Lukiko joku teistä taannoin Me Naisista jutun Rinna Paatsosta "elän kädestä suuhun"?

monen vuoden opinnot takana ja paljon työkemusta ja tässä ollaan. Tulin siis surulliseksi... Tälläistäkö on jos haluat taiteelliseen ammattiin???

jos on rahat tiukilla niin kalsarikännit on hyvä vaihtoehto ja vaikkei rahat olisi tiukillakaan on kalsarikännit piristävää.

jos on rahat tiukilla niin kalsarikännit on hyvä vaihtoehto ja vaikkei rahat olisi tiukillakaan on kalsarikännit piristävää.

jos rahat on tiukilla.

Itse tiedän, että moni koko kansan tuntema näyttelijä tai TV-kasvo on usein ihan rahaton. Moni luulee, että julkisuus tuo rahaa ja kaikki jotka esiintyy missään on rikkaita.



Päinvastoin, harvassa ovat esim. ne näyttelijät, jotka tienaavat kunnolla. Useimmat ovat myös pitkiä aikoja työttöminä.

siinä saa jo kokovartalopuudutuksen.



6-7€ punkkupullolla saa ihan kivat kännit, mitä sillä rahalla muuten saisi? Ei edes elokuvalippua.

Itse tiedän, että moni koko kansan tuntema näyttelijä tai TV-kasvo on usein ihan rahaton. Moni luulee, että julkisuus tuo rahaa ja kaikki jotka esiintyy missään on rikkaita.

Päinvastoin, harvassa ovat esim. ne näyttelijät, jotka tienaavat kunnolla. Useimmat ovat myös pitkiä aikoja työttöminä.

Mistä helvetistä se "julkisuus" muka rahaa toisi?

Eivät nyt ihmiset niin tyhmiä ole. Voi tissien esittelystä jonkun kuvauspalkkion saada mutta se on sitten siinä. Vuokra taas pitää maksaa joka kuukausi.

Onko Rinnalla ihan oikeita toimeentulo-ongelmia, vai olivatko ne luokkaa "Karibiallekaan ei pääse kuin joka toinen vuosi"?

Onko Rinnalla ihan oikeita toimeentulo-ongelmia, vai olivatko ne luokkaa "Karibiallekaan ei pääse kuin joka toinen vuosi"?

säästökohteita jos oikeesti olisi ollut tiukkaa.

Millä listalla?

Rahaa oli kyllä kalsarikänneihin kerran viikossa ja kuoharin ja ylimääräisten herkkujen ostoon, mutta ei lapsen talvikenkiin.

Olisi edes ollut asiasta ihan hiljaa.

Turha valittaa, että on tiukkaa, kun sitä viikon ostoslistaa katselee. Siitä olisi hyvin saanut kyllä nipistettyä lapselle talvikengät.

Kertoi ostaneensa jonkun päänhierontavispilän, kun on niin stressaavaa. Ja ne kalsarikännit ja herkut. Jos tuollaista on rahankäyttö, en yhtään ihmettele, että on ongelmia taloudenhoidossa.

Tällaisia asioita ostetaan sitten, kun jää ylimääräistä ja ko. henkilön mukaan ylimääräistä ei todellakaan ollut.



t. Pihi, muttei saita.

on tällä hetkellä työttömänä, mutta jotenkin jäi siitä jutusta kuva, että ei ole elämä ihan hallinnassa, kun ansiosidonnaista työttömyyskorvausta ei saa, kun ei ole saanut aikaiseksi täytellä tarvittavia lappuja ammattiliitolle, eikä mitään ole onnistunut säästämään viime keväästä, jolloin teki useampaa duunia ja tulot oli ilmeisesti hyvät. Ja just nuo jokaviikkoiset kalsarikännit ja herkkujen ostaminen, kun sossusta tuli rahaa, pistivät silmään myös, tosin itsekin olen sen verran herkkuperse, että varmaan laittaisin osan rahoistani herkkuihin, vaikka tiukkaa olisikin...

Onko Rinnalla ihan oikeita toimeentulo-ongelmia, vai olivatko ne luokkaa "Karibiallekaan ei pääse kuin joka toinen vuosi"?

että kyllä köyhälläkin on oikeus vähän omaa psyykeäkin hoitaa, vaikka sitten kalsarikänneillä tai herkuilla silloin tällöin!



Kaikkea ei voi uhrata lapsen eteen, aikuinenkin tarvitsee omat henkireikänsä, myös köyhä!

Ilkeämielistä kitistä toisen pienistä huveista. Olisko parempi, että ihmiset jättäisivät pienet känninsä väliin, ostaisivat lapselle kengät mutta itse päätyisi junan alle?

Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa (opiskeleva yh, täysin yksin lapsen kanssa. Menot ovat olleet jotakuinkin samat - siis kaksion vuokra ja kahden ihmisen eläminen.), joten osaan katsoa tekstiä aika subjektiivisesta näkökulmasta ja kokemuksesta.



Ja kyllä minä, anteeksi nyt vaan, paheksun tiettyjä asioita siinä tekstissä!



