En vaan totu miehen työmatkoihin:(.

tuo on kyllä oikein ikävää.



Joudut panostamaan perheeseen huomattavasti enemmän kuin hän.



Vaadi häntä ostamaan sulle vähintään auto.



Houkuttele häntä myös vaihtamaan työpaikkaa, vaikka tuossa viihtyykin, sähän taas et viihdy tässä tilanteessa.



Onneksi se jää joskus eläkkeelle sentään.

vai miksi kuljet julkisilla.

Lopulta otin asian puheeksi. Pyysin saada nähdä kännykän ja sen nähtyäni. Kysyin lähdetäänkö ostamaan uutta. Kaupassa ohimennen kysäsin mitä jos hän jättäisi työpaikkansa perheen hyväksi ja vaihtaisi alaa, kun tuntuu siltä että jos hän vielä jatkaa työnparissa niin en jaksa jatkaa parisuhdetta. Annoin hänen päättää joko minä+lapset tai työ.



Mieheni valitsi meidät ja tuli kotiin :)

Mulla vähän sama tilanne. Työelämässä on pysyttävä, joten mies on ma klo 5 - to 22 poissa. Odotan ensimmäistä lasta puolivälissä raskautta, ja loppuviikot mietityttää jo nyt. Itse teen kutsuttuna vajaata viikkoa, ja kaikki saamani tunnit ja palkkarahat on minulle tarpeen. Sunnuntai jo menee pilalle, koska masentaa tuleva viikko ja erossa olo. Minäkin olen jalkojen ja tuttavan kyydityksen varassa, eli melko tiukassa on meidän perheen rahat. Moni työtönkin saa saman verran.

että sinun töissäkäyntisi ei ole talouden kannalta merkityksellistä. Ja antaa rahaa käyttöösi riittävästi. Sinä voisit tehdä osapäivätyötä, jos se alallasi mahdollista. Harrastaa, tarvitse myös omaa aikaa - miehelläsi sitä on yllin kyllin lentomatkoilla ym. Jos miehesi tykkää työstään ja matkustamisesta, ei hän halua muuta. Ja jos sinua ei varsinainen ikävä paina, voisi parasta tosiaan olla talouden tasaaminen. Tilanteessasi tulee ihan hulluksi kaikki! Tsemppiä!

mutta se edellyttää, että voit joustaa omista urahaaveistasi. Minä olen tehnyt niin, olen ihan hyvissä hommissa, todella koulutettu. En vaan paina pitkää palkkatyöpäivää enkä siten tienaa sitä kymppitonnia,jonka muuten tienaisin.

työmatkat ovat monen parisuhteen rikkoneet.

Mulla on auto käytössä, mutta silti nuoremman lapsen hoitopäivistä tulisi 9,5 - 10 tuntisia,jos tekisin täyttä päivää. Koululainen joutuisi olemaan myös 1,5 - 2 tuntia pidempään yksin iltapäivisin.



Rahallisestihan tässä vaihtoehdossa menettää, mutta lisääntynyt vapaa-aika on kyllä merkittävä etu.



2008 miehellä oli matkapäiviä noin 100 kpl, josta ehkä 60 % ulkomaanmatkoja.

Tosin työmatkojen määrä vaihtelee paljon. Välillä voi olla kuukauden kotona ja sitten olla monena viikkona yön-kolme pois. Lisäksi tekee päivän matkoja eli tulee illalla vasta myöhemmin kotiin.



Meidän elämä on ollut tätä jo toistakymmentä vuotta eli olen sopeutunut aikoja sitten. Välillä nykyään oikein odotan, että lähtisi matkalle.



Meillä homma toimii niin, että mies vie lapset aina kun on kotona, järjestää siis työmenonsa niin, että ehtii viedä lapset aamulla. Mä pääsääntöisesti haen. Jos mies on työmatkalla, mä vien ja haen tai joskus harvoin anoppi vie aamulla. Mä kuljen autolla. Mies käy kaupassa ostamassa isommat ostoksen aina ennen matkalle lähtöään, ettei mun tarvitse työn ja lastenhoidon lomassa rynnätä kauppaan.



Toki miehen työ rajoittaa paljonkin mun menoja ja harrastuksia. Mitään säännöllistä en voi harrastaa, kun mies ei ole säännöllisesti kotona.

Mutta silti nykyään jo nautin ajasta yksin lasten kanssa ja varsinkin illalla on kiva hengähtää hetki aivan yksin, kun lapset ovat nukkumassa.

Vähän outojakin mielipiteitä... Tietenkin taustatiedot ovat vähän puutteelliset.



Oma mieheni on n. 150 päivää matkoilla. Useimmiten matkat suuntautuvat Aasiaan ja ovat n. viikon pituisia, jopa 3 viikkoa putkeen. Ollaanpa koettu myös 3 kk komennus toissa vuonna.



Itselläni on akateeminen kaupallinen koulutus ja olen ihan hyvässä duunissa. Teen nykyisin lyhennettyä työpäivää, eli olen osittaisella hoitovapaalla (perheessä pikkukoululaisia).



