kertokaa kokemuksia sektiostanne

Kipulääkitys viikon ajan, kolme kasisatasta puranaa vuorokaudessa. Ihan ok.



Tottakai varovaiset liikkeet, nousut yms. ettei haava pääse repeytymään.



Haava parani ihan ok. Tosin ärsyy vielä vuosia myöhemminkin satunnaisesti. Kutiaa ja tuntoaisti puolittainen.

Kipulääkitys viikon ajan, kolme kasisatasta puranaa vuorokaudessa. Ihan ok. Tottakai varovaiset liikkeet, nousut yms. ettei haava pääse repeytymään. Haava parani ihan ok. Tosin ärsyy vielä vuosia myöhemminkin satunnaisesti. Kutiaa ja tuntoaisti puolittainen.

joille sektio oli tosi helppo nakki. Kipulääkettä söin neljä päivää, kipupumppu otettiin pois n. 10 tuntia leikkauksen jälkeen, jolloin nousin myös ekan kerran ylös. Nyt leikkauksesta on kolmisen viikkoa ja haava on hyvin parantunut ja leikkauskohta enää vain "tuntuu" vähäsen (kuin vanha mustelma), muttei satu, eikä ole sattunut pitkiin aikoihin. Eka viikko oli pahin, eikä missään kohtaa kivut olleet mitenkään sietämättömiä. Ikävintä oli oikeastaan pahat ilmavaivat, sitä "herkkua" kesti pari-kolme päivää kun maha oli kun ilmalaiva. Siihenkin vaivaan kyllä sai lääkettä sairaalassa.



Haavaa piti suihkutella vähintään pari kertaa päivässä ja antaa sille ilmakylpyjä. Tikkejä oli itselläni kuusi ja ne poistettiin neljäntenä päivänä leikkauksen jälkeen.



Minulle tehtiin siis kiireellinen sektio. Kokemus oli yllättävän positiivinen, vaikka pelkäsin etukäteen sektiota lähes kuollakseni (yksi alatiesynnytys takana aikaisemmin).



Itse leikkaus sujui aika vauhdikkaasti ja leikkauksessa ikävintä oli se, että puudutuksesta tuli itselleni aika voimakasta vapinaa. Vapinaakin olisi lääkitty jos olisin halunnut, sain pahinta tutinaa hillittyä rentoutumalla.



Eli lohdutuksena, että näinkin helpolla siitä voi oikeasti ihminen selvitä. :)

Itse leikkaus ei tunnu miltään. Sen jälkeen oli paha olo, oksensin tarjotut kuoharit. :) Leikkauksesta toipumisessa eka vuorokausi ikävin.



Olen kokenut molemmat tavat, sektioon voisin mennä uudestaan koska vaan.

vaikka aluksi pelottikin kun en saanut sairaalasta mitään tietoa etukäteen sektiosta vaikka pyysin. Pyydettin vaan soittamaan edellisenä päivänä sairaalaan niin saisin tietää leikkauksen kellonajan.



Tärisin sitten peloissani kun mua vietiin leikkaussaliin, mutta siellä kaikki sitten onneks sujui hyvin ja ihana tyttö syntyi. Tylsää oli joutua heräämöön kolmeksi tunniksi odottamaan puutumisen loppumista. Mulla kutisi kaikki paikat leikkauksen jälkeen, johtui puudutuksesta ja sai raapia ittensä verille.



Muistaakseni seuraavana päivänä piti koittaa sit ite kävellä vessaan ja jalat meinas mennä alta. Olin sairaalassa 3päivää ja kävely oli parit eka viikkoa hankalaa mutta sujui kyllä, vähän etukenossa kun ei ihan voinut suorassa kulkea. Kaikki perusaskareet kyllä sujui ja hyvä niin kun mieheni häipyi vähän ennen lapsen syntymää ja piti itse selvitä. Pari viikkoa lapsen syntymästä lähdin ulkoilemaan, sitä ennen oli kovat pakkaset niin ei päästy.



Arpi parani hyvin, alussa iho oli vähän tunnoton siitä ympäriltä mutta nykyään ihan normaali.Haavaa hoidin vain suihkuttelemalla, ja alussa kipulääkettä tarpeen mukaan. Nyt sektiosta on kulunut pian 2v. Toinen lapseni syntyy pian, ja tällä kertaa toivon synnyttäväni alakautta. Esikoinen syntyi sektiolla perätilan takia.

Synnytin elektiivisellä sektiolla perätilan vuoksi reilu 6 viikkoa sitten.

Itse leikkausta jännitin ihan turhaan, se oli liiankin helppo operaatio, kuten koko leikkaus päivä. Heräämössä minulle tuli kamala kutina, mutta siihenkin sain lääkkeen.

Seuraavana aamuna nousin itse ylös ja se oli ainoa asia mikä sattui usean päivän ajan, siis sängystä nouseminen. Kipulääkkeitä söin vain leikkauksen jälkeisen päivän.

3 päivää tuntui siltä kun vatsa olisi ommeltu liian lyhyeksi - siis selkää oli vaikea pitää suorassa, kävelin kumarassa ja jouduin keskittymään suoristamaaan selän.

Leikkaus oli pe iltapäivällä, kotiuduin ma päivällä.

Viilto on lyhyt ja alhaalla vaakatasossa, hakaset poistettiin 6.päivää leikkauksesta.

Haava parani heti hyvin ja on jo tosi haalea, vain tunto sen alueelta puuttuu, mikä on normaalia.

Olo leikkauksen jälkeen on niin pian normaali, että ongelma on lähinnä se, että muistaa olla rehkimättä ja nostelematta, itse vähän väliä unohtelin.

