Ihan rikki ja toisaalta onnellinen, kolmosraskaudesta yks elävä vauva...
Raskauteni alkoi kolmosraskautena, mutta muuttui reilusti yli puolen välin jälkeen kaksosraskaudeksi ja kaksosista selvisi vain toinen. Heillä oli todella suuri painoero ja pienempi oli liian heikko selvitäkseen.
Tunteet on mennyt jonkinmoista vuoristorataa. Välillä olen onnellisempi kun koskaan vauvasta (ja muista isommista lapsista) ja välillä taas ikävöin kahta menetettyä vauvaa ja millaista elämä olisi kolmen pienen kanssa.
Meillä on kolme isompaa lasta, vanhin on eskarilainen.
Kommentit (17)
Olen todella pahoillani, en edes osaa kuvitella tunteitasi. Suosittelen kuitenkin menemään ammattilaisen juttusille koko perheen, kuten edellinenkin vastaaja.
jos kerran teillä oli jo kolme lasta entuudestaan, kolme lisää olisi ollut jo aika paljon!
Taidat olla melko tunnekylmä ihminen?
onni onnettomuudessa jos kerran teillä oli jo kolme lasta entuudestaan, kolme lisää olisi ollut jo aika paljon!
jos kerran teillä oli jo kolme lasta entuudestaan, kolme lisää olisi ollut jo aika paljon!
Tieto lisää tuskaa. Aika moni raskaus alkaa itseasiassa kaksoisraskautena, mutta toinen menee kesken niin varhain, ettei kukaan koskaan saa tietää siitä.
Eikös synnytyksessä tule pois myös se aiemmin kuollut vauva? Eli sillon viimeistään sen tietäis. Korjatkaa, jos olen tässä väärässä.
Tieto lisää tuskaa. Aika moni raskaus alkaa itseasiassa kaksoisraskautena, mutta toinen menee kesken niin varhain, ettei kukaan koskaan saa tietää siitä.
Joskus melko isotkin sikiöt "sulavat" pois. Joskus "muumioituvat"
Kun, että odottaa koko ajan yhtä, saa sen ja jälkikäteen ilmoitetaan, että istukkatutkimuksessa todettiin siellä olleen kaksi muutakin.
Kun, että odottaa koko ajan yhtä, saa sen ja jälkikäteen ilmoitetaan, että istukkatutkimuksessa todettiin siellä olleen kaksi muutakin.
ja että vain toinen jäi eloon.
Ja osanottoni toisen vauvan menetyksestä. Voimia sinulle ja koko perheellenne. Varmasti ristiriitaiset tunteet kaikilla.
ensi viikolla. Selvinnyt vauva on 1kk 3vko ikäinen vasta.
Niin ihan selvennykseksi, jos tämä nyt jollekin oli epäselvää, että rv 29 yksi kolmosista kuoli kohtuun ja rv 34 syntyivät kaksoset, joista toinen eli pari vuorokautta ja toinen vietti sairaalassa ensimmäiset 3viikkoa, mutta selvisi.
Jos tällä nyt jotain merkitystä on niin ihan luomukolmoset oli kyseessä.
ap kiittää vastauksista ja odottelee aikaa terapiaan, josta toivoo olevan apua koko perheelle
Varmasti vaikea iloita vauvasta, kun on menettänyt kaksi. Ammattilaisella käymisestä on varmasti apua, minua ainakin auttoi kun surin mieheni poismenoa.
Osanottoni ap, todella rankka elämäntilanne teillä.
Tiedäthän AP Käpy ry:n toiminnasta? Käpy on tarkoitettu kaikille lapsikuolemaperheille, siis myös kohtukuolemaperheille.
Sen lisäksi nettitukiryhmä tuntematon enkeli on ainakin minulle ollut suunnaton apu ja turva. Se on suljettu yhteisö niille, joilta on kuollut lapsi kohtuun tai hyvin pian syntymän jälkeen.
http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/
Muista ap puhua tunteistasi ja avuntarpeesta läheistesi kanssa. Lapsen kuolema on niin kamala asia, että aina ihmiset eivät oikein osaa suhtautua siihen lainkaan. Eikä kukaan voi arvata miltä sinusta tuntuu jos et kerro.
Minulta on kuollut lapsi kohtuun rv 38.
Voimia ap.
Ihan varmasti kamala ensin kokea kohtukuolema ja sen jälkeen menettää toinen kaksosista hetki synnytyksen jälkeen.
*lämmin halaus ap:lle*
Minä olen kokenut kohtukuoleman rv 40 ja jo se oli ihan kamalaa ja toipuminen vei aikaa.
Vaikka päälimmäisenä tunteena on varmasti ilo vauvasta, suru seuraa mukana. Surkaa rauhassa ja työstäkää se tunne ajallaan,jotta jatkossa elo sujuu rauhaisasti.
Ei sitä surua saa peittääkään tai unohtaa, sillä jokainen vauva olisi ollut yksilö.
teille, ja onnea uudesta vauvasta! Ei ole helppo tilanne, kun täytyy käydä koko tunneskaala läpi. Käykää ihmeessä jonkun ammattilaisen juttusilla, myös lapset. Kannattaa selvittää kaikkien osalta nuo tunteet, etteivät sitten jää vaivaamaan myöhemmin.
Kaikkea hyvää teille kaikille!