Lihavat! Miten siedätte itseänne?
Koetteko lähes jatkuvaa inhotusta läskejänne kohtaan, vai onko se asia ihan ok, että olette lihavia?
Mietin vaan, kun joskus näen lihavan naisen syömässä vaikka jäätelöä, että eikö hänelle silloin tule jotain itseinhon tuntemuksia, kun julkisella paikalla nautiskelee herkkuja, vaikka ulkonäkö kertoo ettei todellakaan pitäisi?
Itse ainakin tiedostan ulkona liikkuessani että pitäisi se 5kg laihduttaa, (joo, vaikka olenkin normaalipainoinen, mutta silti,) ja mitenhän on niillä joilla olisi 20kg laihdutettavaa, kuinka jaksatte olla kehossanne?
Mielenkiinnosta vaan kyselen ja samalla erään ystäväni järkyttävää lihomista sivusta seurailen, kun ei voi ymmärtää, että 30v. ja niin lihavaksi itsensä päästänyt vaikkei vielä lapsiakaan ole...
p.s. älkää pahastuko!
Kommentit (31)
teen ihan pirusti töitä, että saisin nääkin läskit pois, tällä viikolla olen käynyt sauvakävelemässä 6 kertaa, 10km kerralla. syön erittäin terveellisesti ja ihan kohtuudella, mutta tuntuu vaan, että lihon. ajattelin tossa äsken kun lenkkeilin, että jos antais mennä vaan, lopettais urheilun ja antais ittensä lihoa muodottomaksi möhkäleeksi. mutta ei, mä olen himokuntoilija enkä voisi tehdä sitä itselleni, mutta kävipähän mielessä.
Ei mulle tule itseinho muuten. Pidän itsestäni, olen mielestäni ihan hyvä ihmiseksi, mulla on rakastava perhe, kiva työ, uraakin tavallaan, ystäviä, mukava asuinympäristö, harrasteita, kiinnostuksen kohteita. En juuri tunne itseinhoa, olen aika onnellinen ja suhtaudun tulevaisuuteen luottavaisesti.
tämä 172/90kg ei tunnu niin kamalalta :)
Mutta aina kun olen (normaalipainoisten) kavereiden kanssa liikenteessä niin itseinho nousee potenssiin sata vaikka olisin uloslähtiessäni suht. tyytyväinen ulkonäkööni.
Pitäisi aina käydä yksin joka paikassa.
Aina peilin edessä käydessä ällöttää. Siksi yritänkin vältellä peilejä ja vaakoja. Lisäksi en yleensä syö julkisilla paikoilla jäätelöä tms. Vaan kotona. Minulla on 30 kiloa ylimääräistä.
Mutta vaateostokset ovat tuskaa.
Muuten en kyllä juurikaan ajattele, mitä muut minusta ovat mieltä. Itse tiedän, että täytyyy laihtua, lähinnä terveyssyistä, ja olen jo vähän (7 kg) laihtunutkin, mutta hidas tie se on.
T. 40-50kg ylipainoinen
Inhoan itseäni, läskejäni ja itsekurin puutettani aivan koko ajan. Bmi 27. Läski on asettunut aika tasaisesti keholleni, joten se vähän helpottaa asiaa. SIlti kaikki vaatteet näyttää kamalilta ja naamanikin on hirvee (vaikkei ole kaksoisleukaa tms) jne. Yök, olen hirveä ja kamala. Varmasti kaikki muutkin pitävät minua aika iljettävänä. Voi kunpa saisin laihdutettua!
Olen 173cm/86kg. Olen kuitenkin hyvässä fyysisessä kunnossa (liikun paljon, tänä vuonna olen juossut jo yhden puolimaratonin ja toinen piakkoin edessä). Ehkäpä tämä hyvä kunto tekee olemuksestani ryhdikkäämmän.
Olen kuitenkin aloittanut laihdutuksen terveydellisistä syistä (vyötäröni on yli 80 cm),
Minunkin pitää syödä. En minä voi vesidieetille alkaa, muuten alkaisi heikottaa aika nopeasti. Itse asiassa jo pelkkä perusaineenvaihduntani vuoksi tarvitsen päivittäin enemmän kaloreita kuin sinä. Jos laihtua haluaisin, tietysti pitäisi kuluttaa vähemmän kuin syö. Tällä hetkellä minulla ei ole motivaatiota laihduttaa. Siihen on yleensä voimia vain hyvässä elämäntilanteessa. Laihduttaminen vaatii suotuisan elämäntilanteen ja paljon oikeanlaista tukea ympäristöstä. Minä koen, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, ammattiin, pituuteen, painoon, älykkyysosamäärään tai muihin merkityksettömiin seikkoihin katsomatta. Miksi minun pitäisi inhota itseäni, koska olen yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset. Jokaisella ihmisellä on omat heikkoutensa. Minun heikkouteni näkyvät ulospäin isona vatsana, jonkun toisen heikkoudet näkyvät ulospäin esim kykenemättömyytenä hallita pätemisentarvetta. Ihmisiä me silti kaikki olemme.
