Miten voitte elää koko elämänne pohtimatta OIKEASTI uskonnollisia kysymyksiä?

Arvostan sekä syvästi uskovaisia että syvästi ateisteja, jotka ovat miettineet asian läpi ja muodostaneet siitä kannan. Myös agnostikkoja ymmärrän: he ovat miettineet, mutta eivät katso löytäneensä totuutta.



Sen sijaan ihmettelen näitä ihmisiä, jotka vuodesta toiseen roikkuvat esim. kirkon nimijäseninä, mutta eivät tiedä uskonnosta oikeasti mitään eivätkä osaa ottaa siihen kunnolla kantaa.



Eikö teitä tosiaankaan kiinnosta esim. se, onko kuoleman jälkeen elämää vai ei ja onko Jumala, ja jos on, niin millainen?