Lue keskustelun säännöt.
Hermot menee kirkuvaan pentuun
15.01.2010 |
Keinoja lopettaa se? Oli kova uhmaikä, nyt luulin että helpotti, mutta edelleenkään mitään vastoinkäymistä ei kestä ilman että alkaa kirkumaan. Mä ei kirkumista harrasta, joten ei oo opittu. Päivärytmi ennustettava, on ruokaa, lepoa, on yritetty kehumista, tarroja...Neuvolassa sanovat vaan että on vaan tämmöinen temperamentti :-(.
Lapsi nyt 4 v ja kun meni päiväkotiin, jaksoin paremmin. Mutta loma-ajat on vaikeita kestää ja tänään on päiväkodin suunnittelupäivä ja pidin yhden vapaapäivän sen takia. Virhe... olisi vaan pitänyt laittaa johonkin ventovieraaseen päiväkotiin hoitoon :-(.
Toista en oo uskaltanut ajatellakaan, kun tää yksikin on niin vaikeaa.
On mulla mieskin, paljon työmatkalla...
Kommentit (34)
että rupea tekemään asiat oman halusi mukaan ja anna lapsen peesata sua! Tee rutiinit itsellesi mieliksi eikä lapselle. Elämästä voi tulla hieman siedettävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saada omaa aikaa, jaksat tämän kirkumisjakson paremmin levänneenä.
laita lapsi vaikka omaan huoneeseen siksi ajaksi kun kirkuu
Miten lapsella menee päiväkodissa? Kiukutteleeko siellä jatkuvasti?
Kuulostaa siltä, että kokeilee rajojaan. On huomannut "hyvän" keinon saada äidin huomio.
Älä mene mukaan siihen huutamiseen. Vie lapsi toiseen huoneeseen ja laita ovi kiinni ja sano, että saa tulla pois, kun on rauhoittunut.
Pidä tiukka ja johdonmukainen kuri. Älä anna periksi huutamiselle.
Sinä päätät mitä tehdään, ei kirkuva lapsi.
Kun minun esikoiseni oli 4v, laitoin tytön omaan huoneeseen ja istuin oven takana, ettei pääsee sieltä pois. Tämä esti myös itseäni käymästä lapseen käsiksi, kun hermot kiristyi äärimmilleen. Siinä sit molemmat rauhoituttiin ja lopulta halattiin.
jos on jotain asiaa sen voi sanoa sit kun on rauhoittunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta esim. herääminen ei yhteisinä vapaapäivinä voi tapahtua mun haluni mukaan myöhemmin kuin tavallisena arkipäivänä. Ja hänen syömiset menee suht säännöllisesti. On pakko olla säännöllinen ruokarytmi, hoikka lapsi ja jos on nälissään, kärisee entistä enemmän.
Joten mitä mä voin muuttaa?
Miten saa tajuamaan että tuolla kirkumisella ja ulinalla ei saavuta mitään? Olen hyvin tarkkka siitä etten pslkitse sitä. Monet kivat reissut tyyliin uimahallireissut on peruttu tuon takia.
ap
että rupea tekemään asiat oman halusi mukaan ja anna lapsen peesata sua! Tee rutiinit itsellesi mieliksi eikä lapselle. Elämästä voi tulla hieman siedettävämpää.
silloin voisi auttaa että tekisitte rauhassa jotain yhdessä. Meidän uhmaikäinen kaipasi yhteen aikaan joka tarhapäivän jälkeen puolen tunnin sylittelyn. Siinä samalla vähän katsottiin jotain kuvia tai kirjoja, mutta pääasia oli siinä että lapsi sai levähtää äidin sylissä niin kauan kuin itse halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"että rupea tekemään asiat oman halusi mukaan ja anna lapsen peesata sua! Tee rutiinit itsellesi mieliksi eikä lapselle. Elämästä voi tulla hieman siedettävämpää."
Tämän kun joku sanoisi kummipoikani vanhemmille, he ovat niin pihalla...
on meillä arestinurkkakin. Siellä pysyy, mutta ei muista hillitä itseään.
