Saako lapsenlapsi mennä isovanhemman hautajais-iltana

itse aikanaan. Oli jotenkin turvallisempaa olla ystävien seurassa. Hautajaispaikkakunnalla ei asunut muita sukulaisia enkä kokenut tarpeelliseksi lähteä itse matkustamaan heidän perässään.

Minä ainakin otin pari lasia viiniä saman iltana kun mummi haudattiin. Kotona kyllä, mutta tarpeeseen tuli.

mennä illalla elokuviin katsomaan Sekaisin Marista. Liput oli jo varattu. Kummallisen huono omatunto siitä oli, mutta päättelimme, ettemme voi muuttaa maailman tilannetta paremmaksi istumalla kotona ja tuijottamalla uutisista niitä sortuvia torneja. Niinpä menimme elokuviin, mitenkään väheksymättä iskujen kohteeksi joutuneiden ihmisten tuskaa.

mutta kun oma äitini kuoli aamulla lähdimme nuorimmaisen kanssa iltapäivällä luistelemaan. Oli ihana ja kuulakas pakkaspäivä ja me katseltiin tähtiä ja mietittiin missä mummi on. Teki hyvää minunkin päälleni!

Kun pari kaveria tuli viikonloppuna juhlimaan synttäreitäni (kakku + kahvit ja siitä kaupungille), eräs heistä jankutti moneen kertaa ettei meidän tarvitse lähteä mihinkään jne. Se ahdisti. Minä surin mummoni kuolemaa tavallani ja muutenkin olin hyväksynyt vanhan ja sairaan ihmisen kuoleman. Tuli ihan sellainen olo, että olen jotenkin viallinen kun en ryve ja itke koko ajan. Hautajaisissa sitten itkimme perheeni kanssa, mutta jo muistotilaisuudessa olimme iloisia ja keventyneitä. En osaa sanoa, olisinko jaksanut lähteä sen päivän iltana baariin.

Jokainen suree (tai on surematta) tavallaan. Se, että menee hautajaisiltana baariin ei missään nimessä kerro mitään surusi syvyydestä tai suhteestasi isovanhempaan tms.

Jos siltä tuntuu niin siitä vaan. Riippuu varmaan aika paljon tilanteesta. Kun toinen mummoni kuoli äkillisesti, olin ihan murtunut koko hautajaispäivän enkä takuulla olisi mennyt. Toinen mummo kuoli yli 90v vanhana syöpään ja ne surut oli surtu jo kauan ennen sitä varsinaista hautajaispäivää. Samana iltana kävin kaverin synttäreillä.

Itse peruin kihlajaiseni, kun pappani yhtäkkiä kuoli edellisenä päivänä. En halunnut mitään juhlia kun oli niin suruinen ja itkuinen olo.