Kaksi kaveriani synnytti viikon sisään ja toinen heistä repesi 24h kestäneessä synnytyksessä niin pahasti, ettei istu vieläkään normaalisti, joten sektio on loppujen lopuksi helppo vaihtoehto.

Olen 26v, ensisynnyttäjä ja minulla on urheilu taustaa.

-synnytin sunnuntaina puoliltapäivin hätäsektiolla ja kaikki ei muutenkaan mennyt niinkuin piti. Vauva tosin ei ollut koskaan hengenvaarassa, kiitos edes siitä. Pääsin synnytyksen jälkeen suihkuun keskiviikko iltaåäivällä ja siihen asti olin "sidottuna" sängyssä. Joku muu hoiti lapsemme. (Joku muu joi kai ne kuoharitkin...) Pääsin kotiin perjantaina. Haavaa ei sattunut milloinkaan ja paraneminen eteni nopeasti. Ehkä syynä oli lähes totaalinen parin päivän tajuttomuus... Pahin painajainen oli se suihkukeskiviikko, kun taju palasi ja tajusin olleeni suihkutta niin kauan ja niiiiiiiin suihkun tarpeessa. =)

Minulle tehtiin hätäsektio, raskausmyrkytyksen vuoksi. Sektio tehtiin keskellä yötä, minut pidettiin nukuutettuna seuraavaan iltaan. Kipua en tuntenut missään vaiheessa, paitsi ensinmäisen kerran ylös noustessa. Liikkeelle lähdin 2 vrk kuluttua leikkauksesta, tämän ajan jouduin makaamaan omista terveyssyistä johtuen. Kotiin lääkäri lupasi viikon päästä, mutta sain "kinuttua jo 5 vrk päästä. Ulkolin heti kotiin päästyäni, kävin jo seuraavana päivänä kaupassa, apteekissa ja pankissakin...



Eli en kokenut yli pääsemätöntä särkyä missään vaiheessa, mutta jos olisin saanut valita niin olisin kumminkin synnyttänyt alakautta!

Tai sitten sain niin rankasti kipulääkettä, että ei tuntunut missään. Paljon vaikeampi oli toipua seuraavasta synnytyksestä, joka oli suht normaali alatiesynnytys (muutamin tikein).



Tosta sektiosta vaan jäi psyykkisesti mulle jotenkin vajaa olo, kun se lapsi sitten putkahti yllättäen ilman ponnisteluja maailmaan. Että jotain jäi siitä synnytyksestä kokematta. Mutta oikeesti toi nyt vaan on jotain järjetöntä ajattelutapaa, joka ei oikeasti ole merkityksellistä.

esikoiseni reilut 4 vuotta sitten. Kakkonen syntyi suunnitellulla sektiolla reilut 2 vuotta sitten ja kohta on taas suunniteltu sektio edessä. En riemusta hypi, mutta ei ole vaihtoehtoja kun alakautta ei multa mahdu lapset syntymään.



Itse sektio menee helposti, mutta toipuminen ei ole ollut kummallakaan kerralla helppoa. Molemmista olen ollut 6 päivää sairaalassa. Arpeni on pystysuoraan, hätäsektio tehtiin pystyyn ja sitten toinen suunniteltu sektio vedettiin vanhaa arpea myöten. Oon ollut tosi kipeä vatsastani ja en ole pystynyt nousemaan ekana päivänä leikkauksen jälkeen sängystä kun on meinannut taju lähteä! Molemmilla kerroilla haava on ommeltu sillai että tikkien poistossa se lanka pitää vetää kerralla läpi ja se sattuu! Toka kerralla en saanut juuri mitään kipulääkkeitä ekaksi yöksi ja kun kohtu supisteli takaisin omaan kokoonsa luulin tekeväni kuolemaa...Yökkö pystyi antamaan vain supon joka ekalla supistuksella tuli ulos enkä pystynyt edes itse sitä takaisinkaan laittamaan....Toka ja tämä kolmas sektioni ovat ulkomailla, joten maassa maan tavalla. Suomessa ei ollut mitään kipuja jälkeen päin, paitsi itse liikkuminen aiheutti kipua! Suomessa sain suoraan tipasta kipulääkettä monta päivää sektion jälkeen.



Tällä kolmannella sektiokerralla olen kyllä maailman hankalin asiakas kun osaan jo vaatia kaikenlaista....

sanoisin, että älä suunnittele tätäkään liian tarkasti, se on sama homma kuin synnytyksen kanssa, ei auta suunnittelu... Itse ymmärrän paremmin kuin hyvin leikkauskammosi, samaa podin itsekin, kun jouduin ensimmäiseen sektiooni. Se oli suunniteltu sektio vauvan perätilan vuoksi. Toinen sektioni oli kiireellinen. Nyt voin kertoa, että kokemukset oli täysin erilaiset. Ensimmäisen jälkeen olin tosi kipeä ja meni monta vuorokautta, ennen kuin pystyin edes yrittämään sängystä nousemista pyörtymättä. Toipuminen kesti kauan ja olin varma etten ikinä enää tunne vatsalihasteni olemassaoloa... No, toisella kerralla varauduin samaan ja yllätyin iloisesti. Haava on ainakin 10cm lyhyempi, verta meni kolmannes ensimmäisen määrästä ja kaikki meni todella hyvin. Molemmat laikkaukset siis itsessään meni hienosti, vain paranemisessa oli huisi ero!

Eka viikko oli pahin. Siinäkin lähinnä mahamassan siirto puolelta toiselle.

Itse haava oli vain pari päivää kipeä.

Alatiesynnytykseen verrattuna peace of kake ;-)

Oli siis suunniteltu sektio ja 20 niittiä sain nahkaan.

Paljon pahempi, kuin mikään alatiesynnytys. Toipuminen kesti kauan.