Ja huomiota saa muutenkin, tänäänkin oli jo kivaa yhdessäoloa. Tuli pieni vastustus, ja kirkuminen alkoi taas.
laita lapsi vaikka omaan huoneeseen siksi ajaksi kun kirkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi lasta, joista nuoremmalla voimakas tempperamentti. Kirkuu ja huutaa aina kun joku menee toisin kuin hän oli ajatellut.
Mun mielestä meillä helpottaa nimenomaan se, että lapsia on kaksi. Ei yksinkertasesti voida tehdä ainoastaan yhden henkilön mielen mukaisesti. En nyt tarkota tietenkään että etidän pitää tehdä tähän tilanteeseen toinen lapsi, vaan totean vain itse huomanneeni, että olen alkanut itse välttelemään aina jos on mahdollista niitä tilanteita, joissa tiedän lapsen hermostuvan. Ja tämä on väärin mun mielestä ja täysin mun periaatteiden vastaista. Kun mun mielestä sitä kiljumista ja huutamista ei pitäisi palkita.
Voimia sinulle taisteluun.
hän osaa olla myös kiva, iloinen, mukava, fiksu tyttö... hoitajat sanovat, ettei ikinä ole kirkunut, eikä muutenkaan kovin kiukutellut siellä. On kyllä voimakastahtoinen. Ja kuulemma aina sopii keskinäiset kahinat tyyliin "sovitaanko riidat" (tää on siis mun taktiikka, että riidat pitää sopia). Eli on vähän oppinut.
Mä en anna periksi. Asutaan kerrostalossa ja tänään kun pidin huoneessaan väkisin ja sanoin just noin, niin alakerran naapuri koputti lattiaan :-(. Annoin silti kirkua kirkkumiset loppuun.
ap
Miten lapsella menee päiväkodissa? Kiukutteleeko siellä jatkuvasti?
Kuulostaa siltä, että kokeilee rajojaan. On huomannut "hyvän" keinon saada äidin huomio.
Älä mene mukaan siihen huutamiseen. Vie lapsi toiseen huoneeseen ja laita ovi kiinni ja sano, että saa tulla pois, kun on rauhoittunut.
Pidä tiukka ja johdonmukainen kuri. Älä anna periksi huutamiselle.
Sinä päätät mitä tehdään, ei kirkuva lapsi.Kun minun esikoiseni oli 4v, laitoin tytön omaan huoneeseen ja istuin oven takana, ettei pääsee sieltä pois. Tämä esti myös itseäni käymästä lapseen käsiksi, kun hermot kiristyi äärimmilleen. Siinä sit molemmat rauhoituttiin ja lopulta halattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai lapsen kirkuminen ole mikään synti! Minkä takia neljävuotiaan pitää hillitä itsensä, jos ei sentään satuta muita? EIkö teillä saa näyttää tunteitaan ja pettymystään? Lapsi vasta harjoittelee tunteidensa hallintaa. Lapsi kaipaa aikaa ja lempeää opastusta eikä mitään aresteja. Jos lapsi alkaa kirkua turhautumistaan, niin rankaisu siinä tilanteessa on ihan urpojen hommaa.
ja tuhma kotona, niin se on selvä merkki siitä, että se pinnistelee päiväkodissa ja purkaa IHAN OIKEAA pahaa oloaan kotona. Eli nyt hellyyttä lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen koettanut tätäkin... että joka päivä on positiivista yhdessäoloa, luetaan kirjoja, pelataan jne. Mutta ei se auta.
Epäilin jotain "oikeaa" vikaa, mutta neuvolassa sanottiin, että ei ole todennäköistä, ei siis ole keskittymiskyvytön tai ylivilkas, ja on kuulemma älykäs ja kehittynyt ajattelu tuonikäiseksi. Osaa yhteenlaskua, kirjoittaa, vähän lukeakin. On itse oppinut leikkitietokoneella. Itsekin opin nuorena lukemaan.
