Nirso lapsi. Onko kellään todella nirsoa lasta ja mitä olette

Nirsoja lapsiani syömään. Tilanne tosin olisi varmasti eri tuollaisessa tapauksessa, jos inhokkeja olisi vain yksi tai kaksi, mitäpä tuosta jos viikossa jää yksi pinaattikeitto kelpaamatta. Mutta kun ei maistu mikään. Ei lihapullat, perunamuusit, nakit tai kalapuikot, jotka lienevät aika harvinaisia inhon kohteita..

Lapset eläisivät pelkällä kahdella leipäpalalla päivässä. Aamulla ja illalla.

Joka kerta kuitenkin muutama lusikallinen on pitänyt ruokaa syödä, ja leipää ei sitten aterialla tule, tai välipaloja, vaan odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa. Olen varmasti tehnyt hirveän numeron ruoasta, kun olen pöydässä tunnin istunut ja yrittänyt puhua lapsia pistämään vauhtia sen desin ruoka-annoksen syömiseen, jonka olen arvioinut heidän syövän. Yhä useammin päästään siihen, että lautanen on tyhjä. Yhä useammat ruoat alkavat mennä lusikka kerrallaan enemmän.

Lapseni kyllä ennakkoluulottomasti maistavat kaikenlaista, ja ehkä heitäkin kannustaa että kun maistaa, aina välillä löytyy joitain kivoja makuja. Toinen esim. syö raakaa valkosipulia ja hillosipulia, toiselle ne eivät kelpaa, mutta syö tavallista sipulia.. Parin maistatuskerran jälkeen oppivat tykkäämään herkkusienistä, chiliä ovat itse pyytäneet saada maistaa, ja juuri mietittiin miltä maistuu oliivit. Joten näissä ei varmana ole kyse mistään allergioista ja oksennusreflekseistä. Enkä usko tulevan traumoja siitä, että minä ilmoitan, että meillä syödään sitä mitä on, eikä ruoka aina voi olla herkkua.

Pienempänä toki eri asia, eikä pakottaa voi.. Esikoinen oli parivuotiaana sellaisessa vaiheessa, ettei syönyt yhtään mitään, kerran huomasin että keitetyt babyporkkanat kelpasivat, ja niitä usein sitten syötiinkin, mutta muutakin yritettiin, turhaan. Muistan useamman päivän syömättömyyden helteillä, silloin yritin välillä tarjota jopa suklaapatukkaa, ei syönyt sitäkään..

Tulikin mieleen kun olin töissä koulun keittiöllä, ja eräs opettaja oli poissa, ja jouduin vahtimaan luokan ruokailua. Luulin että tapa on sama kuin minun aikanani, että maistaa täytyy. Joten lappasin verilättyjen päälle valkokastiketta ja ilmoitin että kyllä se tilkka kastiketta täytyy syödä. Viidesluokkalaiset katselivat kauhuissaan, mutta maistoivat, ja kohta useampi pyysi lisää kastiketta. Ehkä nekin tajusi että verilätyt menee paremmin alas sen avulla..

Myöhemmin kiinnitin tuossa luokassa huomioita poikaan, joka ei koskaan syönyt mitään, kunhan pyöritteli ruokaa lautasellaan. Sama poika istui ties kuinka monena päivänä viikossa aamukahdeksalta odottamassa tukiopetusta. Vähän oli pitkät päivät syömättä sillä lapsella, ja kävi mielessä, että eipä ihme jollei opiskelu suju.

Kuudesluokkalaisten tyttöjen ope taas oli kestolaihiksella. Myös tytöt söivät pelkkää raastetta ja näkkileipää, ja juomaksi vettä.

Kyllä mä vanhempana haluaisin tietää, että koulussa edes hiukan seurataan ja puututaan siihen mitä lapsi syö.

Kun kavereiden kanssa on alettu jo puhua laihduttamisesta niin ruokailutavat on muuttuneet. Välilllä ei voi muka syödä joitain ruokia, on karkkilakkoa tms.

Kannattaahan sitä vähän seurata ettei mene tuo nirsoilu kovin sairaalloiseksi.

Lapsi pakotettiin syömään annos. Hänet pakotettiin juomaan yksi lasillinen maitoa päivässä, vaikka ei olisi halunnut juoda yhtään.



