Mitä aatteita ja uskontoja teidän lapselle saa opettaa päivähoidossa?

Uskonto tuo arkeemme erilaisia juhlia, joita jopa ateistit juhlivat, politiikka taas ei tai en ainakaan keksi mitään poliittista juhlaa.



Hyväksyn siis uskonnolliset juhlat, kuten joulujuhlat, pääsiäisen vieton, jne. Ruokarukouksesta en osaa sanoa, mutta tuollainen helvetillä pelottelu ei käy missään nimessä.

Hyväksyisittekö sen, että poliittisten puolueiden edustajat kävisivät pitämässä hauskoja tuokioita lapsillenne hoitopäivän aikana? Sopisiko, että sellaisen puolueen edustaja, jonka arvot eivät vastaa omianne, pitäisi joka viikko lapsellenne mukavan pienen toimintatuokion? Toki puolueen arvojen ja oppien lisäksi mukana olisi hauskaa askarteluakin ja saisivathan lapset samalla arvokasta kulttuuritietoakin.

Entä minkä uskontojen edustajat saisivat viihdyttää lapsianne hoitopäivän aikana? Mistä kaikista uskonnoista lapsillenne saisi kertoa totuutena? Minkä kaikkien uskontojen harjoittamisen hyväksyisitte? Sopisivatko ateistiset toimintatuokiot?

Mielestäni uskonnosta puhuminen alle kouluikäisten lasten kanssa pitäisi tapahtua vain kotona. Uskonto on hyvin henkilökohtainen asia ja jokaisessa perheessä on oma uskontoon liittyvä ilmapiiri jonka lapsi jakaa.

Kun lapsella ei vielä ole omia kykyjä ymmärtää ja punnita asioita saattaa uskonnollisista uskomuksista puhuminen sekä pelottaa että hämmentää lasta jos se tapahtuu päiväkodisssa eikä vanhemmilla ole mahdollisuutta seurata miten asiaa käsitellään.

Suomalaiseen kulttuuriin vetoaminenkin on mielenkiintoista. Tietysti kristinusko kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, mutta niin kuuluu niin moni muukin asia. Miksi lapsille ei kerrota esimerkiksi juhliemme pakanallisista taustoista kristillisten selitysten LISÄKSI? Miten valikoimme sen, mikä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin? Olemmeko ylipäätään samaa mieltä suomalaisesta kulttuurista? Haluaisimmeko suomalaisen kulttuurin olevan sellaista kuin miksi sen kuvittelemme (esim. perheväkivalta)? Entä minkä osan suomalaisesta kulttuurista haluamme opettaa lapsillemme? Mitä jätetään pois ja miksi?

Useimmilla suomalaisilla ei tunnu olevan oikein minkäänlaista käsitystä siitä, mitä suomalaisuus oli ennen 1800-lukua, koska historian opetus yms painottuu niin tolkuttoman vahvasti 1900-luvun alkuun. Liki kymmenen tuhatta vuotta suomalaisuutta täysin hukassa! Uskallan kuitenkin väittää, että me kannamme jälkiä tuosta ajasta ajattelussamme, tavoissamme, arvostuksissamme kaikki tyynni.

Lapsemme saavat itse päättää mihin paskaan uskovat. Minä itse en usko tähän mutta pidän soihtua yllä.

Hyväksyisittekö sen, että poliittisten puolueiden edustajat kävisivät pitämässä hauskoja tuokioita lapsillenne hoitopäivän aikana? Sopisiko, että sellaisen puolueen edustaja, jonka arvot eivät vastaa omianne, pitäisi joka viikko lapsellenne mukavan pienen toimintatuokion? Toki puolueen arvojen ja oppien lisäksi mukana olisi hauskaa askarteluakin ja saisivathan lapset samalla arvokasta kulttuuritietoakin.

Entä minkä uskontojen edustajat saisivat viihdyttää lapsianne hoitopäivän aikana? Mistä kaikista uskonnoista lapsillenne saisi kertoa totuutena? Minkä kaikkien uskontojen harjoittamisen hyväksyisitte? Sopisivatko ateistiset toimintatuokiot?

Lapsemme saavat itse päättää mihin paskaan uskovat. Minä itse en usko tähän mutta pidän soihtua yllä.