Mulle syömishäiriö on kuin joillekin ehkä alkoholismi. Välillä olen onnistunut laihtumaan 20-25 kg, silloin olen onnellinen ja sosiaalinen.
Sitten se taas alkaa. Lihon, vihaan itseäni.
Se vaikeus ei ole ollenkaan laihduttamisessa, vaan siinä miten painon saa pidettyä.
"Lihavat! Miten siedätte itseänne? p.s. älkää pahastuko! "
kysymys itsessään on jo muotoiltu loukkaavasti...ethän voi normaalipainoisena ja todennäköisesti myös terveenä ymmärtää, että jotkut vain lihoavat esim väärien e-pillereiden takia tai ovat muuten sairaita. Ja syömishäiriöisestä kysymyksesi varmaan tuntuu tosi hyvältä.
Kiva tyyppi olet ap! Kerrassaan ilahduttava ihminen! Jatka samaan malliin.
ja pidän itsestäni juuri tällaisena kun olen. Pituutta on 172 ja painoa 93 ja mitat on juuri minulle sopivat. Olen ollut parikymmentä kiloa painavampi, jolloin en viihtynyt kropassani, ja laihdutin ihannemittoihini, joissa siis olen juuri nyt, vaikka kuinka joku minua pitää etovana läskinä.
Enää ei ole itsetunto-ongelmia, koska omaan juuri sellaisen kropan mistä naisella pidän: minulla on iso pylly ja isot rinnat, vyötärö löytyy, ja löydän helposti vaatteita joissa olen itseni ja miesten mielestä seksikäs. Mikäs tässä ollessa!
tuijotella omia tai toisten läskejä:D
pääosin en vaivannut yhtään itseäni asialla ja söin hyvällä omallatunnolla jätskiä. Loppujen lopuksi aloin laihduttaa terveyteni takia.
Kiloni tuntuvatkin olevan enemmän ongelma sinun kaltaisillesi ihmisille. Kannattaisiko sinun miettiä mikä sinun elämässäsi saa sinut tyytymättömäksi kun jaksat surra niitä olemattomien 5kg tiputusta tai jäätelön syöntiäni yleisellä paikalla. Elämä on liian lyhyt jotta kannattaisi hirveästi pohtia toisten elämistä ja olemista. Nauti omasta elämästäsi :)
enkä suinkaan aio loppelämääni itseäni vihata vaikken laihtumaan pystyisikään.
Itse ainakin tiedostan ulkona liikkuessani että pitäisi se 5kg laihduttaa, (joo, vaikka olenkin normaalipainoinen, mutta silti,)
huono itsetunto tai vääristynyt ruumiinkuva tai molemmat. Jos olet normaalipainoinen, miksi koet itseinhoa tuon 5 kg verran.
Joo, turvotusta voinee tulla pari kiloa, mutta tässä puhuttiin lihavuudesta. Järkyttävää itsepetosta jos joku syyttää kymmenien kilojen ylipainosta pillereitä..
ei todellakaan itsetunnosta tms.!!
huono itsetunto tai vääristynyt ruumiinkuva tai molemmat. Jos olet normaalipainoinen, miksi koet itseinhoa tuon 5 kg verran.
bmi mulla on 27, mutta siihen että olisin nykyisen kauneusihanteen mukainen (normaalipainossa mutta alarajoilla) olisi kyllä se 20 kg laihdutettavaa.
Toisina päivinä kyllä kroppa harmittaa ja päätän ryhtyä muuttamaan elämäntapojani.. taas kerran...
mutta toisina päivinä sitten mietin, että onko siinäkään mitään järkeä, kiusata itseään ja kun tietää, ettei painonpudotus ja elämäntaparemontti kuitenkaan onnistu pysyvästi. Tästä on niin monta kokemusta jo, olen todellinen jojolaihduttelija.
Mä en tee laihduttaessani mitään väärää, tiedän ihan kaiken laihtumisesta teoriassa.
Se, mikä estää mua laihtumasta PYSYVÄSTI on se, että ruoka merkitsee mulle todella paljon. Se on paras asia elämässäni, ollut aina, heti rakkaitteni jälkeen. Eikä mulle riitä mikään että söisin vain 5 kertaa päivässä järkevän annoksen kerrallaan.
Joten, näistä kahdesta olen valinnut sen, että pysyn lihvana ja nautin elämästä mielummin kuin alan taas laihduttamaan, kieltäytymään parhaasta nautinnosta elämässäni (tosin lenkkeilen kyllä, enkä ihan mätä surutta mitä vaan aamusta iltaan -johon kyllä pystyisin- etten lihoisi niin lihavaksi että olisi jo haittaa liikkumiselle ja terveydelle)
Eli siis vastaus kysymykseen, melko hyvin siedän itseäni. Nykyisin myös kiinnitän huomiota siihen, että pukeudun vartalolleni sopiviin vaatteisiin ja laitan itseäni muutenkin (meikillä ja hiukset nätisti) joten peiliinkin on ihan kiva katsoa, yleensä.