Pakottamisen taustalla oli ajatus, että jos lapsi tottuu syömään nirsosti, niin hän tottuu siihen. Ja mitä vahvempi tottumus on, sitä vaikeampi sitä on muuttaa. Tottumus pitää murtaa ennenkuin se on liian vahva.

Serkku teki itsarin 22v iässä

Syökö hedelmiä lainkaan?



Lihaa ei ihminen tarvitse kovin paljoa. Käykö mikään liha, kana jne?



Et pysty määräämään ruuan määrää. Älä siis edes yritä. Syököön sen minkä syö.



Mukana voi olla nyt myös murrosikää. Teillä ollut ruokailu aina vähän ongelmallinen. Esimurrosiässä keksinyt, et ruokailu oiva tapa valtataisteluun ja tietää sen teitä hermostuttavan. Mikä sen parempi tapa kapinoida kun äidin tekemä ruoka. Sattuu äitiä sydämmeen.



Nyt kaikenlainen ruoka keskustelu pois. Älä puutu millään lailla ruokailuun. Älä kehota ottamaan äläkä muutenkaan reagoi syömiseen millään lailla. Jos ei syö, ole kun et huomaakkaan. Kiitos vaan jne.



Anna myös jälkiruoka vaikka ruoka olisikin jäänyt väliin. Muuten jälkiruuan pois jättö taas rangaistus ja huomiota.



Hän ei itseään nälkään tapa.



Osaat kyllä esittää hänelle ettet välitä koko ruoka asiasta.



Nyt älkää missään nimessä puhuko laihduttamisesta ym. ne kokonaan kiellettyjä aiheita. Siitä voi saada uuden kimmokkeen mikä äitiä harmittaa.



Onko teillä säännölliset ruoka-ajat? Vai napsitteko välissä?

Mutta en tee sen kanssa mitään, koska olen ollut itsekin lapsena.



Koen, että en ala tekemään ruoasta valtataistelua. Huolehdin, että tyttö saa joka päivä tarpeeksi proteiinia, hiilareita ja vitamiineja.



Nykyään aikuisena olen todella ennakkoluuloton ruokien kanssa. Syytä en osaa sanoa, miksi olin lapsena niin nirso. Jotkut ruoat vain yökkäyttivät ja eivätkä menneet alas. Onneksi äiti ei pakottanut syömään niitä.

ei tosiaa mitään lihaa, kalaa tai kanaa muuta kuin yhden teelusikallisen, jonka "pakotan" ruokailussa. Säännölliset ruoka-ajat on, mutta en henno kieltää kun pyytää leipää tai jugurttia. Kiitos vastauksista, oli hyviä näkökulmia!

Minusta nirous lähtee sillä, että kokeilee kaikkea. Jos kaikkea on maan ja taivaan välillä syönyt, niin mukavuusalue laajenee.

Äitisi olisi pitänyt pakottaa sinut maistamaan. Ei ehkä syömään, mutta maistamaan.

Nykyään aikuisena olen todella ennakkoluuloton ruokien kanssa. Syytä en osaa sanoa, miksi olin lapsena niin nirso. Jotkut ruoat vain yökkäyttivät ja eivätkä menneet alas. Onneksi äiti ei pakottanut syömään niitä.

Se menee monilla lapsilla alas :-)

Annatko hänelle vaihtoehtoisesti papuja tms. muuta proteiinipitoista?

Voisitko liittyä kalorilaskuriin, jonne syötät kaikki syömiset. Ja lopulta näette, että ei saa tarpeeksi proteiini tms.

Ja sitten sanot, että tukka tippuu päästä (ja muuta kauhukuvia mikä on tytölle kauhistus) jos et saa tarpeeksi sitä proteiiniä (tai mikä ikinä se onkaan).

ei tosiaa mitään lihaa, kalaa tai kanaa muuta kuin yhden teelusikallisen, jonka "pakotan" ruokailussa. Säännölliset ruoka-ajat on, mutta en henno kieltää kun pyytää leipää tai jugurttia. Kiitos vastauksista, oli hyviä näkökulmia!

ja tehdä se yhä uudestaan.



Nykyisin ruokavalioni on todella rajoittunut, koska kun viimeinkin saan päättää syömiseni, niin en edes katso asioita, joita en halua maistaa. Ravintola-annoksesta voin jättää kaiken syömättä, jos siinä on jotain minulle todella kuvottavaa kuten sieniä.