Hyväksyisittekö sen, että poliittisten puolueiden edustajat kävisivät pitämässä hauskoja tuokioita lapsillenne hoitopäivän aikana? Sopisiko, että sellaisen puolueen edustaja, jonka arvot eivät vastaa omianne, pitäisi joka viikko lapsellenne mukavan pienen toimintatuokion? Toki puolueen arvojen ja oppien lisäksi mukana olisi hauskaa askarteluakin ja saisivathan lapset samalla arvokasta kulttuuritietoakin.

Entä minkä uskontojen edustajat saisivat viihdyttää lapsianne hoitopäivän aikana? Mistä kaikista uskonnoista lapsillenne saisi kertoa totuutena? Minkä kaikkien uskontojen harjoittamisen hyväksyisitte? Sopisivatko ateistiset toimintatuokiot?

Uskonto tuo arkeemme erilaisia juhlia, joita jopa ateistit juhlivat, politiikka taas ei tai en ainakaan keksi mitään poliittista juhlaa.

Hyväksyn siis uskonnolliset juhlat, kuten joulujuhlat, pääsiäisen vieton, jne. Ruokarukouksesta en osaa sanoa, mutta tuollainen helvetillä pelottelu ei käy missään nimessä.

Myös muista kulttuureista ja uskonnoista saataisiin hienoja juhlia piristämään päiväkodin arkea. Maahanmuuttajat (=uussuomalaiset) voisivat olla mukana ideoimassa ja järjestämässä tällaisia juhlia.

Entä voitaisiinko päiväkodissa jonakin vuonna joulua juhlia vanhemman suomalaisen tavan mukaan talvipäivänseisauksen tai keskitalven juhlana, jolla on ikivanhat pakanalliset perinteet?

Ainakin vappua on mahdollista juhlia työväenliikkeen juhlana.

Juhlat ovat myös lapsille tärkeitä, ja hyvä, että lapset saavat juhlia päiväkodissakin! Uskonnottomana kuitenkin toivoisin, että päivähoidon juhlissa ei harjoitettaisi mitään uskontoa (esim. rukoilua). Lisäksi toivoisin, että myös muista kuin kristillisistä tavoista juhlia kerrottaisiin edes vähän. Esim. jouluahan on juhlittu jo ennen kuin kristityt alkoivat juhlia sitä Jeesuksen syntymäjuhlana. Nykyäänkin monet kantasuomalaiset juhlivat joulua keskitalven juhlana ilman kristillistä sanomaa. Sekin on aivan yhtä oikea tapa kuin kristittyjen tapa.

Minulle sopisi, että lapsille kerrotaan kristittyjen juhlista ja vietetäänkin niitä yhdessä, mutta on väärin opettaa niitä ainoana totuutena. Esimerkiksi joulun vietolle on muitakin syitä kuin Jeesuksen syntymä.

Helsingin Sanomissa oli keskustelua suomalaisten pyhistä arvoista. Tällaista keskustelua pitäisi herättää lisää. Mitkä oikeastaan ovat nykypäivän suomalaisille yhteisiä tärkeitä arvoja?

Itse toivoisin, että ne olisivat joitain tällaisia, mitä tässä ketjussakin on esitetty:

- rauhanaate (ihan arjen tasolla kuinka selvittää konflikteja ilman väkivaltaa)

- yhtäläiset ihmisoikeudet ja lasten oikeudet

- tasa-arvo

- kestävä kehitys

- toisten kunnioittaminen

- lähimmäisenrakkaus

- luonnnonsuojeleminen

- suvaitsevaisuus

- terveet elämäntavat

Nämä kaikki arvot on perusteltavissa lapsille myös ilman uskontoja tai muita maailmankatsomuksia.

Suomalaiseen kulttuuriin vetoaminenkin on mielenkiintoista. Tietysti kristinusko kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, mutta niin kuuluu niin moni muukin asia. Miksi lapsille ei kerrota esimerkiksi juhliemme pakanallisista taustoista kristillisten selitysten LISÄKSI? Miten valikoimme sen, mikä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin? Olemmeko ylipäätään samaa mieltä suomalaisesta kulttuurista? Haluaisimmeko suomalaisen kulttuurin olevan sellaista kuin miksi sen kuvittelemme (esim. perheväkivalta)? Entä minkä osan suomalaisesta kulttuurista haluamme opettaa lapsillemme? Mitä jätetään pois ja miksi?

