Kyllä tämä avioeropäätöksen tekeminen on vaikeaa :(

Ota vähän etäisyyttä suhteeseen, käy vaikka viikonloppulomalla, niin saat selvitettyä ajatuksiasi, jotta tiedät, mitä haluat.

En kuunnellut itseäni samoissa fiiliksissä kuin sinä aikoinaan. Menin naimisiin miehen kanssa jota en rakastanut, saimme yhden lapsen - nyt olemme eronneet, 10 vuotta meni väärän ihmisen kanssa eläessä. Avioliitto ei ollut helppo, tunteeni kun olivat kuolleet ennen sen solmimista ja nyt sitten ollaan loppuelämä lapsen takia tekemisissä. Mies on todella katkera, mutta löysi onneksi heti eromme jälkeen toisen naisen joka varmaankin häntä sitten rakastaa. Eli jos ahdistaa jo nyt, niin ei se muuksi muutu...

no eka kysymys on se, että rakastatko miestäsi? Parisuhteessa pitää suvaita myös niitä aikoja, kun ei olla onnen kukkuloilla, vaan on vastamäkeä. Silloin kysytään sitä tahtoa rakastaa. Mutta jos kokee, että ei tahdo enää rakastaa, niin sitten ei tietenkään kannata parisuhdetta jatkaa. Kannattaa sitten miettiä mistä johtuu oma mielenmuutos, koska kai alunperin mentiin rakkaudesta yhteen.



Monestihan ahdistus johtuu itsestä eikä muista, vaikka siltä saattaa tuntuakin. Jos ei ole tyytyväinen itseensä, niin tietysti sitä on vaikea parisuhteessakaan olla tyytyväinen.

Monestihan ahdistus johtuu itsestä eikä muista, vaikka siltä saattaa tuntuakin.

Tämä on muuten harvinaisen totta!

Kauanko olette olleet yhdessä?



Pitkissä suhteissa tulee helposti ajauduttua arkiseen oravanpyörään. Samaa vanhaa rataa suhteessa, töissä jne. Arki vie mennessään ja ei mikään ihme jos rupeaa ahdistamaan. Tällöin on hyvä havahtua, ja miettiä miten voisi tilannetta muuttaa. Yleensä auttaa, kun aloittaa uuden harrastuksen, hankkii uuden työpaikan tms. Parisuhdetta ei tarvitse aina uhrata.



Ahdistaako sua oikeasti suhde, vai elämä yleensä, mikä heijastuu parisuhteeseen?

En osaa sanoa, ahdistaako elämä vai parisuhde. Kenties molemmat. Olen kyllä yrittänytkin tuulettua ja silti jotenkin vahvistuu tunne, ettei tämä ole sitä mitä haluan. Mutten ole varma, ilmeisestikään, kun lopullisen päätöksen tekeminen tuntuu niin vaikealta :(.



ap

Meillä eroa tehtiin yli 3 vuotta... nyt on päätös tehty ja johan helpotti heti! Tosi ahdistavaa aikaa tuo epätietoisuuden ja jahkaamisen vaiheet mutta hyvänä puolena on nyt, että homma on katsottu kunnolla loppuun saakka eikä tehty mitään impulsiivista. Ja ehkä nyt eron jälkeen on sitten helpompaa, kun ei tarvi enää jossitella, osa erotyöstä on jo tehty suhteen aikana. Tsemppiä!

paitsi että lapsia on 4

mies juo viikonloppuisin

koen olevani itsestäänselvyys



silti eropäätöksen tekeminen ei ole helppoa, pari vuotta on jo hurahtanut näissä mietteissä, vuosi sitten asiaa puitiin yhdessäkin ja päätettiin yrittää vielä yhdessä. Nyt tuntuu ettei mikään kuitenkaan ole muuttunut



mutta lapset, joista jokainen on vielä alle 10v, pitää minut vielä tässä...



onkohan tässä mitään järkeä, kysyn itseltäni säännöllisesti

eikä erota heti kun vähän ahdistaa.

Toisen satuttaminen tässä on kaikista kauheinta...

Kun päätös on tehty, helpottaa. Sitten on vain elettävä sen päätöksen kanssa. tsemppiä!!

Kun pystyt tekemään päätöksen ja muutatte erilleen, kivi tippuu sydämeltä heti ja elämä alkaa uudestaan.



Nimimerkillä kokemusta on

Itse olin nuoresta suhteessa, joka oli vaan ja vuodet kului. En rakastanut miestäni, en välittänytkään, mutta jotenkin vaan en osannut lähteä ja ajattelin, että "kerran on menty yhteen, pitää jaksaa yrittää". Onneksi ei yrityksestä huolimatta saatu lasta ja tajusin lopulta lähteä. Olen onnekas tässä suhteessa ja löysin ihanan miehen, jonka kanssa on kaksi lasta.



Sitten taas pari kaveria ovat tehneet ihan saman, eivät osanneet tehdä sitä ratkaisua silloin tarpeeksi herkästi ja lapsen synnyttyä ovat lopulta tajunneet, että se aviopuoliso ei ole oikea ja eroajatus taas kauhean vaikea johtuen lapsesta. Molemmat manaavat sitä, että miksei silloin 3-5 vuoden jälkeen lähtenyt menemään, kun olivat lapsettomia ja nuoria.

Tosin meillä on yhteisiä lapsia, joiden takia ainakin vielä jatkan suhdetta. Meillä on eri kiinnostuksen kohteet nykyään miehen kanssa.

miten kepein mielin valat nykyään vannotaan.Niin myötä-kuin vastoinkäymisissä ei merkkaa enää mitään kun vähän ahdistaa.Mene/menkää nyt ensin ammattiauttajalle!

haluan nimenomaa selvittää johtuuko ahdistus minusta vai parisuhteestani. Mutta jos on huono olla, miksi pitäisi jäädä väkisin suhteeseen? Kun lapsiakaan ei ole.

kun kuitenkin välitän miehestäni. En vaan tiedä rakastano tarpeeksi, vai onko tämä vain ohimenevä vaihe. Ahdistaa kuitenkin etenkin se, että mies on niin kiinni minussa.



ap

Tosin mulla on pari ystävää jo eronnut eri syiden johdosta. Olisi pitänyt itsekin erota ennen lasten syntymää, nyt sitä sitten kärvistellään huonossa suhteessa.