Pakottaminen on varmin keino opettaa lapselle, että ruoka on vaarallista ja sillä voi satuttaa. Oksentaminen kun ei ole maailman mukavin asia.

on sairasta alkaa pakottaa yökkivää lasta maistamaan vain sen takia, että näin on tapana.

Ruoasta tulee valtataistelu. Kun ei asiasta tee isoa numeroa, se menee ohi.

Mutta jokainen tavallaan. Tiedän paljon ihmisiä, jotka inhoavat määrättyjä ruokalajeja siksi, että heidät pakotettiin syömään niitä. Uskon, että syön nykyään kaikkia ruokia juuri siksi, että minua ei pakotettu.

Minusta nirous lähtee sillä, että kokeilee kaikkea. Jos kaikkea on maan ja taivaan välillä syönyt, niin mukavuusalue laajenee.

Äitisi olisi pitänyt pakottaa sinut maistamaan. Ei ehkä syömään, mutta maistamaan.

Nykyään aikuisena olen todella ennakkoluuloton ruokien kanssa. Syytä en osaa sanoa, miksi olin lapsena niin nirso. Jotkut ruoat vain yökkäyttivät ja eivätkä menneet alas. Onneksi äiti ei pakottanut syömään niitä.

pinaattikeittoa, kananmunia, kalaa, lihakeittoa yms. pakolla.



Muistan painajaisena sen, että oksetti kun katsoin lautasta ja äiti ei päästänyt pöydästä pois ennen kuin olin syönyt.



Nyt kun olen aikuinen, olen todella onnellinen, että ei tarvitse syödä mitään sellaista, mitä ei halua. Omaa lastani en ikinä pakottaisi syömään.

Minulla on nirso lapsi. Hän ei olisi syönyt yhtään mitään. Pakotin aina maistamaan, edes yhden kerran. (Alussa pakotin vähän syömään, kunnes hän kerran yökkäsi - sen jälkeen piti vain maistaa).

Oli ärsyttävää, kun hänelle ei olisi kelvannut mikään pippuri tai sipuli. Aina valittamassa. Mutta maistaa piti.

Nyt poika on 7.5 v. On hän vieläkin nirsompi kuin nirsoilematon isoveljensä. Ei aina tykkää kaikesta ruoasta, mutta makuskaala on huomattavasti laajentunut. Syö jo raakaa sipulia, syö raakaa valkosipulia, syö oliiveja, ottaa pippurin suuhunsa jne.

Minä väitän, että ilman pakottamistani ei oltaisi tässä.

on sairasta alkaa pakottaa yökkivää lasta maistamaan vain sen takia, että näin on tapana.

Ruoasta tulee valtataistelu. Kun ei asiasta tee isoa numeroa, se menee ohi.

Mutta jokainen tavallaan. Tiedän paljon ihmisiä, jotka inhoavat määrättyjä ruokalajeja siksi, että heidät pakotettiin syömään niitä. Uskon, että syön nykyään kaikkia ruokia juuri siksi, että minua ei pakotettu.

Minusta nirous lähtee sillä, että kokeilee kaikkea. Jos kaikkea on maan ja taivaan välillä syönyt, niin mukavuusalue laajenee.

Äitisi olisi pitänyt pakottaa sinut maistamaan. Ei ehkä syömään, mutta maistamaan.

Nykyään aikuisena olen todella ennakkoluuloton ruokien kanssa. Syytä en osaa sanoa, miksi olin lapsena niin nirso. Jotkut ruoat vain yökkäyttivät ja eivätkä menneet alas. Onneksi äiti ei pakottanut syömään niitä.

Mutta kokemuksesta olen toista mieltä. Koska itse olin nirso, en ole omaa tyttöäni pakottanut. Hän on ollut pienestä asti ronkeli ruoan kanssa ja yökkinyt. En ole pakottanut jos on maistanut ja yökännyt.

Ruokavalio on laajentunut vuosien myötä todella paljon. Vielä on esimerkiksi spaghetti ja riisi, mistä hän ei pidä. Samoin liha ei tee kauppaansa. Mutta entiset inhokit, kuten määrätyt mausteet ja sipulit ja keitot ja kaalilaatikot yms. menevät nykyään hyvin.