Useimmilla suomalaisilla ei tunnu olevan oikein minkäänlaista käsitystä siitä, mitä suomalaisuus oli ennen 1800-lukua, koska historian opetus yms painottuu niin tolkuttoman vahvasti 1900-luvun alkuun. Liki kymmenen tuhatta vuotta suomalaisuutta täysin hukassa! Uskallan kuitenkin väittää, että me kannamme jälkiä tuosta ajasta ajattelussamme, tavoissamme, arvostuksissamme kaikki tyynni.

Mitä uskonnonvapaus on?



Uskonnonvapaus tai vakaumuksenvapaus voidaan jakaa kolmeen osaan: positiivinen vapaus harjoittaa uskontoa, negatiivinen vapaus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen, ja valtion tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin katsomuksiin.



Positiivinen uskonnonvapaus on se mitä uskonnonvapaudella yleisimmin ymmärretään. Saa rakentaa kirkon tai moskeijan, rukoilla, kertoa muille uskonnostaan, osallistua jumalanpalvelukseen ja niin edelleen. Jos kielletään Raamattujen levittäminen tai synagogan rakentaminen, rikotaan positiivista uskonnonvapautta.



Negatiivinen uskonnonvapaus on vapautta uskonnosta. Se tarkoittaa esimerkiksi että koulussa ei tarvitse osallistua jumalanpalvelukseen, varusmiehenä kenttähartauteen ja niin edelleen. Kun kristittyjä vainottiin 200-luvulla Rooman valtakunnassa, oli syynä negatiivisen uskonnonvapauden puute: kristittyjen oli kyllä sallittua palvoa omaa jumalaansa, mutta lisäksi kaikkien oli pakko palvoa keisaria jumalana.



Valtion tasapuolinen kohtelu tarkoittaa vakaumusten tasa-arvoa: mitään uskontoa ei suosita toisen kustannuksella, uskontoja ei suosita uskonnottomuuteen nähden eikä uskonnollisten järjestöjen toimintaa rajoiteta muita järjestöjä enempää.





Uskonnonvapaus on perusoikeus



Perusoikeudet ovat kansalaisen suoja hallintoa vastaan. Demokraattisessa maassa valta on enemmistöllä, ja perusoikeudet suojaavat erityisesti vähemmistöä enemmistön mielivallalta. Suomessa luterilaisilla on enemmistö, joten uskonnonvapaus täällä suojaa erityisesti uskonnottomia ja muiden uskontojen kannattajia.





Mitä uskonnonvapaus ei ole?



Uskonnonvapaus kertoo mitä hallinto ei saa tehdä: ei saa kieltää rukoilemasta, ei saa pakottaa rukoilemaan, ei saa suosia mitään vakaumusta. Uskonnonvapaus ei edellytä erillistä uskonnonvapauslakia eikä muitakaan erityistoimia valtiolta.



Oikeus oman uskonnon opetukseen yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa ei ole osa uskonnonvapautta, vaan erillinen oikeus. Kuten poliittinen vapaus tarkoittaa puolueille vapautta levittää aatettaan mutta ei koulujen velvollisuutta opettaa minkään puolueen oppia, ei uskonnonvapauskaan tarkoita, että valtion tulisi tehdä jotain uskontokuntien puolesta.

pysähdy miettimään. Oma aate on ainoa oikea ja tietysti juuri SITÄ on yleissivistävää ja lapselle hyväksi harjoittaa kaikkien.

mutta häntä ei saa kasvattaa uskomaan, että yhden uskonnon satuilut ovat totta.

Kansan enemmistö kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon ja kristinusko on maan valtauskonto. Jotain merkitystä ja painoarvoa voinee antaa sillekin. Kumma kyllä monissa maailman valtioissa on jonkin sortin uskonnollinen/katsomuksellinen arvopohja, joka näkyy esim. laeissa ja yhteiskunnan käytänteissä. On mm. muslimivaltioita ja ateistivaltioita...

