Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En vaan totu miehen työmatkoihin:(.
11.01.2010 |
Viimeisen parin vuoden aikana hänen toimenkuva on laajentunut ja työmatkojen määrä on kasvanut. Ei välttämättä ole ihan joka viikko reissussa, mutta melkeinpä joka toinen viikko ainakin. Välillä on viikon poissa, mutta enemmän on parin kolmen päivän reissuja.
Matkat hankaloittavat omaa arkeani huomattavasti ja se stressaa vähän turhan paljon. Joudun tekemään tuolloin vajaata työpäivää kun vien ja haen lapset. Myös lapsille nuo päivät ovat pitkiä koska ovat tällöin hoidossa maksimiajan. Kuljen julkisilla, joten juoksen aamuin ja illoin. Kärttyilen aamukiireessä lapsille ja sekin harmittaa. Myös miestä kohtaan olen kylmä hänen reissujen aikana, joten olen sanonutkin, että ei kannata silloin soitella.
Töistä on huono omatunto myös kun joudun usein lähtemään pois kesken palaverien.
Joudun tavallaan uhraamaan oman työssä etenemiseni miehen työmatkojen takia.
Eihän tälle tilanteelle oikein mitään voi, mies tykkää työstään. Mutta miksi en sopeudu tähän vaan edelleen kapinoin vastaan ja huonotuulisuuteni alkaa yleensä jo pari päivää ennen reissua.
Onko muita samassa tilanteessa eläviä?
Kommentit (34)
Mun arkea helpottaa se, että työmatka on lyhyt. Ja yleensä kun mieheni on matkoilla kutsun äitini meille asumaan koko ajaksi. Kun mummi hakee lapset tarhasta ja tekee vähän kotihommiakin niin mun ei tarvitse lyhentää työpäivääni.
Mua helpottaa aina se tieto, että kohta on taas mun vuoro. Kun joustoa vaaditaan molemmilta eikä vain minulta niin se on helpompi kestää :)
Mutta onhan tää vähän tällaista, ei mullakaan ole yhtään säännöllistä harrastusta kun ei se vaan onnistu.
Se nyt ei ole oikeasti mikään valintakysymys tai arvokysymys että mies voisi vähentää matkustamistaan. Jollain aloilla on vaan pakko matkustaa ja alan vaihto on aika hankalaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies reissaa jonkin verran ja reissujen aikana pyrin itse tekemään mahdollisimman paljon etätöitä, jolloin pystyn tekemään täyden (ja vähän pidemmänkin) päivän ilman että lapsen hoitopäivä pitenisi. Lisäksi naapurikaupungissa asuvat isovanhemmat auttavat tarvittaessa, jos itse en pysty esim. palaverien takia pitämään etäpäiviä.
-Aamulla palaa usein pinna kolmen aamu-unisen lapsen kanssa.
-Jos yöllä pitää lähteä päivystykseen jonkun sairaan lapsen kanssa, on ongelma, minne laittaa loput lapset.
-Pahin katastrofi on se, että sairastuu itse pahasti ja ei jaksa hoitaa lapsia (tyyliin paha vatsatauti.)
Ja nämä jutut allekirjoitan minäkin. Meilläkin on hommattu pari "helpotusta", eli a) meillä käy siivooja 2x viikossa, eli mitään perussiivousta ei tarvitse itse tehdä, tavaroiden järjestelyä ja pyykinpesua toki riittää, ja b) meillä asuu aupair lastenhoitoapuna (lapsia on 3, ja minulle ei osa-aikainen työ ole työn luonteesta johtuen mahdollinen, joten tarvitsemme apua lasten hakemiseen iltapäivisin; asumme satojen km päässä kaikista sukulaisista, eli heistä ei ole apua), eli taloudessa on useimmiten 2 aikuista vaikka mies matkustaakin. Meillä tuo matkatyö nyt vain kuuluu miehen työn luonteeseen, tekee sentyyppistä asiantuntijahommaa, eikä se vaihtamalla parane.
Nuo parin päivän rupeamat on ihan helppoja, mutta sitten matka kestää pari viikkoa ja siinä jo pari viikonloppuakin mukana, alkaa uuvuttaa.
En kitisi arkipäivinä tapahtuvista parin päivän matkoista yhtikäs mitään.
Minä jouduin edellisssä työpaikassani matkustamaan todella paljon, välilä tulin kotiin vain vaihtamaan puhtaat vaatteet matkalaukkuun. Vaikka meillä ei ollut edes lapsia alkoi tilanne vakuttaa parisuhteeseen. Yleensäkin parisuhdetta on hieman vaikea ylläpitää jos toinen on suurimman osan ajasta poissa.
Valitsin silloin työpaikan vaihdon, sillä mikään ura ei korvaa yksityiselämääni (eikä reissuista saadut rahat) Joudun uudessa työssänikin matkustelemaan mutta nyt vain n. kerran kuussa. Jos saamme lapsia toivon että isovanhemmat voivat tarvittaessa auttaa miestäni ja kyllähän sitten pitää miettiä ulkopuolisen avun palkkamistani. Uskon kuitenkin että mieheni pärjää ne ajat mahdolisten lasten kanssa jotka nykyään matkustamiseen joudun käyttämään. Toisin olisi ollut ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai muuten vaan helppoa elämää olet tottunut viettämään?
