Lihavat! Miten siedätte itseänne?
Koetteko lähes jatkuvaa inhotusta läskejänne kohtaan, vai onko se asia ihan ok, että olette lihavia?
Mietin vaan, kun joskus näen lihavan naisen syömässä vaikka jäätelöä, että eikö hänelle silloin tule jotain itseinhon tuntemuksia, kun julkisella paikalla nautiskelee herkkuja, vaikka ulkonäkö kertoo ettei todellakaan pitäisi?
Itse ainakin tiedostan ulkona liikkuessani että pitäisi se 5kg laihduttaa, (joo, vaikka olenkin normaalipainoinen, mutta silti,) ja mitenhän on niillä joilla olisi 20kg laihdutettavaa, kuinka jaksatte olla kehossanne?
Mielenkiinnosta vaan kyselen ja samalla erään ystäväni järkyttävää lihomista sivusta seurailen, kun ei voi ymmärtää, että 30v. ja niin lihavaksi itsensä päästänyt vaikkei vielä lapsiakaan ole...
p.s. älkää pahastuko!
Kommentit (31)
Haukutaan, jos erehtyy syömään julkisella paikalla jäätelön. Auta armias jos ostat hampurilaisen ja syöt sen julkisesti, hyvä ettei päälle syleksitä. Lohtuna voin sanoa, että olin nuorena tosi hoikka ja kuulemma vielä "nättikin". Nyttenkään en paina vielä kuin 82 kg.
kyllä ylipainoisetkin voivat olla kauniita! hoh hoh sun kanssas.
pielessä, kun noin kyselet.
Ihannoit liikaa laihuutta tai jotain. Itsestään pitäminen ei välttämättä lainkaan riipu siitä, mitä painaa ja miltä muuten näyttää.
Toki joskus harmittaa, kun ei mieluista vaatetta ole kaupan mutta muuten elämäni on aika tasapainoista.
Kyllä se itseinho kumpuaa ihan muista syistäkin kuin ylikiloista.
Jos on elämä mallillaan, ei ne kilot haittaa ehkä lainkaan.
Painan 125 kiloa ja terveyssyistä yritän pudottaa pikkuhiljaa. Hiljalleen ne kilot kertyivätkin.
Olen turvonnut 7kg vuodenvaihteesta lopetettuani tupakanpolton. Nyt täytyy vaan hyväksyä että kesällä en bikinikunnossa ole, että ensi kesäksi sitten. Vuodenvaihteeseen olen asettanut tavoitteeksi että 12 kg pois, maanantaina alkaa sopivasti noin puolenkuun kieppeillä dieetti ja kesää sinne joulukuun puoleenväliin eli 6kk. Siinä saa ihan hyvin pudotettua ainakin 10kg, toivottavasti sen 12kg.
Mulla on tosi paha mieli omasta lihomisesta, mutta sillä syömisellä estin itseäni repsahtamaan tupakkaan uudestaan, ja pääsin irti pahasta tavasta!
Nyt vaan tsemppi pitäis löytää. Jos olisin aina ollut tämän kokoinen niin olisi ok.
Enkä ala myöskään vesidieetille jotta sinun herkät silmäsi eivät kärsisi... tarvitsen minäkin ravintoa, ja on naurettavaa ajattua ettei ylipainoisen sovi ruokailla julkisesti!!
että ap kannattas käydä ottaa selvää mikä siellä omassa kuulassa painaa jos noin koville ottaa toisten painoasiat...ettei vaan olisi jotain traumoja lapsuudesta?
163/92kg, lapsena ja nuorena aina tuonne 30v olin hoikka ja jopa laiha, en voi syyttää edes lasten saantia ylipainostani.
30v kahden pienen lapsen aviossa olevana yksinhuoltajana palasin työelämään 5v kotona olon jälkeen, söin mitä ehdin eli iltaisin jotain ja paljon päivät, elin karkeilla ja mitä satuin suuhuni nappaamaan. 5v tuota elämää ja painoa oli 20kg lisää entiseen, vaihdoin työpaikkaa joka ei ollut yhtä stressaava mutta työmatkat veivät omalla autolla 45min suuntaansa sillä välin ehti syödä suklaalevyn jos toisen, 4v ja 15kg.
Siinä vaiheessa tuli 90kg täyteen ja kaverin kanssa menimme painonvartijoihin pääsin jo 69kg kun tuli avioero ja ei mitään mielenkiintoa riittänyt painontarkkailuun.
En ole koskaan erityisesti ajatellut miltä näytän, olenko jonkun mielestä hyvännäköinen tai en, löydän mukavia ja kauniita vaatteita näilläkin mitoilla, ok välillä niitä on korjattava, toisaalta läskit pitävät typerät miehet lotolla.
Enemmän minua suututtaa laihan työkaverin sanonta kun valitan että farkut kiristää että ethän sinä ole mikään lihava, totta hitossa olen lihava, näenhän minä sen peilistä, mutta ei se tee minusta tyhmää, masentunutta tai itseäni inhoavaa.
Yhtä hyvin voisin kysyä tyhmältä että inhottaako sinua olla tyhmä kun huomaat että aina et tajua mitä toiset juttelevat.
vaan oman ulkomuotonsa pitämisestä - kaksi ihan eri asiaa, jotka eivät sulje pois toisiaan.
silti siedä itseäni. Olen mielestäni lihava tankki.
silti siedä itseäni. Olen mielestäni lihava tankki.
Mä olen 172 senttiä pitkä ja painan 98 kiloa. Olen laihduttanut joulun jälkeen 12 kiloa, tavoitteeni on laihtua vielä 13. 85 kiloa painavana olen vielä BMI-taulukon mukaan ylipainoinen mutta mulle se on ideaalipaino. En edes haluaisi olla mikään tikkulaiha. Olen sievä ja tyylikäs ja naimisissa komean ja hoikan miehen kanssa. Lisäksi olen älykäs ja hyvää seuraa, sekä sängyssä että jutellessa. Että mikäs tässä on ollessa.
Sen sijaan ap; jos sulle on noin iso juttu TOISTEN ihmisten syöminen niin pitäisikö sinun keskittyä hoitamaan itse se asia kuntoon? Katsos kun me läskitkin tarvitaan ruokaa. Ja, itse olen ainakin laihtunut nimenomaan syömällä, paastot ei laihduta=)
sitten asiasta marisee mun lääkärille joka tästä syystä mun pillerit vaihto. ennen olin normipainoinen.