Pelkäätkö?

pelkään yksinollessani "pimeää", tai sitä mitä ei näe sen pimeän takia. Alan ajatella, että mitä jos yhtäkkiä sekoan ja alan nähdä jotain hirviöitä, tai mitä jos joku on murtautunut asuntoon päivällä ja piiloutunut jonnekin..liian vilkas mielikuvitus ilmeisesti.

pelkään yksinollessani "pimeää", tai sitä mitä ei näe sen pimeän takia. Alan ajatella, että mitä jos yhtäkkiä sekoan ja alan nähdä jotain hirviöitä, tai mitä jos joku on murtautunut asuntoon päivällä ja piiloutunut jonnekin..liian vilkas mielikuvitus ilmeisesti.

alkaa joskus pimeässä mielikuvitus laukata, ja olen jonkun kammottavan leffan jälkeen vähän pelännytkin yöllä!

Mut ehkä jotenkin se asia, mitä en ole ymmärtänyt (aikuisissa ihmisissä), on se, että jotkut antavat pelolle vallan, eivätkä voi tehdä joitain asioita sen takia, taikka sitten pitää olla jotain ihme varotoimia (esim. yks tuttuni nukkui silmälasit päässä yöllä, kun pelkäsi pimeää).

Terv. ap

Mä en ole koskaan ollut kova pelkäämään, nuorempana olen ollut jopa rämäpäinen. Saatan kyllä huolestua esim. miehestä, jos on jossain yksin ilman mua (minhän sen voin tietty pelastaa vaikka miltä...).

Mä oon aina pitänyt pelkääjiä vähän naurettavina neiteinä, siis sellaisia, jotka pelkäävät (aikuisena!) pimeää, yksin metrolla matkustamista, koiria jne. En nyt puhu siis sellaisesta traumaperäisestä pelosta, että joku on hyökännyt kimppuun tms, vaan sellaisesta yleispelosta, ettei uskalleta nukkua yksin ilman valoja tai just käyttää metroa päiväsaikaan yksin.

Joten pelkääjät! Valaiskaa mua. En ole koskaan oikein viitsinyt tivata pelkääviltä tutuiltani, miksi nämä pelkäävät, koska olen ajatellut, että se saattaisi loukata.

Ja vastaajat, älkää loukkaantuko! Mä myönnän, että mulla on tiettyjä ennakkoasenteita pelkääjiä kohtaan, mutta en kirjoittanut tätä avausta, jotta saisin ilkeillä teille, haluan ainoastaan YMMÄRTÄÄ teitä. Kasvaa ihmisenä, tiedättehän.

Sana on vapaa.

Hankin muskelit ja opettelin lyömään kovaa. Hakkasin autotallissa säkkiä ja nostelin painoja.

Sitten tajusin että muut pelkää minua. En pelännyt enää.

T:ISI

Tarkistin illalla moneen otteeseen että kaikki sähköjohdot olivat irti, ovi reikelissä, palohälyttimen valo vilkkui varmasti ja rynkytin lukonkin useampaan otteeseen. En olisi halunnut lähteä kyläilemään, koska saattaisimme joutua matkalla kolariin. Tai en halunnut lähteä yökylään miehen vanhemmille koska nämä jättivät pesukoneista sähköjohdot yöksikin kiinni. Tai pelkäsin järjettömästi nukkua vanhemmilleni koska heillä ei ollut ulko-ovi öisin lukossa. Tarkistin kaupassa hedelmätertut ettei niissä tule myrkkyhämähäkkejä mukana kotiin (tai jopa jätin hevit ostamatta ja kiersin varoiksi koko osaston)...



Olin masentunut ja meillä oli miehen kanssa vakavia ongelmia.



Sitten yksi ilta tarkistin ulko-ovea neljättä kertaa ja itku kurkussa ajattelin että koskahan pääni sekoaa lopullisesti kun en päässyt edes nukkumaan ulko-oven tarkistuksilta. Sitten tajusin sen. Niin selkeästi kuin joku olisi sanonut selkäni takana: "Mitä sinä sitä ovea renkoat, vaara tulee kodin sisältä eikä lukot auta siinä." Säihkähdin ja katsoin jopa taakseni :D Tietoisuus siitä että pelkään miestäni iski niin selkeästi tajuntaani että melkein luulin jonkun muun sanoneen sen.



