Kertokaas paras tapa laittaa miehen huonosti käyttäytyvä sisar sivistyneesti ojennukseen!
Tarina olisi pitkä, mutta tässä tilanne pääpiirteittäin.
Avomiehelläni on kaksi nuorempaa sisarta, joista tämä nuorempi (n.28-v) on ollut aika haasteellinen luonne koko ikänsä. Olemme seurustelleet miehen kanssa varsinaisesti vajaan vuoden, mutta olen tuntenut sisaruskolmikon jo 25 vuotta, joten perhe on todella tuttu tempauksineen. Jostain kenellekään avautumattomasta syystä seurustelumme on Tälle sisarelle ihan ylitsepääsemätön tilanne. Olenko jokin uhka hänelle, vai muuten vaan ärsyttävä, en tiedä,mutta välillämme ei koskaan ole ollut mitään kiistaa mistään, eikä mitään minun puolestani pitäisi tullakaan. Mitään järjellistä kaunaperustetta ei siis ole.
Tämä hankala tapaus on terrorisoinut koko perhettään koko ikänsä mm. hyvin suunnitelmallisessa hyväksikäytöllä niin taloudelisesti kuin muutenkin, huijannut rahaa mm. isovanhemmiltaan, omalle siskolleen jättänyt maksamatta ostettuja tavaroita ym.epärehellistä käytöstä ihan viime päiviin asti, eikä loppua näy. Hän valehtelee, päästelee suustaan mitä sattuu, kaiken kaikkiaan laistaa hyviä tapoja monin keinoin ja on kuuluisa huonosta käytöksestään.
Kumma kyllä, koskaan hän ei ole joutunut vastaaman teoistaan tai sanoistaan kellekään, joten vastuu ja velvollisuus ovat hänelle täysin tuntemattomia asioita. se näkyy myös hänen omassa perheessään, on kahden tytön äitikin (on jo lastensuojelun asiakas). Kukaan vaan ei ole jaksanut hänen kanssaan lähteä vastuuta penäämään, vaikka tapaukset ovat vaan rumentuneet iän hänellekin karttuessa.
Se, mihin minä nyt henkilökohtaisesti alan saada tarpeekseni, on tuo suun soitto. Hän lähettelee minulle ja miehelleni(lähinnä miehen puhelimeen) loukkaavia viestejä, osa sisältää ihan selkeitä haukkumasanoja minusta, ja lapsestani. Lisäksi on lukematon määrä tilanteita todistajineen , joissa olen saanut yleensä selän takana sanottuna kuulla olevani huora,hyödytön, korppikotka, yh-lutka,ym.
Tähän asti olen kerran kasvotusten sanonut nätisti, että tuo nimittely täyttää jo kunnianloukkauksen piirteet, mutta muuten emme ole ole provosoituneet esim. viestittelyyn takaisin, emmekä ole yhteydessä häneen muutenkaan.
Kertokaapa mitä teen: haluiaisin että tämä loppuu heti alkuunsa ja kerrankin hän joutuisi vastuuseen edes jostain. Olen nyt vielä raskaanakin, joten mieli on nyt muutenkin herkkä tälläiselle tarpeettomalle mielipahalle. En jaksaisi.
Mihin otan ensin yhteyden: poliisiin, soskuun? Joko lähestymiskielto pitää puhelimiin hommata? Järkipuhe läheisiltä ei ole häneen koskaan tehonnut, joten jonkun viranomaistahon yhteydenoton luulisi jo hiljentävän suurinta solvausviettiä. Vielä en haluaisi tehdä virallista kunnianloukkaussyytettä, vaan nätisti varoittaa ensin, nimenomaan tilanteen lopettamiseen alkuunsa.
Jos kellään olisi ihan kokemusta vastaavasta tai hyviä ideoita muuten, kuuntelen mielelläni.
Kommentit (5)
Ei kyseinen käytös oikein ole houkuttanut ennekään yhteydenpitoon, on vaan haluttu pitää isoa hajurakoa. Viesteistäkään yhteenkään ei ole vastattu, eikä enää edes tervehditä anoppilassa, kun koskaan hänei tervehdykseen ole kauniisti vastannut.
Käytös, sukulaisille minun mollaaminen ja viestit vaan jatkuvat silti. Korostan , että mitään provoilua tai aihetta meidän puolelta tuohon ei ole. Ei sitä naista kyllä kukaan sukulainenkaan ota enää vakavissaan, eikä ymmärrä muutenkaan, mutta rajansa kaikella silti...
Älä provosoidu yhä edelleenkään, sitähän tuo tyyppi oikein yrittää.
Paras ja kunniallisin keino päästä hommasta on täydellinen välinpitämättömyys. Siis täydellinen, älä missään tilanteessa suostu väittelemään tai riitelemään hänen kanssaan.
on vähän vastaavanlainen tilanne, mutta kyse on omasta siskostani joka on alaikäinen ja asuu vielä kotona- Hän on aina saanut menää ja tulla ja tehdä mitä huvittaa ilman seurauksia. Kaikki pelkäävät häntä, hänen ison kokonsa ja väkivaltaisuutensa vuoksi.