Mutta itsehillintä on miinuksen puolella täällä kotona.
Nyt taas leikkii ihan kivasti tuossa postimiestä, tekee kirjeitä paperista ja kirjoittelee ja piirtelee niihin. Niin kuin ei ikinä olisi ollut kirkuva lapsi...
silloin voisi auttaa että tekisitte rauhassa jotain yhdessä. Meidän uhmaikäinen kaipasi yhteen aikaan joka tarhapäivän jälkeen puolen tunnin sylittelyn. Siinä samalla vähän katsottiin jotain kuvia tai kirjoja, mutta pääasia oli siinä että lapsi sai levähtää äidin sylissä niin kauan kuin itse halusi.
anteeksi vaan. Kyllä maailmaan huutoa mahtuu, ja normaalien lapsien on tapana pistää äidit lujille.
ei kai lapsen kirkuminen ole mikään synti! Minkä takia neljävuotiaan pitää hillitä itsensä, jos ei sentään satuta muita? EIkö teillä saa näyttää tunteitaan ja pettymystään? Lapsi vasta harjoittelee tunteidensa hallintaa. Lapsi kaipaa aikaa ja lempeää opastusta eikä mitään aresteja. Jos lapsi alkaa kirkua turhautumistaan, niin rankaisu siinä tilanteessa on ihan urpojen hommaa.
Kyse ei siis ole siitä etteikö tunteita saa näyttää vaan siitä että niitä pitäisi opetella näyttämään muullakin tavalla kuin kiljumalla suoraa huutoa. Kokeile itse elää arkea lapsen kanssa joka alkaa kiljua ja raivota heti kun joku asia menee vähänkin vinoon. Kyse ei siis ole pienistä raivareista silloin tällöin vaan monta kertaa päivässä toistuvasta kiljumisesta ja huutamisesta.
Nelivuotias on mielestäni jo niin iso että ymmärtää puhetta ja voi keskustella millaista on asiallinen käytös ja miten omaa turhautumista ja harmia voisi käsitellä. Hyvästä tilanteen hallinnasta tietenkin rohkaistaan ja kehutaan lasta.
niitä tulee vähän joka tilanteessa... Mä yritän olla "itsekäs" etten tasoita liikaa tietään.
Varmaan se toinen lapsi koulisi tuota, mies haluaisi, mutta mä oon sanonut, että en tiedä jaksanko jos tulee toinen samanlainen...
ap
Meillä kaksi lasta, joista nuoremmalla voimakas tempperamentti. Kirkuu ja huutaa aina kun joku menee toisin kuin hän oli ajatellut.
Mun mielestä meillä helpottaa nimenomaan se, että lapsia on kaksi. Ei yksinkertasesti voida tehdä ainoastaan yhden henkilön mielen mukaisesti. En nyt tarkota tietenkään että etidän pitää tehdä tähän tilanteeseen toinen lapsi, vaan totean vain itse huomanneeni, että olen alkanut itse välttelemään aina jos on mahdollista niitä tilanteita, joissa tiedän lapsen hermostuvan. Ja tämä on väärin mun mielestä ja täysin mun periaatteiden vastaista. Kun mun mielestä sitä kiljumista ja huutamista ei pitäisi palkita.
Voimia sinulle taisteluun.
Älä ap välitä syyllistäjistä. Eihän tänne kukaan valittaisi jos lapsi "vaan vähän tunteitaan näyttäisi ja kirkuisi, voivoi". Käytös on oikeati aika kamalaa ja mietityttävää, jos sen takia ei toista lastakaan halua/uskalla hommata. Toivon, että löydät jonkun ratkaisun asiaan ja nautitte äiti-tytär -suhteestanne! :) Itse en ala mitään ehdottelemaankaan, kun en oikeasti asiasta mitään tiedä. Voimia!
jotain kivaa tekemistä, sen sijaan että SÄ istut koneella?? Uskomattomia tapauksia nykyään, olispa kiva kattoa mitä sun lapsi kirjottas susta, jos se pääsis koneelle!
kysyn ihan tosissaan...