Sukulaisen syntymäpäivät...
Mitä tehdä miehelle, joka ei lähde KOSKAAN mukaan syntymäpäiville? Pitääkö vaan jatkaa edelleen niin että minä äitinä käytän lapsia sukulaisten juhlissa? Ärsyttää kyllä, kun mies ei suostu lähtemään. Syytä en tiedä, sanoo aina että kun on tekemistä, noh, niin minullakin, mutta jos tuohon perustelee että kotona on hommia, ei ikinä pääsisi mihinkään. Lapsetkin alkaa jo ihmetellä, että miksi muut liikkuu perheittäin ja meillä ei..
Kommentit (16)
Miten olette joutuneet yhteen noin epäsosiaalisten miesten kanssa?
juhliin mukaan?
Ei meilläkään mies aina kaikkialle lähde, mutta ei ikinä kiellä lapsia sinne viemästä.
minnekään miehen suvun juhliin mennä, joista en tunne ketään. Ei olla millään tasolla tekemisissä, niine n vain näyttäytymisen vuoksi halua sinne mennä.
Ja jos mies haluaa, niin menköön yksin. En anna lapsia mukaan.
Ymmärtäkää nyt hyvät naiset, että teidän pikkuserkut ja sukulaistädit ei välttämättä kaikkia kiinnosta.
vai onko tilanne jossain vaiheessa muuttunut? Onko mies ujo tai pelkääkö hän jollain tavalla sosiaalisia tilanteita? Vai onko vaan yksin kotona viihtyvää sorttia?
Jos tilanne on aina ollut näin ja yksin olo on miehen luonne, olet mielestäni suhteeseen ryhtyessäsi hyäksynyt hänet sellaisena kuin hän on. Jos asiassa on tapahtunut joku muutos, syy pitäisi selvittää.
Muakin ihmetyttää, miksi lapsia ei saisi viedä sukulaisten juhliin?
Eikö mies halua tutustua vaimon sukulaisiin vai meettekö miehenkin sukulaisille niin, että mies ei tule koskaan mukaan?
pelkästään omista sukulaisistani, vaan myös miehen. Ja kyllä, kun mies ei suostu käyttämään lapsia, koen että minun velvollisuus on kuitenkin antaa lasten luoda suhde myös miehen sukuun...
silloin olla millään tasolla tekemisissä. Jos tutustuisi ihmisiin, saattaisi yhteydenpitoa olla vaikka kuinka paljon.
Avioliitossa puolison sukulaisista tulee myös omia sukulaisia. On omituinen näkökanta, ettei halua olla toisen sukulaisten kanssa tekemisissä. Onhan lastenkin tunnettava juurensa. Kyllä meillä sekä minä tunnen kuuluvani miehen sukuun ja mies tuntee kuuluvansa minun sukuun. Ei ole sun ja mun sukulaisia vaan meidän sukulaisia.
minnekään miehen suvun juhliin mennä, joista en tunne ketään. Ei olla millään tasolla tekemisissä, niine n vain näyttäytymisen vuoksi halua sinne mennä. Ja jos mies haluaa, niin menköön yksin. En anna lapsia mukaan. Ymmärtäkää nyt hyvät naiset, että teidän pikkuserkut ja sukulaistädit ei välttämättä kaikkia kiinnosta.
sanonut miehellesi täämän lauseen:
"Mua niin HÄVETTÄÄ kun sinä et tule mukaan. Kaikki ihmettelee ja pyörittelee silmiään kun kerron siellä noita sun tekosyitäs mikset muka pääse. Me ollaan AINOA perhe joka ei mene sinne yhdessä. Minä en nyt enää selittele mitään puolestasi. Sanon kaikille jotka kysyvät, että Seppoa ei nyt vaan huvittanut tulla. Omapa on häpeäsi."
Jos mies ei ole mikään paniikkihäiriöstä tai vastaavasta kärsivä henkilö, älä lähde puolustelemaan ja selittelemään hänen käytöstään, vaan totea vaan, että miestä ei huvittanut tulla tai että hän ei halunnut tulla. Mies voi sitten itse selitellä asiat sukulaisilleen.
sanonut miehellesi täämän lauseen: "Mua niin HÄVETTÄÄ kun sinä et tule mukaan. Kaikki ihmettelee ja pyörittelee silmiään kun kerron siellä noita sun tekosyitäs mikset muka pääse. Me ollaan AINOA perhe joka ei mene sinne yhdessä. Minä en nyt enää selittele mitään puolestasi. Sanon kaikille jotka kysyvät, että Seppoa ei nyt vaan huvittanut tulla. Omapa on häpeäsi."
Miehelle taannoin kerroin, että enää en keksi tekosyitä vaan sanon suoraan ettei sua vaan huvita...
sanonut miehellesi täämän lauseen: "Mua niin HÄVETTÄÄ kun sinä et tule mukaan. Kaikki ihmettelee ja pyörittelee silmiään kun kerron siellä noita sun tekosyitäs mikset muka pääse. Me ollaan AINOA perhe joka ei mene sinne yhdessä. Minä en nyt enää selittele mitään puolestasi. Sanon kaikille jotka kysyvät, että Seppoa ei nyt vaan huvittanut tulla. Omapa on häpeäsi."
Paitsi kun on noita vekaroita vääntänyt, niin pakkohan se vaan on noita sosiaalisia verkostoja ylläpitää. Seinähullujahan noista muuten kasvaa. :)
Tai ainakin meillä on. Sukuaan ei voi valita, mutta ystävät voi.
Tai ainakin meillä on. Sukuaan ei voi valita, mutta ystävät voi.
En jaksaisi katsella tuollaista.
Meillä molemmat tasapuolisesti huolehtivat sukulaisvierailuista. Ei ole kysymystäkään siitä, että toinen jäisi pois vain "koska ei huvita". Mies oma-aloitteisesti muistaa minun sukuni tapaamiset, minä laitan uuteen kalenteriin valmiiksi miehen mummon nimipäivät joita perinteisesti juhlistetaan, että muistan pitää sen illan vapaana.
että ihmiset ovat erilaisia.
Mutta niinpä, sellainen tohottava av-mamma joka suorittaa elämää täydellisesti hirveällä pätemisellä ja nalkuttaa muunlaisille kuin hän itse on, on toki aina se ainoa oikeanlainen malli-ihminen. :)
mies ei lähde minnekään. Etukäteen ilmoitan nyt on ne ja ne ja sitten ihan pokkana ilmoittaa ettei ole ikinä ilmoittanutkaan lähtevänsä ja ei lähde. Monta kertaa kieltää mua viemästä lapsia mukaan, mutta nyt lapset ovat itse sen verran vanhoja että haluavat lähteä.
Kun meille tulee joku, johon haluan että koko perhe osallistuu, mä teen tarjouksen, teen sulle suklaakakun, jos tulet sinne ja sinne. En näitä tee kovin usein, n 2 krt vuodessa, silloin mies on suostunut, kun tietää että on mulle tärkeää.
Puhumalla päästiin suurimman ohi, vieläkin on juhlia, joihin ei suostu menemään, mutta lähden silloin lapsien kanssa. Ja monta, monta kertaa jälkikäteen puhun, kun oli NIIN mukavaa.