/tulevat kotiin.



Olen vielä sen luontoinen että kaipaan yksityisyyttä ja rauhaa säännöllisesti mutta nyt on hankalaa. En saa hetken rauhaa. Ja mies on lähdössä vielä työmatkalle kolmeksi päiväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoinen oli puolitoista vuotiaaksi takertuja ja kakkonen jatkaa samaa rataa..aika raskasta on välillä mut toisaalta ihanaa :)

Vierailija
14/14 |
25.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuon vastasyntyneestä. Nyt ikää 4kk ja eilenkin oli itkeskellyt melkein koko sen ajan, kun olin kaupassa. Palattuani otin syliin ja nyyhkytti siinä hetken. Sen jälkeen hymyili isälleen hurmaavasti... mun sylistä.:) Hetkittäin viihtyy isänsä kanssa, mutta mun pitää olla jossain lähellä ja äkkiä huomaa, jos yritän vaikka vaan nukkua päikkärit ja en liikukaan siinä jossain lähellä. Aamuisin, juuri heränneenä ja pirteänä, saattaa viihtyä tunninkin isänsä kanssa. Iltaa kohden maksimissaan 5 minuuttia.



Esikoinen oli myös tuollainen takertuja, mutta se paheni vasta 6kk:n iässä. Just tuolla 8-10 kk huusi isän sylissä kuin tapettaisiin, jos lähdin vaikka vaan hakemaan postia.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi yhdeksän