Mitä mummosi sanoi sinulle, kun olit lapsena syömässä hänen luonaan?
Oma mummoni tarjosi ruokaa, ja jos joku ruoka ei heti maistunut, hän haki tietosanakirjan ja näytti kuvia Ambomaan nälkään kuolleiden lasten ruumiista ja karjui että näin sinullekin käy, jos et syö mummin tekemään pikkelsiä!
Vihasin pikkelsiä ja sen etikkaista makua yli kaiken lapsena ja yökkäsin aina kun mummi niskasta puristaen pakotti minut maistamaan sitä.
Kun olin 10 v hän teetti minulla 12-tuntisia työpäiviä puutarhassaan raskas aikuisten rautalapio kädessä ja jos en ollut hänen mielestään tarpeeksi ahkera ja ripeä, hän tokaisi, että se ken ei työtä tee, sen ei myöskään pidä syömän tai se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Laiskan hiki syödessä, vilu työtä tehdessä oli myös yksi hänen lempilauseensa kun työstä hikisenä 12 tunnin työpäivän jälkeen 10-vuotiaana istuin illallispöytään syömään nälkäisenä.
Hänellä oli myös kissoja ja kerran kun tulin sisään samaan aikaan kun hänen rotukissansa oli syömässä, hän alkoi hakkaamaan minua puisella henkarilla selkään ja karjui että rakastaa kissaansa vain ja ainoastaan eikä minua yhtään, enkä saa koskaan häiritä hänen rotukissansa ruokailua.
Onko teidän muiden mummot ollet samanlaisia teille lapsena vai onko minun mummoni jotenkin erilainen?
Hän on vielä elossa ja täyttää kohta 94 v ja asuu kotona yksin ja hoitaa yksin kauppa-ostoksensa eikä ota apua vastaan keneltäkään.
Kommentit (16)
mun mummoni lähinnä lisäsi mun leivälle voita ja käski syödä enemmän jotta kasvan. mun mummoni oli maailman paras mummo. niin kovin rakas minulle.
hakkaa henkarilla selkään ja sano, että näin sitä nykyään annetaan vauhtia mummoille ja jos ei suoriudu niin sitten vaan laitokseen paskavaippoihin makaamaan ja kuolemaan nälkään ja janoon. Ja kun se sitten oikeasti makaa siellä suu auki käy lorauttamassa pikkelsiä suuhun.
hakkaa henkarilla selkään ja sano, että näin sitä nykyään annetaan vauhtia mummoille ja jos ei suoriudu niin sitten vaan laitokseen paskavaippoihin makaamaan ja kuolemaan nälkään ja janoon. Ja kun se sitten oikeasti makaa siellä suu auki käy lorauttamassa pikkelsiä suuhun.
"kahvihetki kullan kallis" ja sitten me tytöt juotiin kaffea (olin 2-vuotias) :-)
"kahvihetki kullan kallis" ja sitten me tytöt juotiin kaffea (olin 2-vuotias) :-)
Minulla oli myös onni omistaa kaksi juuri tuollaista mummoa :)
Voi että se oli hyvää! Kukaan ei ole osannut tehdä samanlaista ja mummokin on kuollut, joten tämä muisto jää mieleeni talteen.
Tämä mummu asui samassa taloudessa ja määräsi kaikesta, koska talo oli hänen. Minulla piti olla letit tai ainakin tukka kiinni, koska "mustalais-akat kulkee hapenet levällään, se ei ole valkolaisten hommaa". Kaiken piti tapahtua kuten hänen lapsuudessaan 1910-luvulla. "Ei sitä ennenkään" ja "kyllä sitä ennenkin" olivat tuttuja lauseita. Koulun jälkeen ei saanut mennä kavereiden luo, koska "olette jo koulussa nähneet eikä sitä ennenkään pitkin kyliä juostu".
Kerran meillä tuli pikkusiskon kanssa kinaa, mutta sovimme pian riitamme. Vaan sitten mummu hyppäsi siihen ja aikoi lyödä siskoani hyppunarulla. Kun sain revittyä mummun kädestä, hän otti aseekseen koivuhalon. Sisko juoksi talvipakkasella sukkasillaan äidin luo navettaan. Aina niin huonojalkainen mummu känkkäsi sujuvasti perässä ilmoittamaan, että penikat hyppivät hänen silmilleen.
