Onko " hyppy" kahden lapsen vanhemmuudesta kolmen lapsen...

Isompi oli hyppy yhdestä kahteen kun kahdesta kolmeen. Ekan ja tokan välillä 1 v 6 kk, tokan ja kolmannen tasan 2 v. Ja nyt kova kuume neljännestä! ;-)

ja neljän lapsen vanhemmuuskin on mennyt oikein mukavasti lapset nyt 2x8v, 3v ja 2v

Mut meillä olikin esikko jo 11v kun kuopus syntyi, keskimmäinen oli 1,9v!

Tosin kolmas lapsi oli hiukan vaativampi kuin isoveljensä. Ei viihtynyt yksikseen ollenkaan ennen kuin oppi ryömimään 5,5 kk iässä. Ihan hyvin on kaikki mennyt. Lapset nyt 5v6kk, 3v4kk ja 11kk.

Minusta se ensimmäinen lapsi on se suurimman muutoksen aiheuttaja. Sitten kun lapsen myötä on jo siirrytty elämään perhe-elämää, niin siinä samassa mallissa menevät sitten ne seuraavatkin lapset.



Tietysti on jotain yksityiskohtia, jotka kolmannen kohdalla muuttuvat kahteen verrattuna: huvipuistossa ei riitä jokaista lasta kohden enää omaa aikuista valvojaa, lapset eivät enää kulje rattaissa, tmv. Mutta eivät nämäkään ole välttämättä lapsilukusidonnaisia asioita, vaan vanhin lapsi nyt on jo kertakaikkiaan niin vanha, ettei tarvitse kädestäpitelijää joka hetki. Ja vanhin lapsi on jo joka tapauksessa niin vanha, että hänen pitää antaa kävellä aivan itse, eikä halua enää olla rattaissa.

Eli pelkään että en riitä kolmelle, meillä molemmat myös olleet koliikkivauvoja joten sekin pelottaa, jaksaminen yleensä. AP

Ekat lapsemme ovat kaksoset joten sinänsä meillä ei ole kokemusta tuosta 1->2 lapsen erosta. Alku kahden kanssa oli kyllä vaikeaa ja oli suuri sokki kun liikkuminen esim. vaikeutui. Kun joskus otti yhden mukaansa niin oli helppoa...



No meillä kaksoset olivat jo 5v kun tämä kolmas syntyi ja täytyy sanoa, että yllättävän raskaana oeln tämän kokenut. Ehkä johtuu siitä, että olen jo tottunut nukkumaan yöni kunnolla. Viime valvomisesta on varmaan jo 3 vuotta (ennen vauvaa siis). Lisäksi sitä oli myös tottunut siihen, että näiden kahden kanssa pääsi jo aika helpolla. Kulkeminen oli helppoa jne.



Asiaan varmasti myös vaikuttaa se, että tämä kolmas ei ole PÄIVISIN erityisen hyvä nukkuja, eli en mielestäni ehdi tehdä yhtään mitään näiden kahden vanhemman kanssa täällä! Siitä on huono omatunto jatkuvasti. Iltaisin en myöksään enää ehdi lukea iltasatuja kun pitää imettää vauvaa:((((. Isä sitten yrittää tehdä sitä mutta minä en ikinä voi ellen ole pumpannut maitoa niin että isi voi antaa sitä vauvalle.



Kulkeminen oli alussa jonkin verran hankalampaa kun piti taas tottua siihen että vaunut pitää aina ottaa mukaan. Eikä vauvan kanssa voi oikein pitkille autoajeluille aina lähteä kun ei aina autossa viihdy... Lisäksi autoilukin on isompien kanssa hankalampaa kun nyt joutuvat istumaan vierekkäin autossa -> tappelut autossa ovat lisääntyneet.



No tätä kolmatta en siltikään jättäisi tekemättä. Luulenpa että jo ½ vuoden päästä täälläkin tuntuu ihan erilaiselta! Kunhan tämä kolmaskin alkaa osallistua leikkeihin niin uskon että helpottaa.

Ton koliikkipelon ymmärrän. Varmasti kahden jälkeen jo toivotte ja olette ansainneet vähän helpomman ja antoisamman vauva-ajan. Kun teillä on ollut koliikkivauvoja, niin varmasti olette halunneet hoitaa ja helliä lapsianne parhaanne mukaan. Olette yrittäneet helpottaa vauvan oloa, vaikka ikävä kyllä juuri mikään ei ehkä ole auttanut.



Itse ajattelen, että tämä hoivaamishalu jää helposti päälle myöhemminkin, koska vauva on pienenä joutunut niin kovin kärsimään (kuka sitä tietää onko vauva suuremmin kärsinyt, mutta siltähän se aikuiselle näyttää). Jos kuitenkin jo kolmatta harkitsette, niin ensimmäinen lapsenne on jo kasvamassa kovaa vauhtia isoksi tytöksi tai pojaksi. Hän on koko ajan aina kypsempi itsenäisempään toimintaan ja leikkiin. Tarvii toki vielä vanhempiaan paljon, mutta kuitenkin aina vaan vähemmän. Vaikka se lapsen isoksi " päästäminen" onkin vanhemmista haikeaa, niin lasta ei kuitenkaan pidä kahlita ikuiseksi vauvaksi.



Näin ajattelen, että teillä voi hyvinkin jo olla tilaa kolmannellekin, vaikka se ei itsestä aivan vielä ihan siltä tuntuisikaan. Mutta hätäillä näissä asioissa ei tietenkään kuitenkaan pidä, sehän on selvä.

Lapset; 4v 10kk, 2v 7kk ja kohta 7kk. Meillä tuo keskimmäinen on keskonen ja hieman ns ´sairas´ ja tuntuu vieläkin vähän vaavilta. Mutta ihan hyvin tässä on mennyt kolmen kanssa. Ainoostaan autossa (viiden hengen) tuntuu, et pitäis olla hieman isompi, jotta joku perheen ulkopuolinenkin mahtuisi tilavasti kyytiin. Mutta kun talossa on tilaa ja miehen kanssa molemmat ollaan lapsirakkaita, niin mikäs tässä, lisääkin lapsia halutaan :)



Eli meidän mielestämme tämä ei ole ollut rankkaa, eikä ole ole ns hyppyä ollut juuri nimeksikään :)