koulussa ei ole neljäsluokkalaiselle tarpeeksi haasteita

tuskin se ope mitään ydinfysiikkaa sinne pystyy järkkään! siä mennään niillä ehdoilla ja voimilla ja asioilla eteenpäin, mitä sen ikästen kuuluukin!

mutta itse vanhemmat tietty voivat yrittää hankkia harrastukseksi jotain tutkimusjuttua (en tiä mitä se voisi olla kun en ole asiaan perehtynyt) tai kotiin tutkimusvälineitä...myydä vaikka vanhoja leluja ja hankkia tilalle uutta kalustoo ja sillä myös huomaa, onko lapsella oikeasti motivaatiota siihen alaan!!

opelta tai yläasteelta voi tietty kysellä onko niillä mitään vinkkejä siihen suuntaan.

ja asiaan liittyen, en tiä missä asutte, mutta muistaakseni kesällä törmäsin heurekassa lasten laboratorioon..en tiä olisiko sielä kursseja tms..

meidän pojalla sama "ongelma" joskin on 2 vuotta nuorempi. Huitelee ihan eri tasolla ns. tiedeaineissa" kuin muut ikäisensä. Tekee tällä hetkellä nelosluokan matikkaa ja on tyytyväinen. Lisäksi opettaja antaa hänelle omia kotitehtäviä, joista on tosi mielissään.



Kotona meillä on kirjahyllyt kaikenlaisia tiede- ja tietokirjoja täysi (molemmat meistä vanhemmista on tutkijoita) ja niistä lapsikin näyttää saavan potkua leikkeihinsä ja omiin tutkimuksiinsa.



Opettajasta tietysti riippuu mitä viitsii tehdä, mutta kannattaa ainakin ottaa koulussa puheenaiheeksi ja tukea kotona sitten muilla tavoin lasta.

tuskin se ope mitään ydinfysiikkaa sinne pystyy järkkään! siä mennään niillä ehdoilla ja voimilla ja asioilla eteenpäin, mitä sen ikästen kuuluukin! mutta itse vanhemmat tietty voivat yrittää hankkia harrastukseksi jotain tutkimusjuttua (en tiä mitä se voisi olla kun en ole asiaan perehtynyt) tai kotiin tutkimusvälineitä...myydä vaikka vanhoja leluja ja hankkia tilalle uutta kalustoo ja sillä myös huomaa, onko lapsella oikeasti motivaatiota siihen alaan!! opelta tai yläasteelta voi tietty kysellä onko niillä mitään vinkkejä siihen suuntaan. ja asiaan liittyen, en tiä missä asutte, mutta muistaakseni kesällä törmäsin heurekassa lasten laboratorioon..en tiä olisiko sielä kursseja tms..

mutta ei täällä maaseudun rajalla mitään hienoja kerhoja ole. Yläastekin on kaukana. Kirjaston kirjavalikoimakin on koluttu. Pitää tilata kaukolainana noita opuksia muista kirjastoista.

voisko jompikumpi teistä vanhemmista perustaa lasten tiede/luontokerhon? Näin lapsenne vois saada samanhenkisiä kavereitakin.



Luontoliitosta saa ainakin lsiätietoa noihin lasten luontopuuhiin.



Internetistä löytyy myös älyttömästi kivoja tiedejuttuja mitä voi lasten kanssa tehdä ja kokeilla. Ei muuta kuin vanhemmat tutkimaan yhdessä lapsen kanssa.

ammattitaitoinen opettaja ottaa kyllä huomioon jos joku oppilaista tylsistyy haasteiden puutteeseen.

lastensa koulunkäynnin helppoutta. En voi käsittää teitä. Olisitte onnellisia.



Ärsyttää myös luokassa sellaiset pätijät. Pikkuaikuiset, jotka antavat myös kuulua, että ovat muita edellä ja nopeimpia.



Itselläni on yliopistotutkinto, mutta kaikki koulunkäynti on ollut työtä minulle. Mikään ei ole tullut helposti ja joku kehtaa valittaa, että on liian helppoa.



Hyppäisi vaikka aina joka toisen luokan yli, niin jopa alkaisi tulla haastetta ja olisi maailmanennätysnuori tohtori.

mukaan. Muutoin osa putoisi kärryiltä heti aluksi jo. Lisäksi tasokurssit olisivat epätasa-arvoisia. Heikkolahjainen, mutta yritteliäs menettäisi mahdollisuutensa lukioon, kun toiset oppisivat niin paljon enemmän.



Miksi koulun helppous on ongelma.

ajattele jos itse joutuisit päivästä pitkään vaikka värittämään väritystehtäviä. Kerran viikossa opettelisit pitämään kynää hiukka eri asennossa.



Pitkästyisitkö? Menisikö kiinnostus työhösi? Et haluaisi haasteita?



Kyllä hyvilläkin oppilailla on oikeus kiinnostavaan ja tasonmukaiseen opetukseen!



Nimim. yksi joka kärsi koko kouluajan siitä, että AINA odoteltiin hitaampia oppijoita eikä tarjottu juuri mitään haasteita ennen lukiota

MInua on aina ärsyttänyt ihmiset, jotka valittavat lastensa koulunkäynnin helppoutta. En voi käsittää teitä. Olisitte onnellisia. Ärsyttää myös luokassa sellaiset pätijät. Pikkuaikuiset, jotka antavat myös kuulua, että ovat muita edellä ja nopeimpia. Itselläni on yliopistotutkinto, mutta kaikki koulunkäynti on ollut työtä minulle. Mikään ei ole tullut helposti ja joku kehtaa valittaa, että on liian helppoa. Hyppäisi vaikka aina joka toisen luokan yli, niin jopa alkaisi tulla haastetta ja olisi maailmanennätysnuori tohtori.

ja janoaa tietoa. Hän ihan oikeasti turhautuu kun ei saa haasteita. Mitä jos sinulle olisi yliopistossa opetettu jakolaskua? Lapsesta tuntuu koulunkäynti samalta.

Esikoinen meillä on kokenut koulun kovin helpoksi. Itse olemme kannustaneet häntä haastavien ja tavoitteellisten harrastuksien pariin. Nyt ysillä todistuksessa 7 kpl 10 ja loput ysejä. Oikeasti koulu on sujunut kovin helposti. Tekee läksyt, mutta ei kyllä mihinkään pänttää.

Valitsimme hänelle mm. ylimääräisen alakoulussa alkaneen pitkän kielen. Tänä vuonna hänet palkittiin matematiikkakilpailussa.



Ei kannata korostaa koulun turhaa helppoutta, yllättävät asiat voivat kuitenkin olla vaikeita esim. kaverisuhteet.



Näin opena sanon myös sen, että osa vanhemmista myös kuvittelee oman kullannuppunsa olevan kovin täydellinen ja koulu helppoa, mutta arkitodellisuus luokassa saattaa olla ihan muuta.

Keskustelu open kanssa auttaa, olipa tilanne mikä tahansa.

Esimerkiksi, kun opiskelin diplomi-insinööriksi, jouduin naisena rakennuksilla joka kesä vain lakaisemaan lattioita ja keräämään roskia. Se oli ihanan helppoa. Ei juuri haasteita ollut. Se kuitenkin oli naiselle sopivaa työtä ja kelpasi alan harjoitteluksi ja palkka oli ihan kohtuullinen.



Jos todella helposta työstä maksettaisiin hyvin, ottaisin sen mielelläni vastaan. (Tosin kerran erittäin helpossa työssä oli ongelmana, että meinasin nukahtaa ja sitä vastaan piti taistella.)