Demokratiassa enemmistö päättää. Kansan enemmistö kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon ja kristinusko on maan valtauskonto. Jotain merkitystä ja painoarvoa voinee antaa sillekin. Kumma kyllä monissa maailman valtioissa on jonkin sortin uskonnollinen/katsomuksellinen arvopohja, joka näkyy esim. laeissa ja yhteiskunnan käytänteissä. On mm. muslimivaltioita ja ateistivaltioita...

"Uskonnonvapaus on perusoikeus

Perusoikeudet ovat kansalaisen suoja hallintoa vastaan. Demokraattisessa maassa valta on enemmistöllä, ja perusoikeudet suojaavat erityisesti vähemmistöä enemmistön mielivallalta. Suomessa luterilaisilla on enemmistö, joten uskonnonvapaus täällä suojaa erityisesti uskonnottomia ja muiden uskontojen kannattajia."

http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/mita.html

Mielestäni on erittäin tärkeää, että kansalaisten enemmistö ei voi päättää mitä tahansa. Tarvitaan perusoikeuksia ja kaikenlaisilla vähemmistöilläkin on oltava oikeuksia.

Jostakin luin, että kirkko pyrkii suojelemaan useita muita vähemmistöjä paitsi katsomuksellisia vähemmistöjä. Miksi katsomuksellinen vähemmistö olisi jotenkin huonompi tai vähempiarvoisempi?

Kansan enemmistö kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon ja kristinusko on maan valtauskonto. Jotain merkitystä ja painoarvoa voinee antaa sillekin. Kumma kyllä monissa maailman valtioissa on jonkin sortin uskonnollinen/katsomuksellinen arvopohja, joka näkyy esim. laeissa ja yhteiskunnan käytänteissä. On mm. muslimivaltioita ja ateistivaltioita...

tai poliittisesta aatteestakaan.

Sinun logiikallasi Neuvostoliitto ja Pohjois-Korea ovat ok, onhan se nyt enemmistön vallassa päättää, mihin kaikki uskovat...

saa kertoa eri uskonnoista ja niihin liittyvistä kulttuureista. Saa myöskin juhlistaa eri uskontojen juhlapäiviä, kun niihin on samalla liitetty perustelu siitä, mihin asia liittyy.



En tykkää siitä, että ennen ruokailua rukoillan tai pidetään päivittäin jotain hartaushetkiä (tai vaikka rukoussessioita Mekkaan päin). Joulukirkko yms. on ok, kun siitä tiedetään etukäteen ja lapsemme myös osallistuu siihen.



Esim.kaupungissamme viime syksynä tapahtunut juttu, jossa koulubussin kuski oli jakanut uskonnollisia lehtisiä, joissa puhuttiin saatanasta yms. sai vereni kehumaan kun siitä lehdestä luin. Onneksi kuski sai varoituksen.



Toisalta lukioaikana kurssi "maailman uskonnot" on ollut koko elämäni yleissivistävimpiä kursseja, josta ansio tietenkin myös erinomaiselle opettajalle. Maailman uskontojen ja tuon opettajan vuoksi kirjoitin aikanaan reaalista laudaturin. Uskontokasvatus voi olla myös äärimmäisen sivistävää kun se pidetään tunnustuksellisuudesta erillään.



T: Tapakristitty

Minun lapselleni saa kertoa monesta eri uskonnosta ja aatteesta mutta häntä ei saa kasvattaa uskomaan, että yhden uskonnon satuilut ovat totta.

On hienoa, että lapset oppivat ymmärtämään erilaisia uskontoja ja kulttuureja. Nähdäkseni paras ymmärrys ei kuitenkaan synny siten, että kaikille lapsille opetetaan yhtä uskontoa totuutena.

Suomalaiseen kulttuuriin vetoaminenkin on mielenkiintoista. Tietysti kristinusko kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, mutta niin kuuluu niin moni muukin asia. Miksi lapsille ei kerrota esimerkiksi juhliemme pakanallisista taustoista kristillisten selitysten LISÄKSI? Miten valikoimme sen, mikä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin? Olemmeko ylipäätään samaa mieltä suomalaisesta kulttuurista? Haluaisimmeko suomalaisen kulttuurin olevan sellaista kuin miksi sen kuvittelemme (esim. perheväkivalta)? Entä minkä osan suomalaisesta kulttuurista haluamme opettaa lapsillemme? Mitä jätetään pois ja miksi?