Enää en tarkista hämähäkkejä banaaneista tai renkuta koko iltaa ulko-oven lukkoa. Ei tarvitse pelätä enää epämääräisesti kaikkea kun tajusin mistä se jatkuva pelkoni johtui.

ja pelkään pimeetä, varsinkin kun sänkyyn nousen niin vieläkin hyppään siihen vähän kauempaa ku pelottaa että joku sängyn alla ja nappaa jalasta kiinni =) kiva sit omalle lapselle sanoa että ei ole mörköjä ku ite ihan paniikissa =)

sitten en uskalla naamaa pestessä laittaa pitkäksi aikaa silmiä kiinni ku luulen että joku hyökkää sillä aikaa, siksi monesti menee saippuaa silmään =) ihan hölmöjä juttuja, sit pelottaa kun meen uimaan ja sitä teen hyvin harvoin siis rannalla ollessani, että joku nappaa mua jalasta kiinni ku ei nää mitä vedessä tapahtuu...jne jne

Häntä peloteltiin että uskoisi ja käyttäytyisi hyvin. Minä en uskonut helposti. Epäilin aina ja rikoin sääntöjä. Siskoni totteli vanhempia lähes orjallisesti koska muuten Jumala kostaisi tms..



Minä en totellut vanhempiani enkä myöskään kunnioittanut heitä. Varastin heiltä ja varastelin myös kaupoista. Tein kaikkea mitä siskolta oli kielletty. Eikä minulle koskaan känyt mitään.



Nykyään olen menestynyt elämässäni ja harastan extreme urheilua sekä matkustelen paljon.



Siskoni tuli raskaaksi 18v ja jäi kotiäidiksi hän on edelleen peloteltu höppänä ja uskoo kaiken. Säälin häntä. Toisaaltaan minä sain paremman temperamentin.

pimeää :) Naurettavaa, mutta totta. Mielikuvitukseni loihtii aivan liian todentuntuisia kuvitelmia ja saan kertakaikkiaan pitelemättömiä kauhukohtauksia. Tiedän, ettei kummituksia todennäköisesti ole, mutta en kai kuitenkaan ole tarpeeksi vakuuttunut tästä.



Pelkään myös lentämistä. Jälleen kerran kuvittelen liian elävästi miltä tuntuisi syöksyä korkeuksista alas, ehtisi ajatella ja miettiä ennen kuin tussahtaisi. Kuoleminen sinänsä ei pelota, vaan se, että ehtisi tajuta asian, mutta ei hyväksyä sitä.

pelkään haita. Suomenkin vesistöissä, vaikka niitä ei siellä ole. Mutta ajattelen, että jos joku yksittäiskappale on sattunut ajelehtimaan..näen monesti uniakin hain hyökkäyksistä, mitä ei varmaan auta ahkerat vierailuni haiaiheisilla nettisivuilla.

Mummi on mua paljon hoitanut lapsena ja kasvaattanut pelottelemalla ja varoittavilla esimerkeillä. Siirtänyt siten omia pelkojaan ja kokemuksiaan eteenpäin..



Olen vieläkin helposti ahdistunut ja pelkään aina pahinta. Yritän olla siirtämättä tätä lapsiini.

pelkään ihmisiä, pelkään koiria, kaloja.. pelkään jopa syödä, ikinä ei voi tietää mitä jonkun lihan sisästäkin yhtäkkiä tulee haukatessa..mutta tuo ihmiskammo se kaikkein pahin on.. ei voi käydä missään, hyvä kun kaupassa uskaltaa käydä ostoksilla..koirapelko on ihan aiheellinen jopa kun on semmonen vähän hullu metsästyskoira uhitellut vastaan tullessa(sillä ei siinä ollut omistajaa komentamassa..)pelkään jos tiiän esim jonkun tutun olevan automatkalla että se siellä kolarin ajaa tai vastaavaa.. pitäs varmaan hoitoon hakeutua mutta harmi vaan kun ei uskalla sitäkään tehdä.. että onnea vaan sulle kun et pelkää, mä pelkään sinunki puolestas ilmeisesti ;D yöt on ihan luksusaikaa kun on vihdoin onnistunut nukahtmaan eikä tarvii ajatella yhtään mitään :) päässä pyörii liikaa kaikenlaisia ajatuksia joita yritän vältellä mutta aina ne esiin putkahtaa vaan..että tämmöstä :D niin ja btw olenhan jo yli 20veekin vielä..