G: kumpi toivoisit lapsesi olevan: koulukiusattu vai -kiusaaja?

hyväksyä sitä, että lapseni olisi kiusaaja.

t. toinen kiusattu

Valitettavasti on kiusattu. :(

olisi helpompi tukea uhria kuin syyllistä.

ihan kamalaa jos olisin kasvattanut kiusaajan

En kumpaakaan. Perustelut: omaa lasta kiusattiin vuosia. Onneksi lapsen persoona kesti sen, koska yrityksistä huolimatta kiusaamista ei saatu kuriin. Voi sitä ikävien tunteiden määrää, pahaa mieltä, itsetunnon murskausta... Pahimmillaan kiusaaminen voi tuhota kiusatun elämän niin, että hän tuhoaa itsensä tai surullisenkuuluisasti toisia (ns. koulusurmat). Onneksi omalla lapsella oli elämässä tukevia rakenteita, mm. itsetuntoa vahvistava harrastus, läheisiä ihmisiä paljon jne.

Omalta kouluajaltani muistan, miten kiusaajat kuuluivat sinne kaikkein suosituimpien piiriin. Aivan poikkeuksetta! sen sijaan on ollut ilo huomata, että useimmista kiusatuista on tullut menestyviä ja pärjääviä ihmisiä, kun taas kiusaajista useat jättivät koulunsa peruskouluun tai putosivat muuten kelkasta, jonnekin päihteiden väärinkäyttäjän/pikkurikollisen tai pubiruusu-yh-äidin-elämään. Poikkeuksia toki näissäkin on.

Jotkut narsistiset persoonat eivät opi koskaan, vaan jatkavat aikuisikään. Näistä ihmisistä kasvaa melkoisia peikkoja työelämään (työpaikkakiusaaminen) tai pahimmillaan esimiehiksi. Myös puolisona narsisti on juuri sitä pahinta mitä kuvitella saattaa.

Kiusatun itsetunto on usein loppuiäksi pilalla. Kiusaaja pääsee helpommin tekemisistään yli.



Kumpikin on kamalia vaihtoehtoja.

t. kiusattu

3% vanhemmista uskoo lapsensa olevan kiusaaja.



Kertonee vanhempien asenteista ja toiveista..? Etenkin, kun jokaisessa kiusaamistapauksessa on aina useampia kiusaajia (+vahvistajia ja muita osallistujia) enemmän kuin kiusattuja (tutkimuksien mukaan 5-12% ryhmän jäsenistä on kiusattuja toistuvasti)

Voin sanoa ettei kumpikaan onnistuisi meillä. Pistäisin henk.koht. kiusaajat kuriin jos ei muu auttaisi. Ja jos kiusaajiksi ryhtyisivät, niin KAIKKI kiva loppuisi heiltä. Eli vastaus on että ei onnistuisi meillä kumpikaan.

mitä heistä tiedän, niin melko surullisia kohtaloita. Itse kasvoin tasapainoiseksi (?) aikuiseksi ja onnelliseksi vaimoksi ja äidiksi, jolla itsetunto ok. No, tuo halveksunta kohdistuu lähinnä siihen kiusaamisaikaan.