Meille perhe on yksikkö ja itse en ole kauhean ura-ambitioitunut ainakaan nyt lasten ollessa suht pieniä. Siis en hae rakettinousua uralla enkä ole valmis uhraamaan vapaa-aikaani työlle - siksikin lyhyt työpäivä niin kauan kuin se on mahdollista. Miehen työn vuoksi saamme paljon ekstrarahaa päivärahoina ja viikonloppumatkustuskorvauksina ja se yksin peittää oman lyhennetyn työaikani.



Hauska näkemys, että mies saa omaa aikaa lentomatkoilla :) Meillä ainakin miehen matkat on vedetty aika äärimmilleen ja kuluvat valmistautuessa neuvotteluihin ja määränpäässä odottavat neuvottelut suunnilleen suoraan lentokoneesta. Esim. nyt mieheni on Asiassa, lennon möhästymisen vuoksi olivat perillä klo 05 aamulla ja klo 08 alkoi palaveri. Illalla oli lähtö autolla 8 h ajomatkan päähän. Ennen yli 11 h lentomatkoilla sai matkustaa busineksessä, nykyisin ei, vain jos lentoyhtiön pisteet salivat, voi upgradata itsensä businekseen, jos tilaa on. Yksi Suomen isoimmista ja kansainvälisimiistä pörssiyhtiöistä kyseessä työnantajana.



Olette pattitilanteessa jos kumpikaan ei halua tinkiä omastaan. Meillä on toisaalta se hyvä puoli, että miehen ollessa kotimaassa, esim. lasten neuvolat, hammaslääkärit, sairauspoissaolot , kilparyhmässä voimistelevan harkat yms. epäsäännöllistä työaikaa vaativat menot hoitaa mieheni.

työreissaavaa maksaa mm. siivoojaan ja lastenhoitajan kotiin, jotta arkea pyörittävä voi hoitaa omia asioitaan rauhassa myös työreissujen aikana. hoitaja käy hakemassa lapset hoidosta.



Käytän ko. aikaa esim. itseni hemmotteluun, kunnostani huolehtimiseen ja ystävien tapaamiseen.



ko.maksuista saa 60% takaisin verotuksessa kotitalousvähennyksen kautta, sen voi hakea etukäteen netistä verokortille.



Miksi ette käytä ulkopuolisten apua?



Eip tarvi olla takakiree!

Tosin työmatkojen määrä vaihtelee paljon. Välillä voi olla kuukauden kotona ja sitten olla monena viikkona yön-kolme pois. Lisäksi tekee päivän matkoja eli tulee illalla vasta myöhemmin kotiin. Meidän elämä on ollut tätä jo toistakymmentä vuotta eli olen sopeutunut aikoja sitten. Välillä nykyään oikein odotan, että lähtisi matkalle. Meillä homma toimii niin, että mies vie lapset aina kun on kotona, järjestää siis työmenonsa niin, että ehtii viedä lapset aamulla. Mä pääsääntöisesti haen. Jos mies on työmatkalla, mä vien ja haen tai joskus harvoin anoppi vie aamulla. Mä kuljen autolla. Mies käy kaupassa ostamassa isommat ostoksen aina ennen matkalle lähtöään, ettei mun tarvitse työn ja lastenhoidon lomassa rynnätä kauppaan. Toki miehen työ rajoittaa paljonkin mun menoja ja harrastuksia. Mitään säännöllistä en voi harrastaa, kun mies ei ole säännöllisesti kotona. Mutta silti nykyään jo nautin ajasta yksin lasten kanssa ja varsinkin illalla on kiva hengähtää hetki aivan yksin, kun lapset ovat nukkumassa.

Mies vie ja minä haen. Meillä on valitettavasti riittävästi velkaa, joten kaikki rahat tarvitaan. En ole oikeastaan mikää uraihminen, mutta kaipaan kuitenkin jotain eteenpäin menoa työelämässäni.

Minulla on kyllä auto käytössä, mutta koska menen töihin Helsingin keskustaan, en kulje töihin autolla vaan jätän sen aamulla asemalle.

Tämä ilta-aika on ihan ok kun lapset on jo nukkumassa, näistä hetkistä nautinkin jopa, mutta tuo arjen pyöritys on välillä vähän liikaa pinnaa kiristävää.

ap

Meillä arki sujuu siten, että

1) Mulla on aina auto, kun mies reissussa (menee taksilla lentokentälle)

2) Teen lyhennettyä työaikaa. Silloin, kun mies voi hakea lapset, teen 10-12 h työpäiviä, jotta pysyisin työasioissa ajan tasalla. Välillä otan läppärin kotiin ja teen töitä, kun lapset nukkumassa

3) Kodinhoitaja käy tekemässä viikkosiivoukseen.

4) Syödään eineksiä/puolivalmisteita.

5) Jos lapset sairastuvat, miehen työnantaja maksaa sairaan lapsen hoitajan kotiin.



Ärsytyksen aiheitakin tietysti löytyy:

-Aamulla palaa usein pinna kolmen aamu-unisen lapsen kanssa.

