Miten saan lapsen tarhan ovesta sisään?
Näin maanantai-aamun ratoksi tämmöinen kysymys. Lapsi on ollut tarhassa syyskuusta, mutta joulukuussa alkoi tarhan ovella vimmattu poispyrkiminen.
Kaikki kai alkoi siitä kun juuri 4-vuotta täyttävä poikani yritti ottaa tarhasta pienen lelun mukaansa, jonka ovella bongasin ja palautettiin heti lto:lle vaikka poika lelun poisantoa vastustelikin. Lto sanoi hieman tuohtuneena, että ei saa varastaa ja poika taisi siitä loukkaantua. Tästä päivästä asti on tarhaan meno näin joululomankin jälkeen ollut pojalle haastavaa, vaikka matka sujuisikin hyvin ja hyvillä mielin, niin poika laittaa jarrut päälle heti tarhan ovella, pyrkii vimmatusti pois.
Kannan pojan sisään ja annan rimpuilevan lapsen lto:n syliin joka vie hänet leikkeihin.
Onko kenelläkään mitään ideaa, mitä voisin tehdä jotta tarhaan meno sujuisi sopuisasti? Poika on aika itsepäinen ja päättäväinen, lienee taka-ajatuksena, että jos lyön jarrut pohjaan niin ei tarvitse mennä tarhaan. Mietin myös sitä, että voi olla jotain huomionhakua tässä toisena taka-ajatuksena, en tiedä. Olen puhunut, että ei se auta laittaa jarruja päälle kun sinne tarhaan täytyy vaan joka päivä mennä, äidin pitää mennä myös töihin. Olen koettanut lahjoa tarroilla, jättää suuremmin huomiotta ovella, neuvotella ym. Ei tunnu omat niksit toimivan. Apuva siis pyydän.
Kommentit (10)
mikä tilanteessa / päiväkodissa ahdistaa? Meillä ainakin asiasta puhuminen on auttanut, ja olen sitä mieltä että neljävuotiaskin osaa sen verran pukea tunnetta sanoiksi (itsellä lapset 4 ja 5). Kuuntele lasta! Jo se auttaa.
- ja keskustelu asiasta siis kotona kiireettömästi, ei päiväkodissa.
olisi sanonut että näillä leluilla leikitään päiväkodissa ja ne ovat yhteisiä. Varmasti 4v koki tulleensa väärin kohdelluksi ja pahasti. Kyllä minäkin suuttuisin jos minua syyttä varkaaksi nimiteltäisiin ja joutuisin sitten vielä tuon natsin vallan alla elämään ja vanhemmatkin vielä samaa mieltä kuin lto.
Ehkä sinun pitäisi kysyä miksi ei halua mennä tarhaan ja keskustella johtuuko tuosta tapahtumasta.
Mitä muuta pitäisi sanoa, jos noin iso lapsi vie lelun mukanaan, kun on lähdössä kotiin??
En tajua tätä nykyajan lässytystä ja sitä, että koko ajan pitäisi lasta "ymmärtää" loputtomasti!
Ap, lapsi ovesta sisälle vaan normaalisti. Kyllä se rimpuilu loppuu aikanaan!
Lapsi sanoo, että on surullinen. Ja surullinen siksi kun joutuu äidistä eroon.
Tokihan varastaminen on väärin ja siitä meillä on keskusteltu aikaisemminkin kun poika tunki jotain glitter-pinnejä taskuunsa kaupassa, siksi olin myös niillä lonjoilla että ei saa ottaa tarhan leluja kotiin ja poika ei suurin surminkaan halunnut laskea lelusta irti ja palauttaa tarhaan.
Kiitoksia muuten kakkonen vai mikä lienitkään, ajattelin tuota myös että turhia selittelemättä vaan sinne tarhaan. Toisaalta tuntuu kurjalta kun poikaa surettaa ero äidistä. Huoh.
Eihän se kivaa ole, mutta olen ihan varma siitä, että vastustelu jää jossain vaiheessa pois. Silloin yhtäkkiä huomaat, että sinulle se ajanjakso on ollut valtavan pitkä, mutta poikasi ei sitä yhtäkkiä muista lainkaan.
Todennäköisesti ensi syksy viimeistään alkaa jo aivan erilaisissa merkeissä ja jo kauan ennen sitä tulee muutosta parempaan.
Ette voi tosissanne odottaa että 3-vuotiaan ajatusmaailma vastaa aikuista? Ei lelun ottaminen mukaan ole 3-vutoiaalle varastamista. Varastamista se on sitten kun lapsi on tarpeeksi iso ymmärtämään mitä varastaminen edes on.
ei varmaan pienet lapset varasta, mutta kyllä minä tuolle 4-vuotta juuri täyttäneelle kerron, ettei kaupasta, tarhasta tai kaverilta saa ottaa mitään mukaan omin lupineen, että sitä kutstutaan varastamiseksi ja niin ei saa tehdä.
Taidan huomenna tehdä juurikin noin, että turhempia selittelemättä tarhaan vaan. Toivottavasti menisi pian ohi tämä pakitteleminen ja vastustus..
Jos on, niin sitten voi keskustella ja pohtia ja määritellä niitä tunteita ja syitä, mutta jos EI ole vaihtoehtoa, eli lapsen on mentävä sinne tarhaan, ei siinä tilanteessa voi alkaa selitellä, silloin vaan viedään lapsi, jätetään se sinne ja lähdetään äkkiä töihin.
Teet niin kuin nytkin: annat lapsen tarhantädille ja poistut itse nopeasti ovesta ulos. Niin se menee. Ihan turha miettiä ja puhua ja maanitella ja kierrellä ja kaarrella. Jämptisti vaan. Se on lapsen kannalta selkein ja paras vaihtoehto.