Open näkemys lahja-asiaan

Olen luokanopettaja ja ajattelisin että sinänsä ammattini takia en ajattele tarvitsevani lahjoja. En pidä toivottavana että tuotaisiin lahja ihan vain silmänpalvonnan vuoksi. Sen sijaan ajattelisin niin että joulutoivotus kuuluu hyviin tapoihin ja joku pieni lapsen omatekemä piirros tai kortti ajaa hyvin tuon asian.



Mitä tulee lahjoihin, niin koen että ne jotka haluavat lahjalla muistaa ovat jostain syystä olleen erityisen tyytyväisiä työpanokseeni ja se on heidän tapansa kiittää. On myös perheitä joiden kanssa on tehty tiivistä yhteistyötä pitkin kouluvuotta ja kun yhteydenpito on muutenkin ollut tiivistä (eikä aina sen takia että lapsessa on jotain "erityistä", vaan minulla on ollut onni saada muutenkin aktiivisia, osallistuvia ja idearikkaita vanhempia yhteistyöhön mukaan) tuntuisi oudolta jollei joulua toivotettaisi.



Näiden läheisemmiksi tulleiden vanhempien kohdalla olisi tuntunut oudolta jollen olisi muistanut myös heitä, mutten voi tehdä sitä koulun virallisessa ympäristössä, koska se loukkaisi muita oppilaita jotka olisivat eri asemassa. Ajattelin myös että jos muistaisin kaikkia kotiporukoita, mutta kun se taas olisi tuntunut teennäiseltä kun en ole joka lapselta edes nähnyt kuin toisen vanhemman. Niinpä vedin rajan siihen että ne vanhemmat, joita muutenkin näen vapaa-aikana, saavat muistamisen ja muuten sitten kaikille oppilaille kortti pienellä runolla ja joulukarkki.



Eli minulle joulun toivottaminen on hyvä tapa, lahja taas joko kiitoksen osoitus tai sitten kuuluu asiaan kun on muodostunut muutenkin tiiviimpi yhteistyösuhde.



Mitä sitten teen millekin lahjalle tai mistä lahjasta tykkään minkäkin verran on oma asiani. En tietenkään ns. pidä varsinaisesti kaikista lahjoista, mutta ajatus on mielestäni tärkein. En myöskään säilytä kaikkia lahjoja, sillä ei minulla ole erikseen koriste-esinetilpehöörihyllyjä. Kierrätän osan saamisistani, mutten toki sitä antajalle kerro ja kuitenkin se lahjan antajan hyvä ajatus on minulle tärkein ja se mikä mieltä lämmittää vaikka lahjana olisi mikä tahansa juttu. en voi edes olettaa että lapset tai vanhemmat alkaisivat pohtia musitamisissaan minun makuani, sisustustani tai tyyliäni, sillä kyllä tämän tason kontakteissa se ajatus on tärkein. Sen sijaan jos mieheni ostaisi vaikkapa aivan eri tyylisen korun kuin mitä käytän ja mistä pidän, voisin vähän ihmetellä ja ehkä pettyäkin. Asia kun on silloin aivan eri.