Elimme pelon vallassa, kun mummulla oli paha päivä ja kaikki asiat huonosti. Silloin äiti varoitti jo heti ulko-ovella koulusta tullessa, että nyt pitää olla hissukseen. Mummu valitti koko ajan kaikesta: kuinka kaikki oli ollut paljon paremmin silloinkun hän oli emäntä talossa. Etenkin äitiämme (miniä) haukkui koko ajan meille lapsille.
Juttua olisi kirjan verran, mutta vähän esimerkkejä.
Yök! Mies vihaa isäänsä edelleen. On antanut sille kerran turpiinkin.
Toinen oli lempeä ja hellä, hemmotteli ja piti hyvänä, ja hänen mottonsa oli "kukas lapsen pilalle lellii jos ei oma mummo?" ja "lasta ei voi hemmotella liikaa". Teki aina vain lempiruokiani. Rakas ihana kultainen mummo
hoputti meitä serkuksia ruokapöytään: "Tulkaahan nyt syömään ni pääsee huoleti!" :) Ja kova ikävä on hänen tekemää maksakastiketta ja pottumuussia :/
sanoi aina, että "puuro se olla pitää, vellillä ei pääse kuin veräjälle asti".
Mumma tarjosi usein sellaisia ruokia, joista tykkäsin, kun tulimme käymään: keittokinkkua, karjalanpiirakoita, vispipuuroa, leipäjuustoa lakkahillon kera ja löysiä kananmunia. Muutkin mumman ruuat muistuu mieleen: pannulla paistetut lihapullat, pannulla lämmitetty makaroonilaatikko ja tietynlainen lihakastike. Vaikka olen nykyään kasvissyöjä, muistan edelleen miten hyviltä nuo maistui!
En ollut mumman kanssa mitenkään erityisen läheinen, mutta muistan kyllä jo tuolloin ajatelleeni, että mumma teki aina sellaisia ruokia, mistä minä tykkäsin. Mumma oli ehkä aika sulkeutunut ihminen, eikä oikein hyvä tunteiden kanssa, joten ehkä tuo oli hänen tapansa välittää.
joka alkoi: toinen oli mummo from hell...
Taisi mummeli rajan takaa pyyhkäistä tekstin tiehensä! :D
Oli kuitenkin samaa maata kuin ap:n mummo, pakkosyöttö ja uhkailu oli tuttua ruokailutilanteissa. Jätetään nyt se loppu sit kirjoittamatta, ettei mummu mellasta yöllä täällä kotona. Mutta hullu se oli, ilkeä psykopaatti.
Minun elossa oleva mummoni on IHANA, osoittaa myös välittämisensä lähinnä ruuan kautta: lapsena sain aina tuoretta pullaa, niin paljon, kuin vaan jaksoin syödä.
Mummi myös laittoi (laittaa edelleen, kun Suomessa käyn) lempiruokiani: makaroonilaatikkoa (siis sitä lihatonta), lihapullia (kermaa tai voita ei todella niissä säästellä), graavilohta, mansikkakiisseliä kermavaahdolla ("kyllä sinun täytyy syödä kermaa reippaasti, kun noin laiha riuku olet!"), nakkikastiketta, karjalanpaistia... : ) kiitos, mummi!
Oli aina koulusta tullessani meillä pullat mukana, ettei minun tarvinnut olla iltapäivisin yksin.
Minä viheliäinen menin syntymään ja pakotin hänen tyttärensä menemään isäni kanssa naimisiin. Piti ihan kuulemmanimit pistää paperiin. Mun syytä oli, että äidin koulut jäi käymättä jne jne. Olin ihan isän puolen suvun näköinenkin, niin ruma että kuka tuonkin huolii koskaan. Jne jne.
Kaverillani oli ihana mummo, mäkin sain hänen luona mummon pannulla paistetuja lihapullia ja muusia, joka nuijittiin kattilassa. Päälle mustikkapiirasta, sellanen oikein iso pelllillinen aina oli. Olin tosi kateellinen kaverille hänen mummustaan...
Mummon nuoruudessa se oli herrojen herkkua. Mummini mielestä kahvia piti antaa heti pienestä pitäen, kun sitä kerrankin oli saatavilla. Kahviin pantiin tietenkin moooooonta lusikallista sokeria joukkoon. Olenkin ollut kofeiiniaddikti siis jo 5 -vuotiaasta lähtien.. ; D Äitini ei tietenkään tiennyt asiasta.
Mun mummo antoi mulle kaikenlaisia herkkuja mitä kotona ei useinkaan saanut ja muutenkin hemmotteli mua.
Pidin mummosta hyvin paljon, ehkä enemmän kuin vanhemmistani.