Pidän uskontokasvatusta erittäin tärkeänä asiana. Onhan jokaisen ymmärrettävä, miten uskonnot ovat vaikuttaneet maailmaan ja ihmisiin ja vaikuttavat yhä. Erityisen tärkeää on ymmärtää eri uskontoihin liittyviä tapoja.

Tunnustuksellinen aines kuuluu kodeille ja seurakunnille.

Eri uskontoihin liittyvien juhlapäivien juhlistaminen olisi todella mielenkiintoista ja opettavaista. Ehkä se edistäisi myös myönteistä suhtautumista monikulttuurisuuteen. Juhliminenhan on aina mukavaa! Uskonnon harjoittaminen ei kuitenkaan kuuluisi näihinkään tilaisuuksiin.

saa kertoa eri uskonnoista ja niihin liittyvistä kulttuureista. Saa myöskin juhlistaa eri uskontojen juhlapäiviä, kun niihin on samalla liitetty perustelu siitä, mihin asia liittyy.

En tykkää siitä, että ennen ruokailua rukoillan tai pidetään päivittäin jotain hartaushetkiä (tai vaikka rukoussessioita Mekkaan päin). Joulukirkko yms. on ok, kun siitä tiedetään etukäteen ja lapsemme myös osallistuu siihen.

Esim.kaupungissamme viime syksynä tapahtunut juttu, jossa koulubussin kuski oli jakanut uskonnollisia lehtisiä, joissa puhuttiin saatanasta yms. sai vereni kehumaan kun siitä lehdestä luin. Onneksi kuski sai varoituksen.

Toisalta lukioaikana kurssi "maailman uskonnot" on ollut koko elämäni yleissivistävimpiä kursseja, josta ansio tietenkin myös erinomaiselle opettajalle. Maailman uskontojen ja tuon opettajan vuoksi kirjoitin aikanaan reaalista laudaturin. Uskontokasvatus voi olla myös äärimmäisen sivistävää kun se pidetään tunnustuksellisuudesta erillään.

T: Tapakristitty

Usein vanhempaa pidetään kovin suvaitsemattomana ja fanaattisena, jos hän ei halua, että päiväkodissa pidetään esimerkiksi opettajajohtoisia rukouksia, koska rukouksistahan ei ole mitään haittaa lapselle - korkeintaan suunnattomasti hyötyä.



Mutta kuinka moni olisi aidosti sitä mieltä, että omalle lapselle saa opettaa minkä tahansa uskonnon harjoittamista? Olisiko vieraiden uskontojen harjoittaminen päivähoitopäivän aikana teistä täysin haitatonta ja korkeintaan hyödyllistä?

lapseni saa osallistua vain kristillisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin ja aktiviteetteihin, niitä tietysti toivon mahdollisimman paljon.



Muista uskonnoista saa kertoa ja opettaa, mutta yhteenkään uskonnolliseen toimitukseen en halua lapseni osallistuvan.



En myöskään hyväksyisi puoluepropagandaa leikin varjolla, eli politiikka jääköön päiväkotien ulkopuolelle, kiitos.

;-) niinpä, ap. Tätä ei monikaan kristinuskon tuputtaja pysähdy miettimään. Oma aate on ainoa oikea ja tietysti juuri SITÄ on yleissivistävää ja lapselle hyväksi harjoittaa kaikkien.

Tämä ajattelutapa kiinnostaisi. Vaikka olen ateisti (ja Helsingissä tosiaan vain 60 prosenttia kuuluu kirkkoon), en voisi kuvitellakaan vaativani kaikille lapsille ateistista kasvatusta. Haluan elää maassa, jossa asuu erilaisia ihmisiä ja jossa jokainen tuntee silti olevansa suomalainen ja hyvä sellainen. Ei siitä olisi minulle mitään hyötyä tai iloa, vaikka saisin kaikki kääntymään ateisteiksi. Elämä on paljon mukavampaa, kun jokainen saa olla oma itsensä ja uskoa mihin tahtoo.

- rauhanaate (ihan arjen tasolla kuinka selvittää konflikteja ilman väkivaltaa)

- yhtäläiset ihmisoikeudet ja lasten oikeudet

- tasa-arvo

- kestävä kehitys