Uskotko Jumalaan?
Mutta et harjoita uskoasi mitenkään. Ehkä satunnaisella rukouksella silloin kuin on hankalaa. Miksi? Pelkäätkö että sinut leimataan vai mikä on syy?
Kommentit (33)
Uskon Jumalaan mutta en kuulu mihinkään seurakuntaan. Luen usein raamattua ja olen saanut kristillisen kasvatuksen. Olen tutustunut myös koraaniin ja yllättynyt kuinka paljon samankaltaisuutta raamattuun on.
eli uskon jumalaan kaiken luoneena voimana, mutta raamattu on mulle yhtä kuin hyvää kaunokirjallisuutta. siellä on paljon hyviä ajatuksia siitä miten elää ja miten olla toisille ihmisiksi, mutta jeesuksen jumalallisuuteen en usko. valovoimainen Ihminen hän vain mielestäni oli, ja tuota ihmisellä parhaillaan olemista on toki tärkeää juhlia jossain kohta kalenterivuotta, miksei jouluna :)
Jeesus on vain kirja. Tokihan minä kirjoihin uskon satuina.
hiukkasen sen jälkeen ettei jumalia ole olemassa kun olin ymmärtänyt ettei joulupukkiakaan ole.
ei vain pysty vaikka yrittäisi, anteeksi vain. Toivottavasti Suomessa saisivat ateistitkin pian ihmisarvon valtaväestön silmissä.
vaikka aina se ei ole helppoa. Usko on kuitenkin elämäni tärkein asia.
Mielestäni on ihan hyvä, että kirkkoomme saa kuulua sellainenkin, jolla on vain vähän uskoa. Eihän sitä pysty kukaan mittaamaan. Ja jossain vaikeassa elämäntilanteessa Jumala voi puhutella erityisesti ja kirkkokin saada uuden merkityksen.
ei ole luonnontieteellinen asia. Siis uskon Jumalaan ihan konkreettisesti, ja ajattelen, että luonnontiede on itseään korjaavaa, teoriaa, joka ei voi tavoittaa Jumalaa. Jumala paljastaa ihmiselle vain sen mitä tahtoo. Tiede, uskonto, taide ja musiikki ovat kaikki eri tapoja kuvata todellisuutta. Jos käsket luonnotieteilijän tai runoilijan kuvaamaan lintua, vastaukset ovat ihan erilaiset ja silti molemmat ovat oikeassa. Ei toinen sulje toista pois. Eikä todellisuus ole vain yhden näkökulman saavutettavissa...
Minä myös rukoilen säännöllisesti.
Mutta numeroa en uskostani tee, juuri koska nykyään on moni on uskontorasistinen, alkaa jopa suoranainen kiusaaminen jos asiasta kertoo. Joskus erehdyin kertomaan ateistille että minulle henkilökohtaisesti usko on erittäin tärkeä asia. Siitäkös suloinen "soppa" syntyi. Nyt olen viisastunut ja uskon hiljaa itsekseni. Uskon kuitenkin että nykyään tieto on niin kattavaa ja saatavilla että joka haluaa, niin saa kyllä tietoa näistä asioista ilman että asiaa mainostaisimme :)
Miksi ateistin kanssa ei voi keskustella uskonnosta? Mikä siitä tekee niin salailtavan asian? Se toisen uskomisesta kysely on vain uteliaisuutta. Ajattelepa jos kaverisi kertoisi sinulle että hänellä on pitkä ja tuuhea häntä jota voi heilutella, etkö olisi kiinnostunut tietämään miltä tuntuu kun on häntä jos itselläsi ei olisi?
Toivottavasti Suomessa saisivat ateistitkin pian ihmisarvon valtaväestön silmissä.
Tätä minäkin toivon.
Harvaa kiinnostaa keskustella ihmisen kanssa, joka väittää sinua joko hulluksi tai tyhmäksi, eikä edes halua edes lähtökohtaisesti yrittää ymmärtää. Nyt pinnalla oleva kiihkoateismi on yksinkertaisesti rasittavaa. Jaksaisitko itse keskustella ihmisen kanssa, joka toitottaa, että joudut helvettiin, et ymmärrä mistään mitään ja sinun pitäisi välittömästi alkaa ajatella prikulleen kuten hän? Nykyisin onneksi tällaisten kristittyjen käännytystoiminta on vähentynyt, mutta "vapaa-ajattelijoilla" tuntuu olevan valtava tarve saada kaikki ajattelemaan oman oppinsa mukaan.
Miksi ateistin kanssa ei voi keskustella uskonnosta? Mikä siitä tekee niin salailtavan asian? Se toisen uskomisesta kysely on vain uteliaisuutta. Ajattelepa jos kaverisi kertoisi sinulle että hänellä on pitkä ja tuuhea häntä jota voi heilutella, etkö olisi kiinnostunut tietämään miltä tuntuu kun on häntä jos itselläsi ei olisi?
EDIT: Itse kysymykseen. Minä en tiedä uskonko, mutta toivon ainakin, että Jumala olisi. Kirkossa käyn kyllä useammin kuin vain häissä, hautajaisissa ja jouluna, muissakin uskonnollisissa tilaisuuksissa tulee joskus käytyä, mutta en suuremmin pidä arjessa meteliä uskomisistani tai uskomatta jättämisistäni. Uskoni on minun ja Jumalani völinen asia ja ihannetila olisi, että se näkyisi ulospäin lähinnä lähimmäisenrakkautena. No, ihannetilasta ollaan kaukana.