Minä kyllä kuskaisin lapsia, hoitaisin talon, kulkisin julkisilla maailman ääriin, jos vain mieheni saisi töitä!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Riisu ruusunpunaiset lasit päästäsi ja huomaat, että teillä on asiat hyvin, paitsi tuo sun kylmä asenteesi miestäsi kohtaan niinä päivinä kun hankkii matkoilla TEIDÄN PERHEELLE rahaa.
Voi sun miestä, kiva reissata, kun tekis mieli soittaa kotiin, niin siellä vastaa jääpuikkoakka!!!
että sinä et selvästikään tajua mitään siitä, millaista reissuleskenä olo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinä et selvästikään tajua mitään siitä, millaista reissuleskenä olo on.
Mutta ei se nyt kuitenkaan mitään helvettiä ole. Täytyy ensinnäkin osata organisoida ja aikatauluttaa ja sietää myös epävarmuutta ja epämukavuuttakin joissain asioissa. Kontrollifriikille ja tiukkaa säännöllistä rytmiä kaipaavalle tällainen elämä ei sovi.
Itse olen mm. lähtenyt aamulla klo 05 taksilla päivystykseen vauvan ja kahden muun lapsen kanssa, koska ei ollut vaihtoehtoja. Ikävää, kurjaa ja pelottavaakin sillä hetkellä - jälkikäteen ajateltuna: Siitäkin selvittiin ilman suurempia traumoja.
Olen myös lentänyt pitkiä lentoja kolmen lapsen kanssa yksinään kun on ollut pakko jos on haluttu päästä isän luokse käymään. Olen joutunut tekemään paljon sellaista, joista kaverit joskus kysyvät että miten se on edes mahdollista. Hauskin oli taannoin kysymys miten pystyn käymään uimahallissa kolmen lapsen kanssa :)
Meillä on siis kolme lasta ja miehen reissuhommat ovat nyt kestäneet 6 vuotta. Nyt matkoja on taas todella paljon ja olemme itse asiassa siitä kiitollisia: Vuosi sitten tähän aikaan jännitettiin yt-neuvottelujen tuloksia.
Jos elämä menee aivan hulluksi, on lyhennetty työaika hyvä vaihtoehto (Itse olen nyt tehnyt sitä 4 kk). Kannattaa laskea, kuinka paljon taloudellista tappiota siitä oikeasti tulee. Myös auto tietenkin helpottaa elämää: Ei meillä lapset voisi harrastaa niin paljoa kuin harrastavat jos ei minulla olisi autoa käytössä.
Aika menee niin nopeasti, lapset kasvavat. Rankkaa oli silloin kun oli 3 alle kouluikäistä, siitä on vain hetki. Nyt koululaisten ja yhden päiväkoti-ikäisen kanssa haasteet on hiukan erilaisia, esim. juuri nuo harrastukset kuormittavat iltoja kun on aina mentävä koko köörillä viemään ja hakemaan jne.
Kuitenkin: Paljosta matkustamisesta saa myös aineellista hyvää päivärahojen muodossa (ainakin omalla miehelläni reissuissa kuluu tuskin mitän, koska esim. jossain Kiinassa juuri mikää syöminen ei maksa juuri mitään). Nämä rahat käytämme aina arjen helpottamiseen tai johonkin kivaan. Lisäksi lentopisteillä pääsee pikkurahalla pitkäksi viikonlopuksi hegähtämään parikin kertaa vuodessa.
mutta ei se helppoakaan ole.
Ja mitähän ihmeellistä on siinä, että joutuu päivystykseen lasten kanssa??? Ja vielä jo ihan päiväaikaan. Minulla on astmalapsi nuorimmainen ja me on oltu siellä monet monituiset kerrat, keskellä yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaarassa kariutua isäni työmatkoihin ja itsekin ikävöin kovasti isääni hänen reissujen aikana. Päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, etten itse koskaan suostu reissaajan vaimoksi. Parikin työpaikkaa on mieheltä jäänyt saamatta tämän vuoksi, mutta toimiva parisuhde ja perhe-elämä korvaa kyllä menetetyt työtilaisuudet.
musta on ihanaa vaihtelua, kun mies matkustelee, kaikille, myös lapsille
mä teen silloin lyhyempää päivää ja kun mies on paikalla, teen pidempää
en joudu omasta urastani yms luopumaan onneks miehen työn takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan esikoista. Miehen pitäisi lähtyeä kolmen-kahden kuukauden työmatkalle viimeistään kun lapsi on 3,5kk, mielummin kun hän 1,5kk. :(. Huolettaa:
-lapsen ja miehen vieraantuminen
-oma yksinäisyys
-työtaakka
-jos lapsi ei vaikka ole täysin terve tai minä
-miten jaksan seksittä ja niin pitäkään ilman miestä (olisi pitä ero myös ilman vauvaa)
Alue: Aihe vapaa
että meidän tapauksessamme ei edes helpota, että on kaksi autoa. Nimittäin jos vien ja haen lapset, ajelen töihin pahimpaan ruuhka-aikaan. Jolloin työmatkani on noin 45-60 min suuntaansa, kun ruuhka-ajan ulkopuolella vain 35 min. Julkisilla taas menisi melkein tuo 60 min meni mihin aikaan tahansa.