Syö niitä vähemmän, mutta syö kuitenkin ihan hyvin nälkäänsä.

Eli summasummarum. Lapsesi voisi yhtälailla pitää nykyään entisistä inhokeistaan, vaikka et olisi pakottanut maistamaan.

Minulla on nirso lapsi. Hän ei olisi syönyt yhtään mitään. Pakotin aina maistamaan, edes yhden kerran. (Alussa pakotin vähän syömään, kunnes hän kerran yökkäsi - sen jälkeen piti vain maistaa).

Oli ärsyttävää, kun hänelle ei olisi kelvannut mikään pippuri tai sipuli. Aina valittamassa. Mutta maistaa piti.

Nyt poika on 7.5 v. On hän vieläkin nirsompi kuin nirsoilematon isoveljensä. Ei aina tykkää kaikesta ruoasta, mutta makuskaala on huomattavasti laajentunut. Syö jo raakaa sipulia, syö raakaa valkosipulia, syö oliiveja, ottaa pippurin suuhunsa jne.

Minä väitän, että ilman pakottamistani ei oltaisi tässä.

on sairasta alkaa pakottaa yökkivää lasta maistamaan vain sen takia, että näin on tapana.

Ruoasta tulee valtataistelu. Kun ei asiasta tee isoa numeroa, se menee ohi.

Mutta jokainen tavallaan. Tiedän paljon ihmisiä, jotka inhoavat määrättyjä ruokalajeja siksi, että heidät pakotettiin syömään niitä. Uskon, että syön nykyään kaikkia ruokia juuri siksi, että minua ei pakotettu.

Minusta nirous lähtee sillä, että kokeilee kaikkea. Jos kaikkea on maan ja taivaan välillä syönyt, niin mukavuusalue laajenee.

Äitisi olisi pitänyt pakottaa sinut maistamaan. Ei ehkä syömään, mutta maistamaan.

Nykyään aikuisena olen todella ennakkoluuloton ruokien kanssa. Syytä en osaa sanoa, miksi olin lapsena niin nirso. Jotkut ruoat vain yökkäyttivät ja eivätkä menneet alas. Onneksi äiti ei pakottanut syömään niitä.

mutta en henno kieltää kun pyytää leipää tai jugurttia. Kiitos vastauksista, oli hyviä näkökulmia!

Jos aina ruoka-ajan ulkopuolella saa jugurttia ja leipää, niin eihän se kunnon ruoka sitten enää maistu. Älä osta jugurttia kotiin vähään aikaan ja tee selväksi, että jos kunnon ruokaa ei syödä, ei myöskään syödä välipaloja.

Minä olen katsellut kaveriani, jolla on ollut nirso tyttö. Hän ei pakottanut koskaan syömään, koska ajatteli, että lapsi oppii sitten kun oppii.

Nyt tyttö on 8 v. Ei syö mitään vihanneksia, söisi pelkkiä vanukkaita. Siis todella outo ruokavalio.

Hän on kummityttöni ja olen seurannut tapausta läheltä. Olen ehdottamasti sitä mieltä, että tuo lapsi olisi pitänyt pakottaa maistamaan. Koska hänelle ei kyse ole yökkäämisreflekistä, vaan pelkästään ennakkoluulosta.

Tyttö vain paisuu paisumistaan ja minua harmittaa, että äiti valitsi väärän tien.

Mutta uskon sinua - eri lapsille sopii eri asiat. Sehän kasvattamisessa - kaikessa kasvattamista - onkin vaikeitan. Kunpa etukäteen tietäisi, mitä pitää minkäkin lapsen kohdalla tehdä.

Mutta kokemuksesta olen toista mieltä. Koska itse olin nirso, en ole omaa tyttöäni pakottanut. Hän on ollut pienestä asti ronkeli ruoan kanssa ja yökkinyt. En ole pakottanut jos on maistanut ja yökännyt.

Ruokavalio on laajentunut vuosien myötä todella paljon. Vielä on esimerkiksi spaghetti ja riisi, mistä hän ei pidä. Samoin liha ei tee kauppaansa. Mutta entiset inhokit, kuten määrätyt mausteet ja sipulit ja keitot ja kaalilaatikot yms. menevät nykyään hyvin.