Kaksi vuotta sitten menin palauttamaan hänelle, häneltä lainaamaani tavaraa. Tilanne äityi suukovuksi ja siskoni hyökkäsi metalliketjun kanssa päälleni ja pahoinpiteli minut hakkaamalla kettingillä minua ympäri kehoa. Äiti pakitti takavasemmalle, olohuoneeseen ja pyysi siskoani lopettamaan. Minulla ei ollut tilanteessa mitään mahdollisuutta puolustautua. Pistin vain jalkaa/kättä eteen, että osuisi enimmäkseen niihin.
Kun tilanne oli ohi, olin aivan järkyttävän raivon vallassa. Sanoin äidilleni, että tämä ei voi jatkua tällä tavalla, pyysin anteeksi sitä mitä tulisin seuraavaksi tekemään. Otin puhelin ja soitin poliisille. Tein rikosilmoituksen pahoinpitelystä, lastensuojeluilmoituksen ja siskoni huostaanotettiin.
Siskoni joutui johonkin vastaanottokeskukseen ja häneltä vietiin kaikki yksityisyys. Häneltä vietiin puhelin, meikit, vaatteet, KAIKKI. Suihkuun ja vessaan pääsi vasta tarkastuksen jälkeen ettei hänellä ole mitään millä voisi vahingoittaa itseään. Hän ei saanut pitää yhteyttä perheeseensä eikä ystäviinsä noin kuukauteen. Kaikki tekeminen oli hyvin valvottua. Siskoni oli kyseisessä paikassa 4 kuukautta, kunnes oli oppinut läksynsä ja hän aneli, että pääsisi kotiin.
Edelleenkin hän joutuu käymään lastensuojelussa juttelemassa, psykologilla, syö lääkkeitä jne.. mutta kun kotiin pääsi, hän ei ole enää uhkaillut ketään, ei ollut väkivaltainen jne.. Toivottavasti oppi läksynsä lopullisesti.
Omat välini äitiini meni hetkellisesti pilalle, sillä siskoni on äitini iltatähti ja hyvin rakas kaikesta huolimatta. Äitiäni myös hävetti suunnattomasti huomata kuinka oam kasvatus on mennyt aivan pieleen/on huono äiti ja hyvin monet tahot saivat tietää, ettei heidän elämänsä ollutkaan niin ihanaa kuin julkisivu antoi ymmärtää. (äitini on myös kaupungilla töissä)
Mutta kun äitini pääsi pahimman yli ja ymmärsi, että tämä oli kaikkien ja etenkin siskoni parhaaksi, niin hän on oppinut elämään asian kanssa ja meidänkin välimme ovat hyvät tällä hetkellä.
Sinun tapauksessasi kun kyse on aikuisesta ihmisestä, niin sanoisin rauhallisesti, että olet aikuinen ja käyttäydy kuin aikuinen. Jos asioihin ei tule muutosta, niin teet rikosilmoituksen asiasta. PISTE.
Ja jos homma jatkuu, niin tekisin rikosilmoituksen.
perheen tuntevana sanoisin , että juuri hyssyttely ja vaikeneminen on koko tämän kasvatuskukkasen peruspilari, ja siksi päässyt karkamaan mopo käsistä. Se onkin perheen tapa, että mitään asiaa ei käsitellä avoimesti koskaan, oli vakavuusaste mikä tahansa. Mies tuntuu olevan ainoa poikkeus, joka pitää puoliaan ja tarttuu epäkohtiin sanomalla niistä edes joskus ääneen. Nyt olemme pariskuntana vaan sietäneet tuota koko vuoden, ja muu perhe jo monta vuotta.
tarvi vastata edes tekstareihin. Parasta olisi, jos pystyisitte täysin katkaisemaan välit nyt ja hän on teille ilmaa. Ehkä ajanmittaan voitte varovaisesti palauttaa sellaiset muodolliset välit, mutta aluksi täydellinen puhelakko. Katsotte tavatessa läpi ja ette edes tervehdi.
Mun äitin veli lähetti äidille isästä haukkumisviestin viitisen vuotta sitten, kun oli kännissä ja oli tapellut äitini kanssa puhelimessa. Viesti oli tyyliin: "se sun ukkoskin..." Joo, ovat tunteneet toisensa vuodesta -69 ja aina asuneet kaukana, joten tekemiset on olleet asiallisen muodolliset isäni ja enoni välillä. Isä rauhallisena tyyppinä vain päätti lopettaa kommunikoinnin. Osaa tehdä sen tosi hienosti, ulkopuoliset ei huomaa. Enoni yrittää joskus sanoa jotain, mutta isä osaa väistää kaikki yritykset taitavasti.