En väittänyt hulluksi tai tyhmäksi enkä yrittänyt ketään"käännyttää". Kysyin vain mahdollisuutta asiallisesti keskustella asiasta josta ei ole eikä voi olla omakohtaista keskustelua. Olen oikeasti ihan kiva ihminen ja pystyn keskustelemaan asioista asiallisesti vaikka helvettiin olenkin matkalla.
Ajattelepa jos kaverisi kertoisi sinulle että hänellä on pitkä ja tuuhea häntä jota voi heilutella, etkö olisi kiinnostunut tietämään miltä tuntuu kun on häntä jos itselläsi ei olisi?
Onhan se toden totta kiinnostavaa kuulla, miltä tuntuu, että on häntä, kun ei ole häntää.
Miltä tuntuu, että Jumala on olemassa, on jo vähemmän kiinnostavaa.
näkymätön häntä, niin ei siinä hirveästi jää keskustelulle sijaa.
Täällä palstalla ateistihihhulointi on äärimmäisen rasittavaa ja valitettavasti IRL törmää välillä samantapaisiin ihmisiin. Toki tuntemistani ateisteista monet ovat ihan tolkun ihmisiä, mutta osalle on aika vaikea ymmärtää, että uskossa ei ole kyse luonnontieteestä. Tai että se, että jokin uskossa ei ole loogista tai järkeenkäypää ei tarkoita, että se olisi automaattisesti väärin. Kaikkivaltiaan kun ei lähtökohtaisesti tarvitse noudattaa logiikan lakeja tai selittää tekemisiään, jos sitä ei satu huvittamaan.
En väittänyt hulluksi tai tyhmäksi enkä yrittänyt ketään"käännyttää". Kysyin vain mahdollisuutta asiallisesti keskustella asiasta josta ei ole eikä voi olla omakohtaista keskustelua. Olen oikeasti ihan kiva ihminen ja pystyn keskustelemaan asioista asiallisesti vaikka helvettiin olenkin matkalla.
Joskus olen oikein toivonut että voisin uskoa johonkin itseäni suurempaan, silloin vastuu omasta elämästä ja joskus huonoistakin valinnoista olisi loppu viimeksi muualla. Älykkäänä ihmisenä en kuitenkaan ole siihen koskaan kyennyt.
Kaikkivaltiaan kun ei lähtökohtaisesti tarvitse noudattaa logiikan lakeja tai selittää tekemisiään, jos sitä ei satu huvittamaan.
Ei kaikkivaltiaan tekemisissä olekaan mitään logiikkaa, mutta kyllä hän olisi selitysvelvollinen tekemisistään, jos nimittäin esittäytyy täydellisen hyvänä. Aika paha juttu, jos ei huvita.
Vertasin uskontoa häntään siksi että minulla sellaista ei ole eikä voi ollakaan, kuten ei uskontoakaan, mutta olisi kiva tietää miltä tuntuu uskoa johonkin. Voisin kuvitella että helpottaisi elämää. (siis se uskonto, ei häntä)
pidän uskoani niin henkilökohtaisena asiana, etten siitä tiedottele.
ja helpottaisi kiipeilyä ja loikkimista. Ja sillä voisi hätistellä kärpäsiä ja hyttysiä.
Itse olen siirtynyt ateismiin kallellaan olevasta agnostikosta epäileväksi uskojaksi/uskoon kallellaan olevaksi agnostikoksi ja enpä nyt tiedä onko tämä vaihdos helpottanut elämääni. Jos aiemmin katsoin olevani tilivelvollinen vain itselleni (ja läheisilleni), niin nyt sitten pitänee olla tilivelvollinen Jumalallekin. Itseään on paljon helpompi hämätä ja itsensä on helppo päästää helpolla ja keksiä tekosyitä. Tilivelvollisuudesta Jumalalle taas on aivan turha kuvitella selviävänsä edes läheskään puhtain paperein, joten sopii vain toivoa, että Jumala sattuisi akuutilla hetkellä erityisen armolliselle päälle ;-)
Tietysti jos sattuisi uskossaan olemaan enemmän kallellaan tuonne helluntalaiseen/menestysteologiseen suuntaan, niin voisihan se helpottaakin, mutta kun minulla näyttäisi olevan edessä vähän toisen suuntainen uskontie. Johdatusta vai jotain muuta, tiedä häntä.
Voisin kuvitella että helpottaisi elämää. (siis se uskonto, ei häntä)
isältäni että törmääkö lentokoneet jumalaan. Isä naureskeli että ei törmää. Taivaassa on vain pilviä ja muita lentokoneita.
Kysyin että missäs se Jeesus sitten on niin isä vastasi että ihmisten päänsisällä. Kysyin että no eikö se lentänytkään sinne taivaaseen ja vilkuttanut niille opetuslapsille niin isä vastasi että lensihän se siinä kirjassa. Lensihän Nils Holgersonkin taivaalla omassa kirjassaan.
Sitten valaistuin. Tajusin että Jeesus on vain kirja.