Syö niitä vähemmän, mutta syö kuitenkin ihan hyvin nälkäänsä.

Eli summasummarum. Lapsesi voisi yhtälailla pitää nykyään entisistä inhokeistaan, vaikka et olisi pakottanut maistamaan.

Minulla on nirso lapsi. Hän ei olisi syönyt yhtään mitään. Pakotin aina maistamaan, edes yhden kerran. (Alussa pakotin vähän syömään, kunnes hän kerran yökkäsi - sen jälkeen piti vain maistaa).

Oli ärsyttävää, kun hänelle ei olisi kelvannut mikään pippuri tai sipuli. Aina valittamassa. Mutta maistaa piti.

Nyt poika on 7.5 v. On hän vieläkin nirsompi kuin nirsoilematon isoveljensä. Ei aina tykkää kaikesta ruoasta, mutta makuskaala on huomattavasti laajentunut. Syö jo raakaa sipulia, syö raakaa valkosipulia, syö oliiveja, ottaa pippurin suuhunsa jne.

Minä väitän, että ilman pakottamistani ei oltaisi tässä.

on sairasta alkaa pakottaa yökkivää lasta maistamaan vain sen takia, että näin on tapana.

Ruoasta tulee valtataistelu. Kun ei asiasta tee isoa numeroa, se menee ohi.

Mutta jokainen tavallaan. Tiedän paljon ihmisiä, jotka inhoavat määrättyjä ruokalajeja siksi, että heidät pakotettiin syömään niitä. Uskon, että syön nykyään kaikkia ruokia juuri siksi, että minua ei pakotettu.

Minusta nirous lähtee sillä, että kokeilee kaikkea. Jos kaikkea on maan ja taivaan välillä syönyt, niin mukavuusalue laajenee.

Äitisi olisi pitänyt pakottaa sinut maistamaan. Ei ehkä syömään, mutta maistamaan.

Nykyään aikuisena olen todella ennakkoluuloton ruokien kanssa. Syytä en osaa sanoa, miksi olin lapsena niin nirso. Jotkut ruoat vain yökkäyttivät ja eivätkä menneet alas. Onneksi äiti ei pakottanut syömään niitä.

jos lähdetään sille linjalle, että perheessä syödään vanukkaita ja herkkuja. Kuka tahansa lapsi on nirso jos saa valita pottujen tai vanukkaan välillä.

Mutta mielestäni ketjussa puhuttiin oikeisti nirsoista lapsista, eikä sellaisen perheen ruokailutavoista, joka kuittaa yleisestikin ottaen ruokailun makealla.

Minä olen katsellut kaveriani, jolla on ollut nirso tyttö. Hän ei pakottanut koskaan syömään, koska ajatteli, että lapsi oppii sitten kun oppii.

Nyt tyttö on 8 v. Ei syö mitään vihanneksia, söisi pelkkiä vanukkaita. Siis todella outo ruokavalio.

Hän on kummityttöni ja olen seurannut tapausta läheltä. Olen ehdottamasti sitä mieltä, että tuo lapsi olisi pitänyt pakottaa maistamaan. Koska hänelle ei kyse ole yökkäämisreflekistä, vaan pelkästään ennakkoluulosta.

Tyttö vain paisuu paisumistaan ja minua harmittaa, että äiti valitsi väärän tien.

Mutta uskon sinua - eri lapsille sopii eri asiat. Sehän kasvattamisessa - kaikessa kasvattamista - onkin vaikeitan. Kunpa etukäteen tietäisi, mitä pitää minkäkin lapsen kohdalla tehdä.

Mutta kokemuksesta olen toista mieltä. Koska itse olin nirso, en ole omaa tyttöäni pakottanut. Hän on ollut pienestä asti ronkeli ruoan kanssa ja yökkinyt. En ole pakottanut jos on maistanut ja yökännyt.

Ruokavalio on laajentunut vuosien myötä todella paljon. Vielä on esimerkiksi spaghetti ja riisi, mistä hän ei pidä. Samoin liha ei tee kauppaansa. Mutta entiset inhokit, kuten määrätyt mausteet ja sipulit ja keitot ja kaalilaatikot yms. menevät nykyään hyvin.

Syö niitä vähemmän, mutta syö kuitenkin ihan hyvin nälkäänsä.

