Mitä ajattelet nyt aikuisena siitä, että koulussa liikuntatunneilla

että toivottavasti nykyään liikkatunneilla on toisenlaiset joukkueidenjakotavat. Ei se kauheasti vaadi opettajalta vaikka miettiä joukkueet valmiiksi.

Ja minä olin muuten se tyyppi joka oli AINA viimeinen. Yleensä nimeäni ei edes jaksettu sanoa vaan menin siihen joukkueeseen johon toiseksiviimeinen ei mennyt. Mutta ei siinä mitään, en olisi itsekään valinnut itseäni, en tehnyt joukkuelajeissa mitään muuta kuin seisoin, inhosin niitä. Vapaa-ajalla olin hyvin urheilullinen ja jopa kilpailin omassa urheilulajissani.

opettajat eivät ymmärtäneet tasapuolisesta jakotavasta mitään, vaan jako meni aina sillä vuorotellen valitsemisella, vaikka se on EPÄREILUA. Eivätkä opettajat koskaan kuunnelleet kun yritimme perustella mielipiteemme.



Jakohan pitää aina tehdä niin, että ensimmäinen valitsija ottaa yhden ja sen jälkeen otetaan aina kaksi kerrallaan - siis jos jaetaan kahteen joukkueeseen.



Useampaan joukkueeseen jaettaessa samalla periaatteella ensin valitaan järjestyksessä yksi jokainan ja toisella kierroksella käänteisessä järjestyksessä jne... Ei siis missään tapauksessa samassa järjestyksessä joka kierroksella.



Meillä tämän jakosysteemin ovat lapset ymmärtäneet parivuotiaasta ongelmitta, mutta aikuisille liikunnanopettajille tuottaa kuulema edelleen vaikeuksia (lasten kertomaa koulusta).

Olin itse sellainen, että menin jaossa ensimmäisessä puolikkaassa mutta minua säälitti jo lapsena ne, jotka jäivät viimeiseksi. Liikuntatunnit olivat 1980-luvulla ja ovat edelleenkin aika masentavia paremmuusjärjestykseenlaittamistilaisuuksia. Miksei siellä voida enemmän vaikka jumpata tai tehdä muuta sellaista, jossa ei kilpailla keskenään.

Loistavaa, että joku muukin on oivaltanut miten jako OIKEASTI pitää suorittaa!!!



Itse olen yleensä selittänyt sen myös jakokierroksina, eli:



Jos kaksi jakajaa, niin valitaan vuorotellen ensin:

1. kierros: Matti - Liisa

2. kierros: Liisa - Matti

3. kierros: Matti - Liisa jne..

Lopputulos: Matti - Liisa - Liisa - Matti - Matti - Liisa - Liisa - Matti - Matti - Liisa...



Jos useampi jakaja, niin järjestys kääntyy joka kierroksella:

1. kierros: Pekka - Maija - Kalle - Leena

2. kierros: Leena - Kalle - Maija - Pekka

3. kierros: Pekka - Maija - Kalle - Leena jne...

Lopputulos: Pekka - Maija - Kalle - Leena - Leena - Kalle - Maija - Pekka - Pekka - Maija - Kalle - Leena - Leena - Kalle - Maija - Pekka...



Oikeasti systeemi on niin yksinkertainen että pikkulapsikin sen ymmärtää ja samalla päästään siitä iänikuisesta väännöstä että kuka saa valita ensimmäisenä. Meillä jaetaan tällä jaolla kaikki mitä lapsilla on jaettavanaan - karkit, jätskit, lelut, vuorot,...

olin parin vuoden ajan aina se, joka oli viimeisten joukossa. En ollut huono urheilussa, olin vain epäsuosittu "piireissä".

muodostamaan niitä joukkueita?

No ainakin se tappoi liikuntainnostukseni täysin. Nykyään olen lihava sohvaperuna. Ihan kökkö systeemi, mutta valitettavasti se on vielä käytössä lapsenikin koulussa.

jonka se epäonnisempi joukkue joutui ottamaan. Ja yleensä vielä kuului että voiiii eiii...



Mutta eipä tuo mua häirinnyt, en ollut kiinnostunut urheilusta enkä etenkään minkäänlaisesta kilpailusta mitä kaikki liikunta mun ala-asteaikanani oli.

Viimeinen tyttö oli myös aina sama naama. :-(

Olen itse opettanut liikuntaa ja käyttänyt ihan muita systeemejä, enkä tätä karjamarkkinamenetelmää, joka sitä paitsi perustui suosituimmuuteen ja ennalta määrättyihin rooleihin.