Siis totta kai köyhällä on oikeus "hoitaa psyykettään", laittaa pienistä varoistaan rahaa myös itseensä, vaikka sitten kalsarikänneihin. Kalsarikännit ovat muutenkin sekä halvempi että joustavampi vaihtoehto nollata kuin ravintolaan lähteminen. Jos kyse olisi satunnaisesta viikosta, en ollenkaan tuhahtelisi Rinnan kalsarikänneihin pistämillä rahoilla, mutta kun ensinnäkin ko. viikolla olisi tarvinnut lapselle hankkia tärkeä hyödyke (uudet talvikengät), johon Rinnalla "ei ollut rahaa" ja toiseksikin Rinna esitti, että kalsarikännit ovat jotain VIIKOITTAISTA, JOSTA HÄN EI OLE VALMIS TINKIMÄÄN, niin siinä vaiheessa värähti minun moraalimittarini.



Rinna oli samalla viikolla, jolloin hän tosiaan valitti, että olisi ostanut lapselleen uudet talvikengät jos rahaa olisi ollut enemmän, laittanut kuitenkin rahaa siideriin yli 20 euroa, ostanut vielä sen lisäksi kympin kuoharipullon ja ex-mieskin oli tuonut kaupasta muutaman oluen. Alkoholiin siis pistetään pyöreästi 40 euroa viikossa, mutta lapselle ei riittänyt kenkärahoja. Minusta "pari lasia viiniä viikoittain keittiön pöydän ääreesä", kuten Rinna asian ilmaisi, saa vedettyä aika paljon vähemmälläkin rahalla kuin 40 eurolla! - Että kyllä tuossa puhutaan jo ihan kunnon kännäyksestä, ei parista lasista viiniä. Omien laskujeni mukaan tuossa palaa kuoharin lisäksi kymmenen siideriä ja tosiaan vielä pari bisseä.



Eikä siinäkään siis mitään silloin tällöin, mutta jos ruuasta ja lapsen vaatteista pihistävä yh kertoo, että nämä VIIKOTTAISET KALSARIKÄNNIT on asia, josta hän EI TINGI, on silloin minun mielestäni arvojärjestykset perseellään.



Kyllä minäkin omat kalsarikännini köyhinä yh-aikoinani vetäisin, kun ei ollut rahaa tai mahdollisuutta tavata kavereita muuten, mutta jos lapsi tarvitsi akuutisti jotain, kuten kengät, en takuulla juuri sillä viikolla laittanut useampaa kymppiä, siis niitä kenkärahoja, alkoholiin. Että kyllä jos tinkiä piti, tingin sitten alkoholista, en ruuasta tai vaatteista.



Ja varmasti sitä voi rentoutua ja hoitaa psyykettään muutenkin (ja pidemmän päälle dokailu kovin usein ei todellakaan hoida vaan kuormittaa psyykettä). Voihan sitä jonain viikkona viinilasillisten sijaan juoda vaikka kahvia tai kaakaota keittön pöydän ääressä vinyyleitä kuunnellessaan tai syödä vähän suklaata. Jeesustelun uhallakin totean, että aika onnetonta, jos se on pakollinen känni se ainoa perheellisen ihmisen nautiskelu- ja rentoutuskeino, silloinkin kun siihen ei olisi varaa.

Siinä oli jotenkin sympaattisen rehellisesti kerrottu asiat, se kalsarikännijuttukin. Kun hän ei siinä kuitenkaan sillä tavalla valittanut kohtaloaan eikä ollut hinkumassa yhteiskunnalta lisää rahaa (jos nyt muistan oikein). Lisäksi oli positiivista se, että todellakin rahojen ollessa tiukilla, tekee joskus mieli herkkuja ja ehkä sitä paria siideriäkin.



Kun tosi usein näissä jutuissa on just joku perhe, joka valittaa ettei yhteiskunta tue lapsiperheitä ja joutuu näkemään nälkää ja sitten on tyyliin 3000 e tuet kuukaudessa perheellä (enkä nyt halua väheksyä kenenkään ongelmia, varmasti tuet kaikille niiden saajille kuuluvat jollain perusteella) tai valitetaan ettei rahat riitä mihinkään ja samaan hengenvetoon todetaan kuinka lasten soittotunteihin menee 800 e kuukaudessa, kuten taannoin yhdessä dokumentissa, jossa jotain suunnilleen 8-lapsinen perhe asui hulppeassa omakotitalossa ja äiti, ammatiltaan opettaja, oli heittäytynyt eduskunta-avustajaksi (osa-aikahomma) koska oli kiinnostunut politiikasta. Siis lähinnä se näissä, että yhteiskunnan pitäisi kustantaa tusinan lapsen soittotunnit että äiti saa toteuttaa itseään eikä tehdä esim. yhteiskunnan hänelle kustantaman ammatin töitä.

10 siideriä, kuoharipullo + kaljaa. Minäkin arvostin Rinnan rehellisyyttä ja sitä, että hän ei uhraa itseään täysin köyhyydelle ja vanhemmuudelle, mutta en kyllä silti allekirjoita hänen valintojaan. Pariin perjantai-illan siideriin menee 4-5 euroa, tässä tapauksessa alkoholiin pistettiin monta kymppiä viikossa, vaikka rahaa ei riittänyt lapsen kenkiin.



Eikös muuten tällä palstalla muutenkin yleisesti tuomita lapsen läsnäollessa juopottelevat vanhemmat? - Tässäkin tapauksessa nainen on yksin vastuussa lapsesta ja juttu antaa ymmärtää, että hän saattaa silti juoda kotona viikonlopun aikana pullon kuoharia + monta siideriä ja olutta. Kyllä minä ainakin olisin kyvytön kantamaan vastuuta lapsesta sellaisen tissuttelun jälkeen.