Eli summasummarum. Lapsesi voisi yhtälailla pitää nykyään entisistä inhokeistaan, vaikka et olisi pakottanut maistamaan.

Minulla on nirso lapsi. Hän ei olisi syönyt yhtään mitään. Pakotin aina maistamaan, edes yhden kerran. (Alussa pakotin vähän syömään, kunnes hän kerran yökkäsi - sen jälkeen piti vain maistaa).

Oli ärsyttävää, kun hänelle ei olisi kelvannut mikään pippuri tai sipuli. Aina valittamassa. Mutta maistaa piti.

Nyt poika on 7.5 v. On hän vieläkin nirsompi kuin nirsoilematon isoveljensä. Ei aina tykkää kaikesta ruoasta, mutta makuskaala on huomattavasti laajentunut. Syö jo raakaa sipulia, syö raakaa valkosipulia, syö oliiveja, ottaa pippurin suuhunsa jne.

Minä väitän, että ilman pakottamistani ei oltaisi tässä.

on sairasta alkaa pakottaa yökkivää lasta maistamaan vain sen takia, että näin on tapana.

Ruoasta tulee valtataistelu. Kun ei asiasta tee isoa numeroa, se menee ohi.

Mutta jokainen tavallaan. Tiedän paljon ihmisiä, jotka inhoavat määrättyjä ruokalajeja siksi, että heidät pakotettiin syömään niitä. Uskon, että syön nykyään kaikkia ruokia juuri siksi, että minua ei pakotettu.

Minusta nirous lähtee sillä, että kokeilee kaikkea. Jos kaikkea on maan ja taivaan välillä syönyt, niin mukavuusalue laajenee.

Äitisi olisi pitänyt pakottaa sinut maistamaan. Ei ehkä syömään, mutta maistamaan.

Nykyään aikuisena olen todella ennakkoluuloton ruokien kanssa. Syytä en osaa sanoa, miksi olin lapsena niin nirso. Jotkut ruoat vain yökkäyttivät ja eivätkä menneet alas. Onneksi äiti ei pakottanut syömään niitä.

On aina ollut herkkä yökkäämään, moni ruoka on yökkäyttänyt eka kertaa maistellessa, enkä todellakaan ala pakottaa syömään sitä.

Syö kuitenkin perus ruokia, lemppareitaan vetää isoja lautasellisia, uskon kyllä vakaasti siihen, että iän myötä alkaa maistella ja tottua uusiin ruoka-aineisiin.!



Olin itse todella valikoiva pienenä ruokien suhteen, söin kyllä paljon eri ruokia, mutta oli tiettyjä, joita en yksinkertaisesti pystynyt syömään, vaan ne yökkäytti.







Meillä ei onneksi pakotettu syömään, maistaa piti moniakin juttuja, mutta pakko ei ollut syödä mitään mikä oikeasti maistui minusta pahalle.

Meillä tehtiin kuitenkin monipuolista ja terveellistä kotiruokaa, jotä yleensä kyllä söin.



Nykyään syön melkeinpä mitä vain, (allergioiden rajoissa tietysti) minusta pakottaminen olisi pahentanut tilannetta ehdottomasti.



Tokikaan sille linjalle ei pidä kenenkään lähteä, että annetaan pelkkää vanukasta ja herkkuja, se on taas ihan eri asia.

mutta en henno kieltää kun pyytää leipää tai jugurttia. Kiitos vastauksista, oli hyviä näkökulmia!

Jos aina ruoka-ajan ulkopuolella saa jugurttia ja leipää, niin eihän se kunnon ruoka sitten enää maistu. Älä osta jugurttia kotiin vähään aikaan ja tee selväksi, että jos kunnon ruokaa ei syödä, ei myöskään syödä välipaloja.

Useimmat lapset, jotka ovat ns. nirsoja, todennäköisesti puputtavat välipaloja ruoka-aikojen ulkopuolella. Näin ollen heillä ei ole ruoka-aikana nälkä.

Erään ystäväni pikkulapsi-ikäinen poika on samanlainen. Ei syö kunnolla. Mutta kun äiti syöttää hänelle kaiken aikaa pähkinöitä, maissinaksuja jne. ei pitäisi mielestäni ihmetellä, miksei ruoka-aikana mikään maistu.