-Rankka lumipyry yöllä aiheuttaa hankaluuksia, jos olen yksin kotona, koska 2-vuotiasta ei voi jättää vahtimatta ja mennä tekemään lumitöitä.

-Jos yöllä pitää lähteä päivystykseen jonkun sairaan lapsen kanssa, on ongelma, minne laittaa loput lapset.

-Pahin katastrofi on se, että sairastuu itse pahasti ja ei jaksa hoitaa lapsia (tyyliin paha vatsatauti.)

jos ei siitä saa niin paljon palkkaa, että siitä on jotain hyötyäkin. Eli jos rahallinen korvaus rasittavista työajoista on riittämätön, niin miksi mies ei tekisi säännöllistä päivätyötä. Kyllä niistäkin ihan hyviä palkkoja maksetaan.



Eli mun tarjoamat vaihtoehdot teidän ongelmien syyksi on se, että mies ei osaa vaatia itselleen riittävän hyviä työaikoja tai vaihtoehtoisesti riittävää korvausta reissuista. Tai sitten ootte vaan saaneet itsenne suohon ottamalla velkaa enemmän kuin mihin teidän ammateissa on varaa.



Suossanne rämmitte kuitenkin ihan omien valintojenne seurauksena. Omista valinnoista pitää osata kantaa vastuu.

Kyllähän se vähän on niin on, että kuulostaa sen verran raskaalta, että jostain pitää tinkiä tai joustaa.



Nyt tingit omasta ja lastesi hyvinvoinnista.



Olisiko sinun mahdollista joustaakin niin, että jäät kotiin tai ainakin siirryt osapäivätyöhön.

Niin kauan kuin lapset ovat pieniä ja mies on matkatöissä, voinet varmaankin unohtaa omat urahaaveet - jos sinulla sellaisia on ollut.

Nyt vaan kertomaan tunteista ja omasta olosta. Niin ne ongelmat ratkotaan, että molemmat tuo esiin oman näkökulmansa ja sen jälkeen aletaan etsimään kompromissia.

Oma mieheni on noin 15 päivää kuukaudessa töiden vuoksi ulkomailla enkä kärsi siitä itse juurikaan. Minusta on toisaalta ihan mukavaakin olla ainoana aikuisena talossa, vaikka onhan se välillä rasittavaakin, kun lapsia on kolme ja nuorin on vauva eikä ole mummoja tms. lähellä.

mutta olen jo tottunut tilanteeseen meillä on kaksi autoa juuri sen vuoksi, että pystyn hoitamaan lasten kuljetukset, kauppareissut ym juoksevat asiat. Julkisilla en alkaisi niitä hoitamaan. Meillä tilannetta helpotti se, että siirryin työskentelemään lähemmäksi kotia ja minulla on liukuva työaika ja mahdollisuus pitää etäpäiviä.

Myös miestä kohtaan olen kylmä hänen reissujen aikana, joten olen sanonutkin, että ei kannata silloin soitella.

Olen itse ollut 4 vuotta yh ja hoidan tuota rumbaa siis aina yksin. Kaiken lisäksi minä olen se, joka vielä kaiken lisäksi tekee työmatkoja (n. 50 vuodessa), joten aika paljon täytyy elämää organisoida. En valita, koska säätämisestä huolimatta elämä sujuu ja meillä on kaikki hyvin.

Luulenpa, että moni pääsee liian helpolla elämässään, kun tällaisista asioista tarvitsee valittaa. Jos ja kun kerran velkaakin on, niin eikö se ole hyvä että on töitä ja kykyä maksaa sitä velkaa poiskin? Lapsetkin kasvavat ja aikanaan heitä ei tarvitse kuskata päivähoitoon.

Kannattaisi varmaan ap miettiä, että olette aika onnellisessa asemassa, kun teillä on molemmilla ylipäätään töitä. Aamukiireitäkin voi helpottaa monella tapaa (kaikkien vaatteet ulkovaatteita myöten lattialle valmiiksi, aamupala koululaiselle jo edellisenä iltana jääkaappiin valmiiksi jne.).

vaikka oman mieheni työmatkat ovat nyt harventuneet niin, että niitä on max pari kertaa kuussa ja noin 2-3 päivän matkoja. Mutta ymmärrän TÄYSIN ap:n kirjoituksen.



Meidän tapauksessamme olen yrittänyt pitää lasten päivähoitopäivän silti mahdollisimman lyhyenä (käytännössä siis noin 7.30 - 16), mikä tarkoittaa sitä, etten ehdi olemaan töissä kuin max 6 - 6,5 h silloin kun vien ja haen lapset. Koska omakin työni on suht vaativa, niin sitten on pakko jatkaa illalla kotona vielä töitä, jotta saan kaiken tehtyä. Eli päivät tuntuu tosi rankoilta, kun vielä kaatuu kaikki kodinhoito yms. niskaani ja tietenkin lasten viennit ja haut, kun normaalisti mies aina vie (minä menen aikaisin töihin) ja minä haen lapset.